En ymmärrä vaimoa

Oletkohan oikeasti mies?

Noh, ehkä alat pikkuhiljaa ymmärtää. Vaimo tarvisi siis piristystä, ehkä jopa terapiaa... Ainakin jonkinlaisia onnistumisen tunteita aiheuttavia juttuja elämäänsä! Onkos vaimolla ystäviä, harrastaako mitään? Liikkuuko ollenkaan? Voisiko etsiä uusia töitä tai opiskella uutta alaa? Vaimo on selkeästi onneton, eikä silloin tällä naistyypillä useinkaan tahdo haluja löytyä... Suosittelisin kyllä kenties verikokeitakin, eli terveystarkastusta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, useinkin useampi vaikuttava tekijä jos tuntuu ettei elämä suju niinkuin pitäisi. Toivon että jaksat ymmärtää naistasi. Tsemppiä teille!

jos ap olisi nainen, jonka mies ei anna niin akat kuorossa sanoisivat että jssap 

Miehillä tuo testosteroni pitää huolen haluista. Tiedän tosin myös monta paria joissa nainen haluaisi useammin... Semmoisia toiminnan naisia muutenkin.

Itse naisena olen ollut seksuaalisuuteni kanssa täysin hukassa. Parisuhteessa tein itsestäni kauniin ja olin aina valmis seksiin. Syynä siihen oli mm se etten halunnut riitaa, mikä kieltäytymisestä olisi seurannut. Lisäksi seksin aikana sain mieheltäni ihailua, jota muulloin en saanut. Tuossa suhteessa voin pahoin.

Erottuani jatkoin samalla kaavalla. Pukeutumista kauniiksi ja olemalla seksuaalisesti halukas ja aina valmis sain kehuja ja ihailua irtosuhteissa.

Nyt kun olen oppinut tuntemaan itseäni, eikä miellyttämisen halu enää ohjaa tekemisiäni, on täysin selvää että seksuaalisesti minua viehättävät ainoastaan naiset.

Symppaan sinua ap, koska olin juuri vaimosi kaltainen ex-poikaystävääni kohtaan suhteen loppuvuosina, ja koin silloin asiasta aivan kamalaa syyllisyyttä.

Itselläni haluttomuus kumpusi ehkä väsymyksestä ja henkisestä etääntyneisyydestä. Siinä, missä mies koki olevansa fyysisessä puutteessa, koin itse eläväni henkisessä puutteessa. Meiltä oli kadonnut joku tunnetason kontakti, joka teki seksin harrastamisestakin outoa ja epämiellyttävää minulle. (Siihen liittyi mm. peliriippuvuutta ym. ongelmia, pitkä ja mutkikas vyyhti.)

En sano että teillä olisi kyse mistään vastaavasta. Itsenikin oli tosi vaikea tunnistaa, mistä ongelma johtui, koin syyllisyyttä ja ahdistusta siitä ettei haluta, joka lisäsi taas suorituspaineita seksiin ja kierre oli valmis... seksistä tuli vain yksi pakko muiden joukossa, yksi arjen stressaava suoritus jossa täytyy taas kerran venyä johonkin muita miellyttääkseen vaikka touhu tuntuu itselle vastenmieliseltä.

Meillä siis tuli lopulta ero minun aloitteestani, seksittömyys oli meillä oire eikä ongelma. Tai näin ajattelen. Edelleenkään en tiedä, mistä oikein oli kyse. Ehkä kannattaa jutella vaimosi kanssa, ei sänkyhommista, ettei tule tuota painostavuus-velvollisuuskierrettä, vaan suhteestanne yleisesti. Tiedättekö, missä toinen tällä hetkellä ns. "menee"? Oletteko kärryillä toistenne nykyisistä ajatuksista ja haaveista ym?

Loppuviimein vaimosi täytyisi varmaan itsekin haluta ratkaista ongelma omasta aloitteestaan, jotta tilanne muuttuisi. Tämäkin on hankalaa, koska asiasta painostaminen ei todennäköisesti auta, se on kuin yrittäisi saada ujon ihmisen pakottamalla rentoutumaan. Mutta ehkä painostamaton keskustelu yhteisestä elämästänne herättelisi häntä. Muistan itse sen miten painostavalta seksin harrastamisen "pakko" tuntui, penetraatio oli ihan tosi ahdistavaa henkisesti, kun en olisi vaan halunnut mitään sisälleni mutta pakottauduin siihen miehen mieliksi. Sitten seksi oli ikävän tuntuista, mikä taas lisäsi haluttomuutta ja seuraavan kerran kammoksuntaa... olin kyllä tosi tyhmä ja kyvytön hoitamaan ongelmaani silloin. Lisäksi piilotin kivun / epämukavuuden mieheltä visusti, ajattelin siinäkin, että miehelle seksistä kärsivä nainen on epähaluttava... olin siis paradoksaalisesti liian miellyttämishaluinen miellyttääkseni miestäni aidosti ja rehellisesti.

Nykyisessä suhteessani tällaista pakon ja ahdistuksen kierrettä ei ole, seksi on mukavaa. En osaa yhtään sanoa mistä on kyse, ei ainakaan miesten taidoista koska eksä oli kyllä hyvä sängyssä hänkin. Ehkäisykään ei tule kohdallani kyseeseen. Paras selitys jonka keksin on henkinen etääntyminen.

Varmaan pitkässä suhteessa tulee erilaisia kausia halukkuudenkin suhteen, ei sen tietenkään tarvitse eroon johtaa. Jos mahdollista, kannattaa kuitenkin yrittää löytää se varsinainen syy oireiden taustalla. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti tilanne helpottaa. 

terv. hankala ja haluton

2

Ehkä naiselle on jäänyt joku rooli päälle? Itselläni meni vuosia (kun lapset olivat pieniä ja hirveä stressi kaikilla elämän osa-alueilla) niin että jouduin keksimään tekosyitä seksistä kieltäytymiselle, koska en vaan jaksanut eikä huvittanut. Sitten kun elämä muuten alkoi helpottaa, huomasin jossain vaiheessa, että seksi ei enää ollut kivaa koskaan, koska vedin siinä sellaista haluttoman roolia, koska olin aiemmin joutunut sitä pakosta esittämään. Kun tajusin, että voin muuttaa omaa rooliani (ja kun uskalsin sen tehdä), homma lähti taas rullaamaan iloisemmin. Psyyke toimii joskus oudoilla tavoilla eikä niitä aina edes itse hoksaa.

Voi helv... Älä nyt sinne erogeenisille alueille suoraan hyppää! :D ei ihme jos ei halua.

Nainen voi olla epävarma itsestään, pitää itseään rumana, olla ei-sinut itsensä kanssa, hävetä itseään, olla ehkä hyväksikäytetty lapsena, mitä ei ole koskaan kenellekään kertonut!!!

Itselläni on ollut tuollaisia ongelmia, myös lievää hyväksikäyttöä lapsena (koskettelua). En voinut näyttäytyä miehelleni alasti ja pimeässä piti hoitaa seksi. Rintojani pidin tosi surkeina. Joku mies oli minulle nuoruudessani huudellut, että eihän sulla ole edes rintoja! En silloin tajunnut, että koska olin nuori ja laiha, olivat rintanikin vielä pienet. 

Olen oikeasti ihan kaunis nainen, mieheni on auttanut minua ymmärtämään sen ja ennen kaikkea uskomaan sen! Hän on kertonut usein yksityiskohtaisesti, että "sulla on kauniit silmät, minä pidän niistä", ym,  ja myös noista rinnoistani samalla tavoin, vaikka minun oli vaikea uskoa sitä alkuun! Minua haukuttiin lapsena ulkonäköni takia myös jopa isä nimitteli, kun olin laiha. Kaikki se vaikutti itsetuntooni ja mieheni on tehnyt suuren työn, kun nosti minut sieltä, rakkaudessaan! Hän myös valitteli seksittömiä kausia, mutta kun vihdoin tajusin, että asia on myös minun velvollisuuteni, ryhdyin - alkuun vastoin halujani, omasta päätöksestäni - toimimaan, antautumaan, tekemään aloitteita, yllättämään. Siinä samalla tuli halutkin, ja koin olevani ihan ok, niin ulkonäöltäni, sisäiseltä tasapainoltani kuin seksikkäänä naisena!

Nyt olen miehelleni kiitollinen, että hän jaksoi, kesti, ymmärsi, ja toimi meidän parhaaksemme! Tästä rumasta, harmaasta ankanpoikasesta tulo vihdoin ylväs ja kaunis, mutta nöyrästi kaulansa kaartava valkoinen joutsen!

Toivon, että tekin pääsette suhteessanne eteenpäin. Muiden kirjoittajien kokemuksista voi ottaa sen, mitä voisi hyödyntää omassa suhteessaan, ja ainakin pohtia, mahtaako olla kyse jostakin samanlaisesta ja kävisikö toisten kokemat avuksi itsellekin.

Tuohon apn ihmettelyyn voi suurelta osin samaistua.

Miten voi vuodesta toiseen olla, että on koko ajan väsynyt, kun rakastelu voisi tulla muiden olosuhteiden puolesta kyseeseen? 

Normihokema on, että kyllä sitten tulevaisuudessa onnistuu (mutta ei juuri nyt), kun tulee se seesteinen ja paineeton hetki, jolloin ei olla väsyneitä. Niinä aikoina, jos vaimo on virkeä, energinen ja muutenkin onnellisen oloinen tehdään ihan mitä muuta tahansa kuin edes ajatellaan rakastelutuokiota. Illalla kaiken mahdollisen jälkeen ollaankin väsyneitä.

Toinen paradoksi on, että pitäisi antaa naisen löytää rakastelulle otollinen aika eikä tehdä ehdotuksia ettei tulisi paineita. Kuinka monta vuotta tuolle pitää antaa aikaa? Tuo on oikeasti pirullinen oppi. Jos ei tee aloitteita, niin koskaan ei ole seksiä ja aloitteet tappavat seksihalut.

Muutamissa kommenteissa ja apn kertomana on tullut ilmi tämä täysin mystinen naisellinen en ole kaunis-syndrooma. Mies voi haluta ja himoita vaimoansa henkisesti, hellyydellä ja fyysisellä tasolla niin paljon, että mies itse kärsii vakavasti suhteen "lihallisen" puolen huonosta tilasta henkisesti ja fyysisesti. Mitä nainen tekee; en koe olevani viehättävä etkä voi haluta minua. 

Summa summarum: Ns. kunnon mies uskoo, toivoo ja joustaa, koska rakastaa naistansa. Tilanne on, että vaikka ap olisi millainen teräsmies tahansa, niin kyllä tuo vaikuttaa myös häneen ja sitä kautta suhteeseen.

Vaikka olisi miten ymmärtäväinen ja olisi rakkautta vaimoa kohtana, niin kyllä mustina hetkinä nuo ajatukset syövät. Miksi aina ollaan väsyneitä, millon se hyvä aika tulee, kuinka monta päivää/viikkoa pitää pidättäytyä ehdotuksesta, ettei tule paineita. Tänäänkin ollaan väsyneitä, eipä tänäänkään toivoa rakastelusta. Tunnetasolla loukkaa/raivostuttaa todella PALJON olen ruma-torjunta.

En keksi mitä muuta tässä asiassa voisit enää tehdä. Riippumatta hyvistä tai huonoista syistä, apn antamilla tiedoilla vaimo ei halua tehdä asian eteen mitään. Ja pallo on vaimolla.  Muista pitää huoli myös itsestäsi ap.

Jätä se lehmä

Y

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 10:17"]

Vai että markkina-arvo... Mun miehen viehätysvoimassa ei ole mitään vikaa. Fysiikka, hygienia, pukeutuminen, kaikki ok. Todella itsevarma on myös. Ei ole kyllä mun halut noista kiinni. Pikemminkin kaipaan välillä hienovaraisempaa aloittelua. Mun mielestä fiksut miehet on hotteja, mies taas arvostaa helpommin fyysistä puolta. Pieni ristiriita tietty, mutta ajan kanssa aletaan paremmin ymmärtämään toisiamme...

[/quote]

No kyllä se ihan pariutumisen jälkeenkin pätee tuo markkina-arvo. Vai väitätkö, että jos pariutumisen jälkeen atleettisesta ja itsevarmasta miehestä tulee vuosien saatossa läski ja kunniahimoton tossu, niin se ei vaikuta naisen haluihin? Entä kun mies taas hoitaa fysiikkansa kuntoon ja samalla menestyy ammatillisesti ja sosiaalisesti ja alkaa jopa kerätä muiden naisten huomiota? Vaimossa, joka nyt vaikuttaa rapistuneelta miehensä rinnalla, ei tapahdu mitään reaktiota?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 10:48"]

Tuohon apn ihmettelyyn voi suurelta osin samaistua.

Miten voi vuodesta toiseen olla, että on koko ajan väsynyt, kun rakastelu voisi tulla muiden olosuhteiden puolesta kyseeseen? 

Normihokema on, että kyllä sitten tulevaisuudessa onnistuu (mutta ei juuri nyt), kun tulee se seesteinen ja paineeton hetki, jolloin ei olla väsyneitä. Niinä aikoina, jos vaimo on virkeä, energinen ja muutenkin onnellisen oloinen tehdään ihan mitä muuta tahansa kuin edes ajatellaan rakastelutuokiota. Illalla kaiken mahdollisen jälkeen ollaankin väsyneitä.

Toinen paradoksi on, että pitäisi antaa naisen löytää rakastelulle otollinen aika eikä tehdä ehdotuksia ettei tulisi paineita. Kuinka monta vuotta tuolle pitää antaa aikaa? Tuo on oikeasti pirullinen oppi. Jos ei tee aloitteita, niin koskaan ei ole seksiä ja aloitteet tappavat seksihalut.

Muutamissa kommenteissa ja apn kertomana on tullut ilmi tämä täysin mystinen naisellinen en ole kaunis-syndrooma. Mies voi haluta ja himoita vaimoansa henkisesti, hellyydellä ja fyysisellä tasolla niin paljon, että mies itse kärsii vakavasti suhteen "lihallisen" puolen huonosta tilasta henkisesti ja fyysisesti. Mitä nainen tekee; en koe olevani viehättävä etkä voi haluta minua. 

Summa summarum: Ns. kunnon mies uskoo, toivoo ja joustaa, koska rakastaa naistansa. Tilanne on, että vaikka ap olisi millainen teräsmies tahansa, niin kyllä tuo vaikuttaa myös häneen ja sitä kautta suhteeseen.

Vaikka olisi miten ymmärtäväinen ja olisi rakkautta vaimoa kohtana, niin kyllä mustina hetkinä nuo ajatukset syövät. Miksi aina ollaan väsyneitä, millon se hyvä aika tulee, kuinka monta päivää/viikkoa pitää pidättäytyä ehdotuksesta, ettei tule paineita. Tänäänkin ollaan väsyneitä, eipä tänäänkään toivoa rakastelusta. Tunnetasolla loukkaa/raivostuttaa todella PALJON olen ruma-torjunta.

En keksi mitä muuta tässä asiassa voisit enää tehdä. Riippumatta hyvistä tai huonoista syistä, apn antamilla tiedoilla vaimo ei halua tehdä asian eteen mitään. Ja pallo on vaimolla.  Muista pitää huoli myös itsestäsi ap.

[/quote]

Hukkasin samansuuntaiseen ihmettelyyn 5 vuotta myös. Naisen oli juuri sellainen, että jos oli hereillä ja virkeä, niin 100 rautaa tulessa ja seksi listan alimmaisena. Ei sille ole aikaa kun pitää tehdä tämä ja tuo ensin. Stressaa tuo ja tuo, nyt ei pysty. Väsyttää, ei nyt. Odotteli jotain Täydellistä Hetkeä tulevaisuudessa, jolloin sitä seksiä sitten haluaisi ja voisi harrastaa. Tai ehkä hetkeä, kun ei vain yksinkertaisesti ole enää mitään muuta tekemistä. Ei oikeassa elämässä vaan kovin usein ole niitä Täydellisiä Hetkiä, jos koskaan.

Eniten vitutti se lupailu, "illalla, huomenna, viikonloppuna, lomalla...", varsinkin kun ne lupailut järjestään unohtui ja jos erehtyi muistuttamaan niin vastaus oli tyyliin "älä ees kuvittele", pitkä litania asioista mitkä pitäisi juuri tänään tehdä tai parhaimmassakin tapauksessa sellainen alistunut huokaus ja "noh, hoidetaan sitten homma kun tuli luvattua". Aika nopeasti lakkasin muistuttelemasta ja tyydyin vain hymähtelemään näille lupailuille.

Käytiin läpi tuo normaali haluttomuus-checklist, mitä tähänkin ketjuun on tuotu esille. Lisää läheisyyttä. Tein enemmän kotitöitä. Laihdutin suhteen aikana kertyneet kilot ja vähän ylikin. Järjestin entistä enemmän pieniä ja isoja romanttisia yllätyksiä. Varmistin, että naisella on riittävästi omaa aikaa sekä kotona, että ystäviensä parissa. Seksiä oli muutaman kuukauden välein, silloin kun nainen sattui viikonloppuna juomaan muutaman siiderin enemmän.

Mitään sanottavaa vaikutusta naisen haluihin ei omalla toiminnallani näyttänyt olevan. Vaikka ajoittain pyöritin huushollia käytännössä yksin, niin kotityöthän ei tekemällä lopu ja aina löytyi joku tekemätön homma, jota käyttää tekosyynä haluttomuudelle tai josta kiukutella, jos nyt vain oli muuten huono päivä.

Loppujen lopuksi hävisi ne omatkin halut eikä satunnainen surkea seksi humalapäissään enää kiinnostanut. Kieltäydyin ensimmäistä kertaa suhteen aikana seksistä itse ja siitä alkoi pettämissyytökset ja toisaalta naisen itsesyyttely "kun ei enää kelpaa."

Tavallaan tuo lopun täysi seksittömyys lopulta avasi omatkin silmät koko parisuhteen suhteen. Huomasin, että paitsi seksin saralla, naisella oli myös muussa elämässä tapana ratkaista ongelmat painamalla pää hiekkaan ja toivomalla, että ne häviävät itsekseen tai sitten vierittää syy jonkun muun niskoille. Ymmärsin myös, että naisella oli parisuhteesta kovin itsekeskeinen käsitys; parisuhde oli lähinnä pitka lista asioita jotka mies hänen puolestaan ja eteensä tekee, mutta hän ei kai koskaan ollut uhrannut ajatustakaan sille, että joutuisi sen suhteen eteen itsekin tekemään töitä. 

Tuon havainnon ja siitä seuranneiden parin keskustelun jälkeen oli aika viheltää peli poikki ja lähteä etsimään onnea muualta. 

Aika pitkä vuodatus, mutta tiivistettynä pointti on se, että joskus vaan on niin, että vaikka mies tekisi mitä temppuja niin ei se haluttomuus mihinkään häviä niin kauan kun nainen ei ota vastuusta itsestään ja suhteesta. 

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 01:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 01:26"]

Mä taas uskon, että nainen on oikeasti epävarma, koska ei pidä itseään viehättävänä alastomana. Hän ei välttämättä usko, että voi olla haluttava sun silmissä. Olen nainen ja nuoruuden kokemusta vastaavasta on.

Voisit vaikka panostaa naisen ulkonäön kehumiseen. Mutta sellaisina hetkinä, ja päivinä, kun et aio ehdotella seksiä, muuten nainen saattaa ajatella että sanot vain taka-ajatuksien vuoksi.

[/quote]

Olen tuotakin ajatellut. Hän normaalisti riisuu niin, etten näe häntä alastomana. Esim. aina kääntää minulle selkänsä, kun riisuu rintaliivit. Kysyin miksi hän ei anna minun nähdä ja hän sanoi vain, että tuntuu hassulta, jos joku katselee. Olen sanonut, että haluan katsella häntä, mutta ainoastaan seksin aikana näen hänet alastomana. Silloin ja heti seksin jälkeen häntä se ei tunnu haittaavan, vaikka haluaakin valot sammuttaa yleensä kokonaan seksin ajaksi.

Olen sanonut monesti kauniiksi, seksikkääksi, kehunut vartaloakin monta kertaa. Hän ei tunnu pitävän itseään hyvännäköisenä, mutta mielestäni kuitenkin uskoo, että minä ajattelen niin.

Yleisolemus hänellä on hyvin ei-seksuaalinen. Pukeutuu aina mukavuushaluisesti löysiin vaatteisiin, ei pidä suudelmista, vaikka läheisyydestä kylläkin. Ei kiihotu, jos häntä koskettelee, vaikka en mitenkään tökerösti ole heti kiinni rinnoissa tai muilla erogeenisillä alueilla. Ei suostu mihinkään aktiivisuuteen, mikä on minusta vähän outoa. Siis ei suostu olemaan päällä, antamaan suuseksiä tai mitään missä pitäisi jotenkin osallistua muuten kuin paikallaan olemalla. Ei vaikuta siltä, että seksi inhottaisi, koska on usein positiivisella tuulella sen aikana, mutta ei kuitenkaan innostu siitä.

Voihan vika olla siinäkin, että kyse on minusta. Haluaa kyllä paljon läheisyyttä kanssani ja huomiotani. Olen ajatellut, että hän on vain haluton. Ei ole halukas tekemään mitään asialle, vaihtamaan pilleriä, vaihtamaan ehkäisyä, puhumaan siitä lääkärille tms. Olen kyllä kaikkea ehdottanut.

[/quote] Vaimosi selvästi häpeilee itseään jollain tavoin. Kuten minäkin, ja minä teen juuri noin (sammutan valot, puen / riisun niin, että mies ei näe, jne. Hän vaikuttaa kyllä muuten rakastavan sinua. Teille voisi ehkä olla hyötyä jostain pariterapiasta tai vastaavasta, koska en usko että vaimosikaan on tyytyväinen itseensä ja tilanteeseen. Väsymys, tekemättömät työt, stressi ja muut vastaavat aiheuttavat haluttomuutta, tottakai.

Ja vaimon ulkonäön kehuminen voisi myös auttaa. Mutta se kannattaa tehdä vähän kerrallaan ja huomaamattomasti, niin että vaimo ei ala epäillä että et todellisuudessa tarkoita sanomaasi. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 23:52"]

Hän ei tee koskaan aloitetta seksiin ja lähes joka kerta keksii syitä kieltäytyä, jos minä teen. Ei anna koskea erogeenisille alueille koskaan. Muuten kyllä haluaa syliin, halauksia, hierontaa ja muuta kosketusta ja läheisyyttä.

[/quote]

Etkö tästä jo huomaa? Olet saanut ristiksesi naisen, joka on pohjimmiltaan laps, joka ei etsikään miestä itselleen vaan isukin ja äitylin korviketta, joka pitää hyvänä ja pussaa pipit pois. Ei äidin ja iskän kanssa harrasteta sukupuoliyhteyttä. Äidin ja isän tehtävä on pitää lapsesta huolta, keksiä hänelle tekemistä, taata hänen taloudellinen tilanteensa ja ostaa hänelle joka syksy uudet kouluvaatteet.

Onnea! MIkääkän ei ole niin hirveä risti ihmiselle kuin lapsen tasolle jäänyt puoliso. Saat itse hoitaa kaikki velvollisuudet , ja palkaksi saat ... no, jotain. Joskus tulevaisuudessa. kai.

Paha mennä arvailemaan. Itse olen ollut parisuhteessa haluton, vaikka miestä rakastin ja läheisyydestä pidin. Haluttomuus loppui tasan heti, kun erosimme. Himosin suunnilleen kaikkia. Ilmeisesti se tylsistyminen samaan kumppaniin oli minun kohdallani osasyy. Tosin tämä mies ei ollut hyvä sängyssä eikä vaivautunut opettelemaan. Eli kummanko vika se seksittömyys sitten oli.

E-pillerit eivät ole koskaan aiheuttaneet haluttomuutta. Päinvastoin. Helpompi paneskella kun ei tarvii huolehtia raskauden mahdollisuudesta. Vapauttaa suunnattomasti ;)

Ap, nosta kissa pöydälle. Jos ei nainen puhu, niin nainen vaihtoon.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:07"]

Käyttääkö vaimosi e-pillereitä? Jos käyttää, niin haluttomuus johtuu todennäköisesti niistä.

[/quote]

Mikä jumalauta teillä luuskilla on aina tarve selitellä?

Pillerit, kierukka PMS, sukat lattialla?

Kasvakaa aikuisiksi.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 00:07"]

Käyttääkö vaimosi e-pillereitä? Jos käyttää, niin haluttomuus johtuu todennäköisesti niistä.

[/quote]

Mikä jumalauta teillä luuskilla on aina tarve selitellä?

Pillerit, kierukka PMS, sukat lattialla?

Kasvakaa aikuisiksi.

[/quote]

Hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa satavarmasti haluttomuutta. Ei kaikille, mutta niille joille aiheuttaa, se voi olla totaalista.