erityislapsista ja rankaisemisesta

Mitä muuten tarkoitat osaamisella? Tarkoititko kenties, etteivät lestadiolaiset tuntisi Raamattua? En ymmärrä, mistä olet saanut tällaisen käsityksen.

On muuten eri asia, pitääkö jotakin vaikeaa asiaa koetuksena vai rangaistuksena. En kyllä ole kuullut kenenkään sanovan - en kristityn tai muunkaan - että sairas tai vammainen lapsi olisi jotenkin rangaistus. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö voisi myöntää että elämä voi olla saraan lapsen kanssa todella rankkaa. Ehkä en nyt ihan ymmärtänyt perimmäistä kysymystäsi, mutta pohdin mielellään lisää, jos sinä aisela tai muut kirjoitatte lisää.

aisela:

Tuli mieleeni kun luin aiempia ketjuja että kukaan ei ole vastannut että miksi niin usein kuulee sanottavan kun jollekin syntyy sairas tai vammainen lapsi että kyllä niitä nyt jumala koettelee. Näin kuulee sanovan sekä uskottomien että uskovaisten. Onko tässä oikeasti perää ja mihin se perustuu mitä siitä sanotaan raamatussa. Täällä kirjoittaa kauniisti tuhvet ja moni muu ja tuntee raamatun nin voisitteko valaista. Olen huomannut että lestadiolaiset eivät osaa raamattua ehkä siihenkin osaa joku kokeneempi sanoa miksi on näin?

jonkinlaista vastoinkäymistä elämässä? Ja eikös yleensä sairaan lapsen syntymä ole kriisi vanhemmille, isompi tai pienempi? Silloin sitä voi kutsua koettelemukseksi. Ei koettelemus ole sama kuin rangaistus, ihan jokaiselle niitä koettelemuksia annetaan.

Ymmärtäisin näin mitä olen puheita ja muita kuunnellut että " koettelemuksella" tarkoitetaan nimenomaan että Jumala koettelee ihmisen uskoa. Eli jaksaako ihminen vastoinkäymistenkin koittaessa uskoa yhä Jumalaan vai uskooko hän Jumalaan vain hyvinä päivinä.



Jumalahan on kaiken elämän luoja joten ei hän vammaista lasta rangaistukseksi anna. Pikemminkin moni vammaisen lapsen vanhempi on kokenut että Jumala on heitä jotenkin erityisesti tämän vammaisen lapsen kautta puhutellut ja tuonut lähemmäksi jumalaa.

olisimme kaikki rampoja raajarikkoja katuojissa :) Ei Jumala anna koettelemuksia rangaistuksiksi, miksi antaisi? Jeesus on jo rangaistuksen kärsinyt.



Koettelemus sanana tarkoittaa minunkin käsitykseni mukaan elämän vaikeuksia, ei rangaistusta.



Minäkin haluaisin (esikoislestadiolaisena) tietää, mistä olet saanut käsityksen että lestadiolaiset eivät tunne Raamattua? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Itse en väitä tuntevani Raamattua kovin hyvin...

Ennemmin toisenlaisissa uskonnoissa ajatellaan noin: sellaisissa, joissa uskotaan ihmisen keräävän pahaa karmaa (tai energiaa tai miksi sitä nimittäisi) ja kärsivän nykyisessä elämässä edellisen elämänsä seurauksia.



Silti minun on vaikea uskoa, että länsimaalaiset jälleensyntymään uskovat ajattelisivat vammaisen lapsen olevan rangaistus vanhemmalle edellisen elämän pahoista teoista. Esim. vaikkapa Intiassa asia voisi ehkä ollakin toisin ja vammaisuutta saatettaisiin pitää rangaistuksena (joko vammaiselle henkilölle itselleen tai tämän vanhemmille): siellä kun sairaus tai vamma ihan oikeasti merkitsee sitä, ettei olekaan samalla tavalla elinkelpoinen kuin muut, elannon saanti on vaikeaa jne... Mutta tämä siis vain pohdintaa!



Kristittynä ajattelen, että Jumalan edessä kaikilla ihmisillä on samanlainen arvo, sairaudella tai vammalla ei ole merkitystä. Me ihmiset itse arvotamme asioita eri tavalla, ja ehkä jonkun mielestä vammainen lapsi voi sitten olla rangaistus - mutta ei se kristillinen ajatus ole. Eri asia on sitten se, että arki sairaan lapsen kanssa voi olla uuvuttavaa.

Jos elämän rankat koettelemukset olisivat rankaisuja, kai elämän siunaukset olisivat sitten ansioita jostain? En ole koskaan osannut ajatella, että joku ongelma olisi rangaistus pahoista teoistani. Jos niin olisi, rypeisin juuri nyt jossain likaojassa rähmälläni. Toisaalta, aika ylpeäksi saisin itseni tuntea, jos kaikki se hyvä, mitä Jumala on elämääni siunannut, olisi ansiota jostain hyvistä teoistani.



Jumala sallii ihmiselle koettelemuksia. Koettelemusten kautta ihminen voi oppia jotain elämän tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Usein ihminen ei ymmärrä oppivansa mitään. Erityislapsikin voidaan kokea jopa rangaistuksena. Kuitenkin jokainen ihminen, olipa erityislapsi tai sitten ei, on persoona ja omaa ikiomat niin fyysiset kuin psyykkisetkin ominaisuudet. Joskus normaalikin (anteeksi sanavalintani) lapsi on työllistävä ja jopa hyvinkin " rasittava" ja " kuluttava" . Eli eivät pelkästään erityislapset työllistä. Toisaalta kokemukseen lapsen työllistävyydestä vaikuttaa hyvin paljon myös se, miten paljon voimavaroja vanhemmilla on eri elämäntilanteissa. Itselleni terve kiltti lapsi on meinannut olla liikaa jossain rankassa elämänvaiheessa. Jos kyseessä on eloonjäämiskamppailu itsensä kanssa, jo terveen lapsen rutiininomaiset iltatoimet voivat olla liikaa vaadittu.



Erityislasten vanhemmilla täytyy olla keskivertoa enemmän voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Terveen lapsen vanhempien on turha kuvitella, miltä erityislapsen vanhemmista tuntuu. Toisaalta, erityislapsen äiti ei ehkä voi uskoa, että yhden terveen lapsen äiti ei jaksa. Tasan ei käy onnen lahjat. Totta kuitenkin molempien äitien kokemus!



Onko kukaan erityislapsen äiti koskaan lipsahtanut ajattelemaan, että hänelle on sälytetty arvokastakin arvokkaampi tehtävä itsensä Jumalan toimesta? Joskus olen itse hairahtanut hetken pohtimaan sitä, että vammaisen lapsen äiti saa olla varma siitä, että lapsi on synnitön ja pääsee taivaaseen. Lasten on taivasten valtakunta.



Minä en jaksaisi hetkeäkään elämää, jossa joutuisin kokemaan kaikki elämäni vaikeudet rangaistuksina. Samalla sortuisin varmasti ylpeilyyn elämäni ihanien asioiden takia.



Ja anteeksi jo etukäteen, jos loukkasin tahtomattani jotakuta.

Johanneksen evankeliumissa 9 luku, jakeet 1-3.

Siinä kerrotaan kun opetuslapset kohtasivat sokean. He kysyvät Jeesukselta, tekikö joku syntiä, että mies syntyi sokeana. Jeesus vastaa, että hän syntyi sokeana, jotta Jumalan työt tulisivat julki.

Lue itse tarkemmin.

#Lisäisin vielä, että kristinuskoon ei kuulu tällainen ajatus rangaistuksesta.#





Jos katselet olkasi yli historiaan ja alkuseurakuntaan huomaat, että tuon aikakauden katastrofit ja sairaudet kuten esim. rutto olivat kristityille Jumalan rangaistus maailman ja aikakauden kaikista synneistä. Oli nälänhätää joka vauhditti ruton leviämistä, mutta kristityille se oli tilaisuus osoittaa kuinka lujia he olivat ahdistuksen ja hädän keskellä. Jos huolehdit ruttoasairastavasta oli se varma lähtö pelastukseen ja varmaan paikkaan taivaassa. He kuolivat martyyri kuoleman.



Raamatun Jumala on myöskin ankara ja kiivas Jumala. (toki/onneksi on muuttunut lempeämäksi aikojen saatossa)



Raamatussa mainitaan siitä miten esim. Jumala masennuttaa ihmisen.



Ja kun katselemme poloista Jobia, joka kaatopaikalta paiseisena, ihmisten hylkäämänä itkee vaivojaan, ei ole epäilystäkään siitä mistä sairaudet ovat peräisin. Jopi itse sanoi Herra antoi Herra otti. Ei hän sanonut Herra antoi saatana otti. Jobi otti sairaudet ja kärsimykset Jumalan kädestä.

Mielenkiintoista Jobin kirjassa on se, että Jumala mainitaan lähes toistakymmentä kertaa kaikkivaltiaaksi. Hän antoi saatanalle vallan väliaikaisesti Jobin kiusaamiseen.



Siis se, että kristittyjen huulilta lipsahtaa lause " Jumalan rangaistus" ei ole tavaton ja siihen löytyy raamatusta perusteet.

Kuinka monta kertaa olemmekaan kuulleet esim. siitä että aids on rangaistus ihmisen syntisestä käytöksestä. Eikä kauas tarvitse kurkistella, kun lapsia kasvatettiin Jumalan rangaistuksen pelossa " saat syylän nenäsi päähän, kun katselet jotakin sopimatonta" . Ei ollut hienoja kirjoja neuvomassa miten tulisi toimia. Nyt tiedämme, että kysymys oli vain tietämättömyydestä...





Näkemisiin...

Ensinnäkin rangaistusajatus oli jo juutalaisilla, mikä näkyy tästä Johanneksen evankeliumin kohdasta. Toisaalta Jeesus itse teilaa, että vamma ei ole rangaistus, vaan sillä on erilaisia merkityksiä. Juuri tämän sokean miehen tarkoitus oli tulla joskus näkeväksi. Jonkun muun vammalla on jokin muu merkitys:



Joh. 9:

1 Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea.

2 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: " Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?"

3 Jeesus vastasi: " Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.

4 Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.

5 Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus."

niinkuin koettelemukset aina ovat, mutta eivät ne olleet _rangaistus_ mistään.

Haluaisin vain sanoa, että tämä ajatus rankaisemisesta ei kuulu nimenomaan KRISTITYILLE. Kristitty ihminen - siis ihminen joka on saanut vastaanottaa Kristuksen sovintotyön - on vapaa laista ja rangaistuksesta. Häntäkin kyllä kohtaa elämässä vastoinkäymiset aivan niin kuin muitakin, mutta ne eivät ole rangaistuksia, vaan uskon koettelemuksia. Jobinkin usko koeteltiin hirvittävin kiusauksin. Minä en kyllä osaa selittää, miksi Jumala salli Jobia niin kauheasti kiusattavan, mutta sen tiedän että ei ainakaan rangaistuksesti. Jumala tiesi Jobin uskon niin vahvaksi että hän nämäkin kiusaukset kestää.



Raamattu kyllä todistaa että Jumala on rankaissut jo maallisesti ihmisiä jotka sulkevat korvansa hänen sanaltaan eivätkä ota Kristusta vastaan. Kuten vedenpaisumuksessa tai Sodoman ja Komoran tuhoamisessa. Minä en usko että kaikki epäuskoisen ihmisen vastoinkäymiset olisivat rangaistuksia. Pikemminkin Jumala haluaa niillä herätellä ihmistä, että tämä kääntyisi hänen puoleensa.



Kristinuskoon ei kuulu myöskään ajatus siitä, että joku martyyrikuolemalla tai millään muullakaan teolla saisi varman taivaspaikan. Yhden marttyyrikuoleman kautta ihminen pelastuu, ja se on Kristuksen kuolema. Vaikka ihminen antaisi henkensä toisen edestä, mutta ei usko Kristukseen, se ei auta Jumalan silmissä yhtään mitään.

Minun käsitykseni mukaan Jobia kiusasi saatana, mutta Jumala salli sen tapahtua. Niin kuin nytkin jos meitä kohtaa kiusaus tai epäilys, ei se ole Jumalalta tullutta vaan saatanasta. Jumala kuitenkin jostain syystä antaa saatanan meitä kiusata, vaikka hänellä olisi valta se estää. Hänhän on kaikkivaltias.



Miten te muut kristityt olette tämän ymmärtäneet?

henk. koht. tämän " jumalan rangaistus" asian. Mieheni vammautui työtapaturmassa ja " lesta" tuttavat (2kpl) tuli minulle sanomaan kuinka jumala rankaisi miestäni. Olin / olen ihan shokissa koko kommentista. Voiko ihminen todeta noin?

Todellä ikävä kommentti :( Ei kovin rakkauden mukaista, eikä ainakaan kristillistä. Kukaan ihminen ei voi tietää Jumalan tarkoituksia. Jos joku luulee tietävänsä, hän on korottanut itsensä vähän turhan korkealle. Minäkin olen kysynyt niin usein, MIKSI joitakin asioita tapahtuu, mitä Jumala oikein ajattelee. Mutta sitä kun me pienet ihmiset emme tiedä. Minä uskon, kuten jo aiemminkin sanoin, että Jumala koettelemuksella herättää ihmistä. Uskovaa hän vetää koettelemuksilla lähemmäs itseään ja epäuskoista herättelee, että tämä lähtisi hakemaan turvaa Jumalalta. Minä itsekin olen muuten sattumoisin saanut pysyvän vamman tapaturmaisesti, joten kokemusta vähän on aiheesta.

koskettaa ketään omaaloitteesti. Saatana pyyttää Jumalaa tekemään Jobin sairaaksi, mutta Jumala ei tee likaista työtä, vaan antaa LUVAN saatanalle. Valta on kuitenkin väliaikainen.



Lyhyesti: Sairauksien alkuperä on Jumalalta. Se oli rangaistus ihmiselle synnistä. Jos ihminen ei olisi langennut syntiin, niin elelisimme autuaasti paratiisissa vailla kolotuksia. Olisimme itse täydellisyyksiä niin kuin Jumala on.



Jobin ja Jeesuksen sanotaankin olevan ihmiskunnan kärsineimmät ihmiset. Jumala antoi Jeesukselle kaikki ihmiskunnan kärsimykset kannettavakseen ja tuohon kärsimykseen kuuluivat myöskin sairaudet.



Jos kristityt sanovat sairauksien olevan rangaistus Jumalalta, niin väite perustuu raamattuun. Ei se ole tuulesta temmattu ajatus. Näin on uskottu yli 2000-vuotta kristittyjen keskuudessa.

Ei-kristittynä en itse koe sairauksia rangaistuksena. Mutta nyt kun sanot miten kristityt ajattelevat, ymmärrän vielä paremmin miksi ihmisille pamautellaan päin kasvoja, että se on sinulle rangaistus Jumalata. Ja syy on usko. Ei ole uskoa. Eipä ole ihme, että ihmiset loukkaantuvat.

Jobin kohtaloa minäkin ihmettelen. Miksi Jumala sallii sellaista, jos jo tietää miten ne asiat menee ja on. Hän tiesi Jobin uskon olevan vahva. Miksi saatanan kanssa alkaa väittelemään turhia, jos tietää jo totuuden.

Martyyrikuolema on kristikunassa ollut se tapa jolla on saanut jopa pyhimyksen arvon. Pyhimysten paikka on taivaassa. Ja ei tienkään pääse taivaaseen, jos ei uskoa ole. Se on selvä asia. Ei kukaan kuvittele pääsevänsä kristittyjen taivaaseen ilman usko Jeesuksen sovitustyöhön. Siis pelastusoppiin. Vaikka raamattu väittää, että siellä taivaassa tulee olemaan teille uskomattomia yllätyksiä

meikämami:

Haluaisin vain sanoa, että tämä ajatus rankaisemisesta ei kuulu nimenomaan KRISTITYILLE. Kristitty ihminen - siis ihminen joka on saanut vastaanottaa Kristuksen sovintotyön - on vapaa laista ja rangaistuksesta. Häntäkin kyllä kohtaa elämässä vastoinkäymiset aivan niin kuin muitakin, mutta ne eivät ole rangaistuksia, vaan uskon koettelemuksia. Jobinkin usko koeteltiin hirvittävin kiusauksin. Minä en kyllä osaa selittää, miksi Jumala salli Jobia niin kauheasti kiusattavan, mutta sen tiedän että ei ainakaan rangaistuksesti. Jumala tiesi Jobin uskon niin vahvaksi että hän nämäkin kiusaukset kestää.

Raamattu kyllä todistaa että Jumala on rankaissut jo maallisesti ihmisiä jotka sulkevat korvansa hänen sanaltaan eivätkä ota Kristusta vastaan. Kuten vedenpaisumuksessa tai Sodoman ja Komoran tuhoamisessa. Minä en usko että kaikki epäuskoisen ihmisen vastoinkäymiset olisivat rangaistuksia. Pikemminkin Jumala haluaa niillä herätellä ihmistä, että tämä kääntyisi hänen puoleensa.

Kristinuskoon ei kuulu myöskään ajatus siitä, että joku martyyrikuolemalla tai millään muullakaan teolla saisi varman taivaspaikan. Yhden marttyyrikuoleman kautta ihminen pelastuu, ja se on Kristuksen kuolema. Vaikka ihminen antaisi henkensä toisen edestä, mutta ei usko Kristukseen, se ei auta Jumalan silmissä yhtään mitään.

Minähän sanoin, että uskon Jumala koettavan vetää epäuskoista puoleensa vastoinkäymisillä. Tämä ei kyllä ole mikään fakta vaan minun uskomukseni.

Kyllä, ennen Jeesuksen aikoja ihmiset ovat usein uskoneet että sairaudet ovat rangaistus Jumalalta, mutta itse Jeesus, johon kristityt nimenomaan uskovat, on sanonut että sairaudet EIVÄT ole rangaistus Jumalalta. Minä en ole ikinä milloinkaan törmännyt sellaiseen että joku uskovainen (kristitty) olisi ollut sitä mieltä että jonkun ihmisen sairaus on rangaistus jostain pahasta teosta.