NYT minä läski tunnustan teille!

Minäkin rakastan kaikkia mainitsemiasi ruokia, mutta yritän syödä niitä vain herkkupäivänä eli kerran viikossa. Se toimii hyvin. Mistään ei tarvitse luopua, siirrän herkuttelua vain sinne viikonlopun suuntaan.

Mä olen 170/95 ja rakastan sipsejä ja juustonaksuja, etenkin jumbojuustoja! Pizzaa, ranskalaisia, limppareita, karkkia, jäätelöä, suklaata. Olen aivan hulluna kaikkiin noihin. Tykkään ja harrastan myös liikuntaa, ja saan siitä hyvän olon. Mutta herkuttelu on parasta.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:59"]

Olen 165cm pitkä ja painan päälle 80kg. Tiedän näyttäväni hirveältä, mutta en jaksa välittää. En ole muutenkaan mikään yhteyskunnan valiojäsen joten mitä väliä, miltä näytän? 

Minäpä kerron teille, että RAKASTAN sipsejä! Rakastan Hesen majoneesia ranskalaisten kanssa ja hampurilaisia. Kotipizzan pizzat on parhaita, samoin kaikki pastat. Herkuin pasta on pekonipasta. Rakastan myös pekonia. Ja mutakakkua. Ja uunissa tehtyä juustokakkua. Cocacola ja maito on parhaita juomia maailmassa. En edes halua syödä mitään muuta, en tiedä miten voisin laihduttaa kun en voisi syödä mitään mikä on minun mielestäni hyvää!

Ja vihaan liikuntaa. Siitä on aina tullut minulle paha olo: päänsärkyä, ääretöntä väsymystä. 

Olen siis läski enkä yritä väittää että välittäisin terveellisistä elämäntavoista. No, onneksi en polta tupakkaa enkä juo kaljoja, siidereitä tai lonkeroa. Joskus vähän Martinia illan päätteeksi. Humalassa en ole koskaan. 

[/quote]

Olet sairas. Normaalia on rakastaa esim. omaa lastaan, puolisoaan ja vanhempiaan. Mutta ruoan rakastaminen... olet sairas!

Jokainen meistä valitsee oman tiensä kulkea. Toisilla matka on pidempi ja toisilla lyhyempi. Elämä on. Elät valintojesi mukaan.

Tiedätkö läski mitä? Mä en enää tykkää tollasista ruuista ja liikunnastakin olen oppinut tykkäämään, mutta läski olen edelleen lihominen on vain loppunut. Ei tee vaan enää mieli mitään roskaruokaa, mutta nälkääni kyllä syön tavisruokaa ja joskun vähän jotain herkkua. Haluatko lihoa lisää? Mitä, kun et enää jaksa kävellä ta et saa jalkojas ristiin? Eikö sittenkään enää ole väliä? Mulle on tärkeämpää se miltä tuntuu, kuin se miltä näytän.