Lue keskustelun säännöt.
Kiellän mieheltäni kaiken
09.10.2014 |
Ongelma on siinä, että en millää haluaisi että mies ryyppää poikien kanssa ilman mua, menee reissuun ilman ja käy kavereiden kanssa mökillä ilman mua. Mutta tätä tapahtuu. Yksi ulkomaanreissu, pari mökkivkl:ää ja kerran pari kuukaudessa ryyppäystä niin, että minä en "saa" olla mukana. Onko ok? Haluaisin että hän joskus jättäisi jotain välistä ja olisi kanssani. Hän ei suostu. Haluaa elää nuoruuttaan (24v). Pitäiskö hänen sitten vaa elää yksin sitä..
Kun hän sitten on jossain ja haluaisin että laitettais viestiä, niin ei. Hänen pitää keskittyä sillon kavereihin. Eli kaikki mitä pyydän, mikään ei käy. Nyt suhde jatkuu vain jos muutun tämän asian suhteen. Eli luovun kaikista toiveistani ja toisen ei tarvitse joustaa yhtään. Ei se niinkään voi mennä. Vai olenko ihan sokea omalle, kenties liian tiukalle, toiminnalle?
Kommentit (32)
Iso kirja opettaa: mene ja tee sinä samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua, mielummin reissaisin mieheni kanssa. Sitten tietenkin vielä joka kk on yksi vkl ainakin milloin menemme molemmat omien vanhempien luo kyläilemään. Eli ei hän 300 päivää kanssani ole. Eikä se haittaa, eniten vaa se että käy niin paljon ryyppäämässä ja haluaa elää sellaista elämää ja kotona oleminen on tylsää? Tuntuu ettei minusta pidetä :( vaikka hän aina sanoo rakastavansa ja on minulle ihana. Mutta kaverit menee vielä edelle kuitenkin. Ei tunnu kivalta.
Ap
Ehkä voisit mennä itse myös kavereidesi kanssa kun mies on muualla? Voit olla varma, että jos jatkat noin niin miehesi on mieluummin sinkku. Ei mies olisi sun kanssa jos ei rakastaisi sinua.
Kannattaa sitoa mies tuoliin ja kieltää häneltä kaikki yhteydet ja kommunikaatio ulkomaailman kanssa. Se on vain hänelle hyväksi. Sinä tiedät paremmin kuin hän. Ja mitä hän edes niitä muita ihmisiä ja ihmissuhteita kaipaa? Hänellähän on sinut. Vain sinä olet tärkeä.
No aika paljon miehesi menee/ryyppää jos on ryyppyreissuilla pari kertaa kuussa. Minusta se on paljon, nimenomaan juomista tarkoitan. Eri asia, jos sen ajan käyttäisi vaikka urheiluun, olisi vaikka pelireissuja ym. Mutta toisaalta olette vielä kovin nuoria, niin mekin taidettiin tuossa vaiheessa vielä mennä, milloin yksin, milloin yhdessä. Aikaa myöten sitten rauhoituttiin, alettiin miettiä perheen perustamista ym. Nykyään tuntuu, että miestä pitäisi melkein potkia välillä ulos kavereiden kanssa. En todellakaan olisi uskonut, jos joku olisi sanonut parikymppiselle minälleni, että nelikymppisenä toivot, että mies joskus tekisi jotain ihan kavereiden kanssa, ei aina vain perheen ja suvun =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo ap kuulostaa ihan samalta kuin siinä yhdessä ketjussa, jossa miehen kaveri tuli ulkomailta niiden sohvalle majailemaan.
Ei meidän sohvalla ole ketää majaillut :D
Mutta siis minustakin hän juo paljon. Ja menee liikaa. Luulisi että hän haluisi tehdä mut onnelliseksi jättämällä joskus jotain isompaa menoa välistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lähtökohta parisuhteessa on se, että toisen mielipide kylmästi jyrätään, ei kuunnella, vaan erolla uhataan, ellei toinen taivu, niin kuka jaksaa eteenpäin vuosikymmeniä? Se, joka erivapauksia itselleen vastoin toisen mielipidettä ottaa, ei todellakaan rakasta, vaan käyttää vain hyväkseen toisen tilaa luullen, että siinä se pysyy, teki hän mitä vaan. Sitäpaitsi nykyinen yltiöseksuaalisuuden pursuminen joka tuutista ja paikasta on omiaan viemään sellaisen harhapoluille, joka ei ole omaansa sitoutunut, vaan pitää oikeutenaan juosta omilla teillään.
En suosittele kenellekään omia poikaporukan tai tyttöporukan ulkomaanreissuja (ellei työ pakota sellaisiin), en myöskään baari-iltoja, johin oma puoliso ei ole tervetullut mukaan, tms illanviettoja. Jopa nykyiset polttarit pidän tulevaa avioliittoa rikkovina, koska usein niihin ympätään mukaan huoraamista, pornoa ja strippareita.
No, kukin rakentaa tai repii omaa parisuhdettaan. Toisen tahtoa vastenntehdyt reissut eivät koskaan rakenna parisuhdetta, vaan aina niistä jää jäljelle jotain, mikä rikkoo ja kalvaa suhdetta. Viisas pysyy sellaisista poissa ja kehittelee yhdessä menemisiä,,yhdessä harrastamisia, yhteen sitovia, rakentavia ja hyvää pohjaa luovia asioita, myös yhteisiä lapsia ajatellen!
Niin ristiriitaisia kommentteja tulee, etten tiedä yhtään mitä tehdä :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähden oletuksesta, että kun on kerran menty parisuhteeseen ja naimisiin, niin sitten matkat ja juhlimiset tapahtuvat yhdessä.
Paremman avioliiton perheleireillä opetetaan, että päätösten pitää aina olla yhteisiä.
Tuossa iässä miehelleni olivat myös kaikki kaikessa. Rauhoittumiseen meni kymmenen vuotta ja hyvä lapsensaanti-ikä hukkaan. Kaduttaa. Yksi lapsi sitten onneksi saatiin. En uskaltanut tuollaisen kanssa tehdä.
Katso hänen lapsuudenperhettään ja dynamiikkaa siellä. Itse tjusin tuonvasian huomioimisen liian muöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kaverit olivat kaikki kaikessa.
Parisuhteen tarkoitus ei ole rajoittaa elämää vaan tuoda siihen lisää sisältöä. Eli, anna miehesi elää myös hänen omaa elämää. Liika on tietysti liikaa, mutta kaiken kieltäminen saa miehen janoamaan vaputta entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on täysin erilaiset odotukset sekä parisuhteesta että vapaa-ajanvietosta. Silloin suhde ei voi hyvin, jommankumman on aina pakko luopua jostain itselleen tärkeästä. Suosittelen että eroatte ja etsitte molemmat sellaisen kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse tuollaisesta vääntää kättä. On niitä miehiä, joita ei kiinnosta "ryyppääminen" (ällöttävä sanakin), enkä minä ainakaan haluaisi edes sellaista miestä jolle viina on noin tärkeässä osassa elämää.
Komppaan nroa 16. Tärkeää on ymmärtää ettei ole jotain tapaa elää ja miettiä siis mitä itse tahtoo, parisuhde on sitä että sun elämään tulee joku joka tahtoo olla kanssasi ja teette toisenne onnellisiksi.
Jos kumppani tahtoo elämältä eri asioita mitä itse tahdot niin pitää keskustella asia läpi. Kummankin pitäisi joustaa välillä ja ymmärtää että kumppanille on joku juttu tärkeää ja sallia se hänelle. Jos sinä tunnet itsesi yksinäiseksi niin kannattaa tosiaan keksiä jotain muuta tekemistä kuin alkaa kumppania määräillä miten hänen tulee tehdä. Mutta sinä saat kertoa että voit huonosti ja siihen syyt. Jos toistuvasti petyt suhteessa niin ei siinä kannata sitten enää olla. Te tahdotte eri asioita ettekä tue toisianne.
En minäkään katselisi ryyppäävää miestä, parikymppisenä oli eri meno sen myönnän. ;) Mutta nykyisin on mukavempi mennä tunturille kävelemään kuin baariin hakemaan humalaa. Eli ehkä mieskin aikanaan rauhoittuu, ehkä ei.. Mutta elätte nykyhetkeä ja elämä voi aina loppua tai ihminen sairastua. Miksi elää suhteessa joka ei toimi?
En ajattelisi tätä sitä kautta että jos nipotan niin mies kyllästyy ja jättää. Minusta se on sääli jos ei voisi itse sitten lähteä jos ei enää arki pelitä vaikka siitä on koittanut puhua. Jos joutuu jauhamaan jostain asiasta, niin ei se toinen kuuntele. Sitä minulle on parisuhde.
En usko, että sen kumppaniaan rajoittavan ihmisen syyllistäminen saa aikaan paljoakaan hyvää. Kyseiset tunteet ovat ihan inhimillisiä, joskaan eivät välttämättä tee suhteelle hyvää. Tietenkään ap:lla ei ole oikeutta kontrolloida aikuista, kuitenkin ihan normaalia elämää elävää miestä. Toisaalta jos ap ei pysty omia asenteitaan muuttamaan, voi olla parempi etsiä enemmän kotona viihtyvä mies. Tämäkään ei välttämättä kuitenkaan poista ap:n epävarmuutta tai kontrolloimisentarvetta, vaikka mies miten nyhjäisi koko ajan nurkissa.
Minä taas en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka näkevät kumppanin itsenäisen sosiaalisen elämän pahana. En ymmärrä sitä, että parisuhde muka olisi sama asia kuin esim. lapsi, jonka kanssa oikeasti TULEEKIN olla kaikki liikenevä aika, hyvin vähäisin poikkeuksin.
Mutta ymmärrän myös hyvin tuon, kun sanot, että sinulle tulee sellainen olo, ettei sinusta pidetä. Eli sinulla on epävarmuutta ja pelko siitä, ettet kelpaa omana itsenäsi. :) Niin on isolla osalla meistä, enemmän tai vähemmän. Ainoa ratkaisu on tehdä töitä sen asian eteen - nautit koko loppuelämästäsi paljon enemmän, kun saat nuo asiat käsiteltyä. Silloin ei myöskään olisi tuollaista ongelmaa tuomassa skismaa parisuhteeseen.
Tiedän että tätä on vaikea pakottaa itsensä uskomaan, mutta mies on kanssasi koska pitää sinusta ja rakastaa sinua. Niin se vain on. Se, että hänestä on myös hauskaa olla kavereiden kanssa yksikseen eikä osana pariskuntaa (joka on vähän erilaista!) ei saa häntä pitämään sinusta vähempää. Mökit ja muut reissut ovat omalla tavallaan hauskoja silloin, kun tarvitsee huolehtia vain itsestään.
Ja tietenkin, TIETENKIN on myös ihanaa tehdä niitä juttuja kumppanin kanssa, ja hän valitsee viettää arkensa kanssasi, koska se on hänestä mukavaa ja hän tuntee saavansa siitä paljon. Nuo kaverijutut ovat siis kuitenkin poikkeus hänen elämässään.
On varmasti niitä 24-vuotiaita, jotka juovat vähemmän kuin hän, mutta kyllä tuo minusta kuulostaa täysin normaalilta vielä lähempänä kahta- kuin kolmeakymppiä olevan miehen elämältä. Jos joka viikonloppu olisi päästävä ryyppäämään, niin se olisi jo usein. Anna ihmisen elää. Jos ei parin vuoden sisällä ala kyllästyä (niin kuin useimmille käy) niin voidaan jo puhua hyvin erilaisista elämänarvoista välillänne.
Kyllä se siitä. Tsemppiä ja voimaa antaa kumppanillesi lupa itsenäisyyteen. Ei sitä rakkautta tiukemmin kahlitsemalla pysty pitämään. :)
T. 27v nainen, avoliitossa, 3v seurustelua takana, mies on aina saanut mennä juuri niin kuin lystää kunhan ei lupauksia petä. Samoin teen minä. Meillä on molemmilla hauska elämä, ja tulemme aina mielellämme toisen luo kotiin. :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 10:01"]Jos lähtökohta parisuhteessa on se, että toisen mielipide kylmästi jyrätään, ei kuunnella, vaan erolla uhataan, ellei toinen taivu, niin kuka jaksaa eteenpäin vuosikymmeniä? Se, joka erivapauksia itselleen vastoin toisen mielipidettä ottaa, ei todellakaan rakasta, vaan käyttää vain hyväkseen toisen tilaa luullen, että siinä se pysyy, teki hän mitä vaan. Sitäpaitsi nykyinen yltiöseksuaalisuuden pursuminen joka tuutista ja paikasta on omiaan viemään sellaisen harhapoluille, joka ei ole omaansa sitoutunut, vaan pitää oikeutenaan juosta omilla teillään.
En suosittele kenellekään omia poikaporukan tai tyttöporukan ulkomaanreissuja (ellei työ pakota sellaisiin), en myöskään baari-iltoja, johin oma puoliso ei ole tervetullut mukaan, tms illanviettoja. Jopa nykyiset polttarit pidän tulevaa avioliittoa rikkovina, koska usein niihin ympätään mukaan huoraamista, pornoa ja strippareita.
No, kukin rakentaa tai repii omaa parisuhdettaan. Toisen tahtoa vastenntehdyt reissut eivät koskaan rakenna parisuhdetta, vaan aina niistä jää jäljelle jotain, mikä rikkoo ja kalvaa suhdetta. Viisas pysyy sellaisista poissa ja kehittelee yhdessä menemisiä,,yhdessä harrastamisia, yhteen sitovia, rakentavia ja hyvää pohjaa luovia asioita, myös yhteisiä lapsia ajatellen!
[/quote]
Ei voi käsittää. Jos joku on pettääkseen, niin se pettää vaikka mitä tekisit. Ja kumppaniinsa ei voi "melkein" luottaa, joko luottaa kokonaan tai sitten ei. Melkein-luottaminen on todellisuudessa ei-luottamista. Ja muutenkin, ei parisuhde ole kilpailu.
-Edellinen
Eikö hän sitten ole kanssasi silloin kun ei ole kerran vuodessa ulkomailla, pari kertaa vuodessa mökillä ja 1-2 kertaa kuussa kavereiden kanssa. Missä hän luuhaa loput reilut 300 iltaa?