Nainen, perhe ja lapset arvot

Kuulin keskustelua äitiysloman kustannuksista työnantajalle. Moni yrittäjä joutuu vararikkoon raskaaksi tulevan työntekijänsä vuoksi. Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten teksti, jossa puhuttiin vauvan maksavan tulevan äidin työnantajalle vähintään 10 000 euroa.  Lisäksi Suomessa työnantaja ei saa kysyä työhaastattelussa työnhakijalta perhesuunnitelmista tai raskaudesta.

Tarkennan näin alkuun sen, että olen itse nuori alle 30-vuotias supisuomalainen nainen, jonka suunnitelmissa on olla suurperheen kotiäiti pitkään.  Itselläni on hyvä koulutus hoitoalalta. Meillä mies panostaa uraan ja koulutukseen sekä tekee pitkää päivää töissä, sillä se on hänen haave ja hän nauttii siitä. Nainen on kotona pyörittämässä arkea ja hoitamassa kotia, lapsia, kaupassa käyntiä sekä pyykkejä.  Tiedän. Se on harvinainen haave tämän päivän nuorten naisten keskuudessa. Mennä naimisiin ja olla kotiäiti yli 10 vuotta kuudelle lapselle, mikä minusta on ”pieni” suurperhe. Silloin tällöin otan lyhyitä sijaisuuksia eri osastoilta sairaalassa. Keikkatyö pitää hyvin kädentaidot hallinnassa ja ei päästä minua unohtamaan ammattitaitoani. Kun lapset ovat isompia (yläasteikäisiä) tarkoitukseni on palata työhön kokopäiväisesti.  Siinä vaiheessa olen luultavasti noin viisikymppinen.

Kotiäitinä ja vaimona ajattelen asian näin. Illalla miehen tullessa kotiin ruoka on valmista ja koti on siisti. Hän voi käyttää kaiken energiansa lapsiin, vaimoon ja harrastuksiinsa.  Lisäksi meillä käy arki-iltaisin paljon ystäviä kylässä, sillä ehdin päivällä hoitaa arkiaskareita, kun virastot ja kaupat ovat tyhjiä. Viikonloput ovat samanlaisia kuin muillakin lapsiperheillä. Näemme ystäviä ja sukulaisia sekä matkustamme pidempiä matkoja kyläilemään ystävillä ympäri Suomea, jossa emme arkena ehtisi käydä pitkän ajomatkan vuoksi.

Työnantajalla pitäisi olla oikeus kysyä työnhakijalta perhesuunnitelmista ja lapsihaaveista.  Naisena en koe mitään ongelmaa vastata tuohon kysymykseen. Itse me valintamme teemme. Ei kenenkään ole pakko nykymaailmassa perustaa perhettä tai saada lapsi/lapsia. Työelämässä pitkälle pääseminen on aina valinta naiselle. Vastasyntynyt ja vauva tarvitsee hoitoa ympärivuorokautisesti. Imettäminen kestää useamman kuukauden, mikä velvoittaa äidin olemaan lähellä. Lapsen kasvattaminen ei lopu siihen kun imetys loppuu. Se jatkuu koko elämän. Silti äiti voi tehdä lähes samoja asioita kuin lapsetonkin nainen.  Itse olen palannut keikkailemaan lapsen ollessa puolivuotias. Näen ystäviä samoin kuin ennenkin.  Suunnittelen työaikatauluni perheen mukaan.  Kun koulussa on kiirettä tai miehellä on pitkiä työvuoroja/työmatkoja olen kotona 100%.

Työantajalle tulee kalliiksi palkata töihin naisia, jotka jäävät äitiyslomalle. Naisvaltaisilla aloilla tämä on iso ongelma. Moni nainen saattaa käyttää raskaaksi tuloa/vauvaa taloudellisista syistä hyödykseen. Lapsi pitäisi olla harkittu ja vanhemmilla hyvä parisuhde. Naisien oikeuksia ja tasa-arvoa kannattavat tietysti näkevät asian niin, että raskaaksi tulemisesta utelu estää naisen urakehityksen ja työnsaannin. Yrittäjä/työnantaja katsoo asiaa talouden kannalta. Tärkein on saada hyvä työntekijä, joka tuo yritykselle rahaa. Ei ole väliä onko hän mies vai nainen. Mikäli naisilta aletaan kysyä raskaaksi tulo- ja perhesuunnitelmia riskinä on, että työsopimukset kirjataan yhden vuoden mittaisiksi ja sen jälkeen jos nainen on raskaana tai kotona vauvan kanssa sopimusta ei enää jatketa. Tämä kyllä on epäreilua naisen kannalta, mutta elämä on epäreilua.

Hyvänä puolena asiassa näen sen, että naiset todella harkitsisivat enemmän kenen kanssa ja kuinka monta lasta he haluavat. Nykyään tuntuu, että naiset saavat lapsia ihan liian helposti ja kevyissä suhteissa. Ei se miehen vika ole, jos nainen on kevytmielinen. Se on miehen luonne. Itse ajattelen joka lapsesta, että hän on toivottu/tärkeä ja tuolle miehelle minä haluan lapsen saada. Mies myös tietää sen.

Yrityksen talouden kannalta puolustan työnantajaa 100%. Suomessa työntekijällä on ihan liian paljon valtaa työnantajaa nähden. Itse tiedostan sen erittäin hyvin, että olen työantajan listalla häntäpäässä, sillä olen sitoutunut olemaan kotona. Mielelläni annan paikkani, jollekin vastavalmistuneelle tai hyvällä työntekijälle joka sitoutuu olemaan työssä 100%. Sitten kun minä sitoudun olemaan 100% työssä haluan, että minut palkataan jos työnantaja kokee, että olen sopiva heidän yksikköönsä ja työni tuottaa tulosta. Jos työnantajan mielestä en sovi työyksikköön tai koulutukseni/osaamiseni ei vastaa työyksikön tarpeita, minusta on oikein etsiä tilalle toinen. Tietysti uusi työntekijä tulee huomioida kevyemmin perustein kun 20 vuotta alalla ollut. Kaikilla meillä on historiassa se ensimmäinen työpaikka, jossa olimme kokemattomia. 

 Raskaaksi tuleminen ja lapset tulisi olla naisen suurin haave ja kotiin jääminen ja lasten kasvattaminen kunnia asia. Lapset ja koti tarvitsevat äitiä ja huolenpitoa. Mies voi silloin rauhassa panostaa uraan ja perheen elättämiseen vaimon pyörittäessä arkea. Onnellinen vaimo -> onnellinen elämä.