Suorituskeskeinen, pedantti kulttuuri ja vastakohtainen luonne?

Sitä se on, sanoi naapurin Tumppi isännän sikaa lypsäessään. Humppa soi ja harakoita naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta pedantin luonteen omaavat ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä koe tätäkään pedanttia kulttuuria helpoksi. Ajantaju ja pikkutarkkuus, nääs. Eri sanat eri asiayhteyksissä muuttuvat niin paljon.

Toisaalta noinkin, mutta jos ei ole kumpaakaan: ei sen enempää pedantti kuin hyvän ajantajun omaava vaan/tai enemmän spontaani henkilö.

Joo sitä veeärrää on kätevä syyttää kolmena aamuna viidestä. Mitä jos lähtisit yhtä junaa aikaisemmin eikä sillä viimeisellä mahdollisella, missä parinkin minuutin myöhästyminen aiheuttaa sun myöhästymisen töistä. Jos ei kestä työnantajan sanelemia aikatauluja voi vaikka alkaa yrittäjäksi ja päättää ihan itse mitä tekee, milloin tekee ja miksi tekee. 

Ette ole ymmärtäneet ASIAN pointtia ! 

Tehokkuus = Kustannus !!!

Pidän minäkin manana, huomenna, ei nyt, katsotaan jos jaksetaan, tyylisestä menosta, lyhyinä annoksina, ulkomaan lomalla, mutta kaikissa näissä maissa palkkataso on myös sen mukainen, ja siksi niissä maassa lomailenkin, eli siellä palkka on muutaman satasen kuussa, joka täysin linjassa niiden systeemin ja yhteiskunnan tehokkuuteen.

Toinen minkä unohdatte on se että väkirikkaissa manana-maissa tehokkuus on TARKOITUKSELLA matala, manana-valtiot voisivat nostaa tehokkuuden jopa länsitasolle mutta siitä seuraisi että 70% työttömyys.

Ja eihän tämä nyt mitään uutta ole, on Suomessakin paljon erityisjoukkoja joille räätälöidään kykyjen mukaan työtehtäviä, mutta palkkaus on myös sen mukainen.

Myöhästely on yksinkertaisesti loukkaavaa muita kohtaan, itsekeskeistä. Myöhästelijä yksinkertaisesti kuvittelee omistavansa kaikkien muiden ajan, kaikilla on aikaa odottaa juuri häntä. Pedanttisuus on jotain aivan muuta kuin täsmällisyys ja huolimattomuus/ välinpitämättömyys eri asia kuin suurpiirteisyys.

Myöhästelijä tuntee itsensä ja osaa suunnitella ajankäyttönsä niin, ettei siitä aiheudu haittaa muille ja kiusallisisa tilanteita hänelle itselleen. Olen itse yökukkuja ja onneksi sellaisessa työssä, että voin vaikuttaa omiin aikatauluihini. Ellei se ole mahdollista, pitää vain jotenkin sopeutua, etsiä ratkaisua omassa arjessaan.

Aamuvirkkuus on yliarvostettua. Työelämä on alkanut jo muuttua. Sen huomaa siitä, että aamu- ja ip-ruuhka kestää pitempään kuin silloin kun kävin koulua ja opiskelin. Silloin se oli suunnilleen klo 7-8 ja 16-17. Ei eletä enää 1800-luvun loppua, jolloin tehtaissa piti olla klo 7. Koulut tosin alkavat edelleen mun mielestä turhan aikaisin, jos alkavat klo 8.