Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja tunneside sikiöön (tai sen puuttuminen)
08.10.2014 |
Olen raskaana rv 21. Alkuraskaus noin rv17 saakka olin todella pahan pahoinvoinnin takia oikeastaan toimintakyvytön. Kävin töissä mutta mihinkään muuhun en pystynyt, en edes juurikaan ajattelemaan mitään enkä lukemaan raskauskirjallisuutta toisin kuin tarkoitus oli.
Lapsi oli hyvin odotettu ja toivottu. Luulin että tuntisin jo jotain sikiötä kohtaan, mutta ei. Nyt sikiö on alkanut jo potkia päivittäin ja mieheni sille juttelee jne, mutta minä olen vasta totuttelemassa jälleen elämiseen (ihmettelen miksi en ottanut tarjottua sairaslomaa pahoinvoinnin vuoksi nyt kun sen helpottaessa tajuan kuinka huonovointinen todella olin) enkä oikein tunne mitään koko raskautta kohtaan. Olen alkanut vähän kuitenkin taas ajattelemaan raskautta, suunnittelemaan tulevaa jne.
Olenko tunnevammainen, kun en vielä tunne mitään rakkautta tms sikiötä kohtaan?
Kommentit (11)
Mä en ees ajatellu mitää tollasia raskausaikana. Luotin siihen että rakkaus ilmestyy jossain vaiheessa, ja niinhän se teki. Mahollisimman vähän stressiä vaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole. Mulla tuli tunneside vsuvaan vasta kun oli muutaman kuukauden. Ihan normaalia
Älä huolehdi. Kaikille ei tule sitä rakkautta vielä edes silloin, kun vauva syntyy. Itse otin itkien onnesta vauvan rinnalleni, mutta kun se vietiin pesulle ja kapaloitavaksi, en oikeastaan edes ajatellut koko vauvaa. Juttelin kaverille niitä näitä ja oli tosi odottava olo, ikään kuin työpäivän lopussa että voisikohan jo lähteä kotiin. Vauva vietiin 12 tunniksi tarkkailuun ja silloin vasta olikin sellainen olo, että ei mulla mitään lasta ole.
Mutta aika pian se rakkaus roihahti. Ja nyt, kuusi kuukautta myöhemmin hän on elämäni valo :)
Hmmm... No, mä olen raskausviikolla 20. Tunnen potkut, väliin on aika napakoitain. :) Joka kerta, kun lapsi liikkuu, kyllä mulle tulee sellainen onnen tunne, rakastan häntä jo nyt. Ja ultrassa näkyi, kun hän nieleskeli! Ja pissasi! Olen ihan pölhö, kuinka voi olla ihan mahtavaa, että joku osaa jo nieleskellä.
Olen itse ihan yllättynyt näistä näin voimakkaista rakkauden tunteista vauvaa kohtaan jo nyt. En ole koskaan ollut mikään vauvaihminen ja ajattelin aiemmin, että se vauvavuosi on vaan velvollisuudetuntoista hoitamista, että pääsee tekemään kivoja juttuja taaperon kanssa. Nyt maltan tuskin odottaa, että pääsen hoitamaan vauvaa.
Mulla on kuvotusta ja muuta huonoa oloa edelleen. Lisäksi vaikuttaa siltä, että lapsen isä ei haluakaan olla kuvioissa mukana. Yhteisymmärryksessä lasta haluttiin, ollaan naimisissa, yhdessä oltu 10 vuotta ja lapsi sai alkunsa hoidoista. Ollaan pian nelikymppisiä. Joten en ymmärrä miehen asennetta, hän on muuttunut täysin kylmäksi minua kohtaan, ei ole innostunut lapsesta kaan. Joten henkisesti tämä raskaus ei ole ollut kovin helppo.
Mutta lapsi on minun osaltani hyvin odotettu ja toivottu ihan sama, miten miehen kanssa käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole kummankaan lapsen kohdalla tuntenut yhtään mitään.
Tunneside alkoi syntyä vasta kun vauva on ollut maailmassa.
Et ole :) en minäkään tuntenut oikein mitään sitä toukkaa kohtaan, joka sisälläni kasvoi, mutta syntymän jälkeen senkin edestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kaks lasta, enkä odotusaikana juuri mitään osannut tuntea tulevaa vauvaa kohtaan. Sitten vasta, kun vauvat syntyi, kun näki sen uuden ihmisen konkreettisesti.:)
Sama oli minulla. . Eikä se tunneside tullut heti synnytyksen jälkeenkään vaan vei aikansa ja kehittyi pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rv 27 ja ei kyllä ole suurempia tunteita. Koko vauva potkuista huolimatta tuntuu kovin abstraktille asialle.
Kiitos kommenteista! En päässyt vastaamaan kesken työpäivän. Tämä "tunteettomuus" hieman yllätti kun lapsi on tosiaan kovin toivottu täälläkin ja joka paikassa hehkutetaan 11:n tavoin. Mutta varmasti se rakkaus tännekin tulee ennemmin tai myöhemmin kunhan pääsee näkemään vauvan :)
Ap