Lue keskustelun säännöt.
Mua pelottaa lapseni puolesta niin paljon että en saa edes nukuttua enää
02.09.2021 |
Poika menee avosydänleikkaukseen muutaman viikon päästä ja mua pelottaa niin paljon. Mun pelko on mennyt ihan mahdottomaksi. Öisin en saa nukuttua ja iltaisin itkettää. Kärsin toistuvista hengenahdistuskohtauksista. Työterveyslääkäri on määrännyt rauhoittavia ja ne auttaa aina pienen hetken ajan. Kuitenkin pelko kalvaa ihan jatkuvasti mun mieltä, pelkään koko ajan, että pojalle sattuu jotakin. Öisin tunnen pakonomaista tarvetta herätellä poikaa ja tarkistaa, että onhan kaikki ok. Olen kuitenkin tässä onnistunut hillitsemään toistaiseksi itseni. Mua pelottaa tuo tuleva leikkaus. Pelottaa ajatuskin siitä, että sen tekee vain inhimillinen ihminen. Mitä vain voi sattua. Olen nähnyt liian monesti painajaista siitä, että poika kuolee, kun leikkaus menee pieleen. Mun mies on joutunut herättelemään mut kunnolla noista painajaisista ja rauhoittelemaan mua. Itsekseni en saa tuota tunnetta pois. En osaa kuin itkeä.
Mitä lähemmäksi tuo leikkaus tulee, sitä enemmän mua pelottaa. Poika on ihan vauvanakin ollut sydänleikkauksessa, joka meni täydellisesti. Pelottaa, että toinen ei mene. Mä en pääse yli tästä ajatuksesta. Mua pelottaa sekin että tällä tavalla ajattelemalla "manaan" leikkauksen ja jotain ihan hirveää tapahtuu. Poika itsekin on sanonut jännittävänsä ja samalla kerroin, että muakin jännittää. Ahdistuksen ja pelon olen kuitenkin yrittänyt salata täysin. Hänen ei pidä kantaa huolta mun pärjäämisestä nyt.
Kiitos, jos luit. Tämä kirjoittaminen hieman helpotti mun oloa.
Kommentit (57)
Voi teitä. Suomessa on onneksi hyviä kirurgeja. Enempää tietämättä, luulen että tilastollisesti leikkaus menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä pysyä poikasi vuoksi rauhallisena. Hän tarvitsee nyt stabiilin ja turvallisen aikuisen rinnalleen.
Uskon, että kaikki menee hyvin. Voimia ja tsemppiä!
Tarvit Jumalan apua ja uskon näkökulmaa. Rukoustakin, rukoilen! ❤ Mutta lue vaikka Raamattua! Mene kirkkoon/seurakuntaan! Iso kaikki asiasi hyvän Jumalan käsiin!
Kannattaa myös muistaa, että isääkin jännittää. On hyvin, hyvin itsekästä lietsoa itsensä tuollaiseen hysteriaan, että mies joutuu yöllä herättelemään ja menettää yöunensa hänkin.
Keskity ap miehesi ja poikasi tukemiseen. Yleensä nimittäin auttaa, kun ottaa sen pään pois perseestä ja lakkaa vellomasta itsessään ja emootioissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pienestä lapsesta kyse? Vai onko jo teini? Mietin olisiko teille kaikille parempi jos jäisit kotiin leikkauspäivänä?
Oli iso tai pieni tuolloin tarvitsee äitiä enemmän kuin koskaan. Kotiin jääminen oman pelon takia ei mielestäni ole vaihtoehto.
Näin. Myös lasta pelottaa. Se on ihan varma. Äiti tuo turvaa ja rauhoittaa. Mun pojalle on tehty 16-vuotiaana avosydänleikkaus ja ap ymmärrän täysin sun pelot. Tuo sun teksti vei mut todella vahvasti seitsemän vuoden takaiseen kun elin samoja aikoja. Mun poika, joka on äärimmäisen rauhallinen aina, sai edellisenä iltana hotellissa kunnon itkukohtauksen. Oli todella peloissaan. Mun teki sisäisesti mieli itkeä mutta nielin kyyneleeni ja otin pojan syleilyyn ja silitin hiuksia. Poika nukahti siihen ja mun oli pakko lähteä kävelylle. Mua itketti niin paljon. Mutta arvaa ap mitä, kaikki meni loistavasti. Poika toipui todella hyvin ja voi tänä päivänä erittäin hyvin. Opiskelee yliopistossa ja asuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Toivon sydämestäni, että kaikki menee hyvin! Enkeleitä matkaan ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liity johonkin facen monista rukousryhmistä, niissä usein saadaan ihmeellisiä rukousvastauksia! Ja ota pojallesi sairaan voitelu! Siinä vain piirretään öljyinen risti sairaan otsaan, jutellaan ja rukoillaan ❤🙏
"Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
17 Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
18 Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä." (Jaakobin kirje Raamatun loppupuolelta, luku 5.)
Vierailija kirjoitti:
Tarvit Jumalan apua ja uskon näkökulmaa. Rukoustakin, rukoilen! ❤ Mutta lue vaikka Raamattua! Mene kirkkoon/seurakuntaan! Iso kaikki asiasi hyvän Jumalan käsiin!
Siis USKO kaikki asiasi, eikä iso!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko muulloinkin taikauskoinen? Onko sulla jokin luottamisvaikeus muutenkin, joka nyt ehkä aktivoitui?
Koska jos tiedät että sulla on jokin vanha vamma taustalla, niin voit nyt mennä vaikka peilin eteen, ja annat niiden pelkojen tulla kun lapsi ei ole kuulemassa. Vietät pelkohetken ja sitten toteat, että ne pelot syntyvät vanhoista lähtökohdista, eivätkä todista sitä että nyt on syytä pelätä noin paljon.
Koska niinhän se tosiaan menee, että pelko ruokkii itseään. Käännä se kierre toiseen suuntaan sillä, että lakkaat yrittämästä taistella sitä vastaan. Ymmärrä pelkoa, suhtaudu siihen myötätuntoisesti. Ja sitten lohduta itseäsi kaikilla keksimilläsi keinoilla. Ja käy välillä jossain muualla jos vain pystyt siihen ettet mene paniikkiin koska tuntuu että pitää olla lapsen luona. Käy vaikka postilaatikolla jos et pidempään reissuun pysty.
Ja sitten vietät rauhallisuushetkiä. Treenaat sitä, että juuri nyt turvallisin vaihtoehto on rentoutuminen. Koska huolestuneisuuttahan ruokkii uskomus, että huolestuminen on turvallisuutta lisäävä asia. Tietoisella tasolla tiedät ihan hyvin ettei pidä panikoida, mutta paniikkiosastosi on ihan eri mieltä. Juttele sille siellä peilin edessä. Tai kirjoita kirje sille, ja perustele miksi he voivat nyt luottaa siellä pääjohtajan sanaan.
Mielenrauhaa, joka päivä hiukan lisää treenaten! Se on paras lahja lapsellesi. Ja perheellesi muutenkin. Ja jos tämä ohjeistus tuntuu huonolta, älä syyllisty. Kyllä sinä löydät voiman sisältäsi, ramppikuume on ok.
Kiitos kaikista näistä ihanista viesteistä 💗
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko potilas/perheyhdistystä vertaistukea varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on todella huonossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Luultavasti ihan huumattuna ja oksentaa paljon. Voi olla aggressiivinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ajatellut rukousta? Mä rukoilen päivittäin ja kun joku asia vaivaa ja pelottaa.
Samoin teen minä. Sovitaanko, että rukoillaan, että pojan leikkaus menee hyvin? Ja että AP saa voimia jaksaa pelosta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt kylmettämään itseäsi vähän (harjoitella oikein sitä), eli et eläkään lapsen kautta liikaa tai eläydy, vaan itsesi kautta. Vaikka on lapselle ystävällinen. Silloin voi tukea toista paremmin ja varmistaa että leikkauksen jälkeen kaikki sujuu hyvin. Ota selvää mieluummin avoleikkausten jälkeen -jutuista, esimerkiksi miten kipulääkitys hoidetaan, tarvitaanko antibioottia ettei ole bakteeritulehdusta elimistössä, milloin mennään lääkäriin/ensiapuun jos tarvitsee jne. Usein luulisi että oma leikkaus ahdistaisi tai jännittäisi enemmän, mutta varmasti rakkaan omaisen kohdalla tuota tapahtuu paljon.
Hei Ap.
Tilanne on ymmärrettävästi todella haastava. Et manaa leikkauksen kulkuun mitään pahaa, vaikka pelkäätkin. Mutta uuvutat itsesi pahasti. Mikäli pystyt, yritä ajatella niin, että leikkaus on välttämätön ja se tulee tapahtumaan ajallaan, huolehdit sitä tai et, joten tavallaan huolehtiminen on aivan turhaa tässä hetkessä. Tilanne ei valitettavasti muutu pelkäämällä mihinkään. Kokeile mindfulnessia, kuten täällä on jo ehdotettukin. Sen avulla voit saada aivosi hiljenemään, vaikka sitten edes minuutiksi kerrallaan. Sekin on parempi kuin ei mitään. Muutamakin minuutti päivässä, vaikka yöllä, kun et saa unta, voi auttaa sinua eteenpäin. Sinä ja aivosi tarvitsette "vapaata" aikaa tuosta huolesta, jotta kestät kasassa leikkaukseen saakka ja tietysti myös sen jälkeenkin, kun lapsi kuntoutuu.
Päätä myös tietoisesti ajatella, että lapsi kuntoutuu. Ymmärrän, että se on vaikeaa ja tämä neuvo voi tuntua jopa ärsyttävältä, kun tilanne on noin vaikea. Mutta jos onnistut, saat ajatuksesta kannattelevaa toivoa, joka voi auttaa sinua jaksamaan eteenpäin ja hälventää pelon kierrettä. Valitse siis, jos vain kykenet, edes muutaman kerran päivässä olla pelkäämättä ja ajatella, että kaikki sujuu hyvin, ja että leikkaus auttaa lastasi ja että hän toipuu.
Kokeile myös päivittäistä huolihetkeä. Anna itsellesi konkreettisesti vaikka puoli tuntia tai tunti aikaa, ja istu alas itkemään, hätäilemään, pelkäämään tai vaikka huutamaan tätä asiaa ulos itsestäsi. Kirjoita paperille, vaikka sata kertaa isolla, että minä pelkään. Mitä tahansa, Ja sitten, et ajattele asiaa enää sen jälkeen, ainakaan hetkeen. Myös itselleen turvaa tuovien sanojen toistaminen voi auttaa mieltä pitämään pahimmat pelot edes hetkeksi sivussa. Esimerkiksi Kaikki on hyvin -sanoja voi toistaa mielessään, jopa itsepintaisesti ja yrittää näin hiljentää aivot hetkellisesti. Tätä voi kokeilla yölläkin, kun ei saa nukuttua. Kun huomaa, että ajatukset ovat harhailleet, palaa takaisin toistamaan lausetta.
Neuvoisin sinua myös ottamaan uudelleen yhteyttä työterveyteen, ja pyytämään (vaatimaan) pikaista aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Puhuminen puolueettoman ihmisen kanssa voi auttaa paljonkin, samalla tavoin kuin koit jo tänne kirjoittamisen auttaneen. Vastaanotolla voit huutaa ja itkeä, pelätä ja tulet kuulluksi. Samalla voit saada myös konkreettisia keinoja hätäsi tyynnyttämiseen kotona. Jos tämä ei työterveyden kautta onnistu, ja sinulla olisi käyttää rahaa, varaa itsellesi aika esimerkiksi ratkaisukeskeiselle terapeutille. Löytyy netistä, heillä on etävastaanottojakin, mikäli paikkakunnallasi ei ole sopivia. Ratkaisukeskeiset terapeutit ovat lyhytaikaiseen terapiaan erikoistuneita ihmisiä, jotka osaavat auttaa nimenomaan kriisien ym. kanssa. Joskus yksikin käyntikerta voi auttaa ja antaa täsmäkeinoja kestää ja selvitä kriisistä paremmin.
Mietin myös sitä, kun kirjoitit, että tänne kirjoittaminen auttoi. Puhuthan pahasta olostasi avoimesti ja suodattamatta miehellesi ja läheisillesi, etkä jää oman pääsi sisään pelkäämään? Sinulla on tällaisessa tilanteessa kaikki oikeus pelätä ja myös sanoa se ääneen. Oman pään sisällä pelot ja huoli kertautuvat ja kierrettä on vaikea katkaista.
Toivottavasti en paukuttanut tässä liikaa itsestäänselviä neuvoja... Tilanteesi vain kosketti minua kovasti. Toivon sinulle sydämestäni voimia ja edes vähän huolivapaampia päiviä jatkoon.
Lapsi murehtii sun ja isän pärjäämisestä varmasti vaikka ette näyttäisikään että teitä pelottaa. Tämä vain muistutuksena. Lasta pitää rauhoitella, mutta kokonaan tuota huolta vanhemmista ette mitenkään voi kitkeä pois. Tämän on minulle psykiatri kertonut. Oma tyttäreni jäi auton alle ja ensimmäinen asia mitä hän mulle sanoi oli että pitäkää mun siskosta huoli jos mää kuolen. Tuon kuuleminen oli hirveintä ikinä...
Onneksi tyttö on nykyään kunnossa ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on todella huonossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Luultavasti ihan huumattuna ja oksentaa paljon. Voi olla aggressiivinenkin.
Voi myös kusta housuun...
Mitä sitten jos noin rankan leikkauksen jälkeen pissi lurahtaa pöksyyn tai oksennus lentää? Tai mitä sitten jos lääkkeet tekee pojasta aggressiivisen? Mä en ymmärrä mikä sun pointti on? Nuo on sairaalassa ihan arkisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä pysyä poikasi vuoksi rauhallisena. Hän tarvitsee nyt stabiilin ja turvallisen aikuisen rinnalleen.
Uskon, että kaikki menee hyvin. Voimia ja tsemppiä!
Pojalla on 50/50 mahdollisuudet selvitä leikkauksesta. Tunteeko ap itsensä onnekkaaksi?
Kyllä niitä leikkauksia ihan osataan tehdä ja potilaita parannetaan. On osattu jo kauan.
Minulle lapsena tehtiin avosydänleikkaus, ja sen jälkeen olen saanut elellä tervettä elämää ilman mitään rajoituksia. Ei mitään syytä ettenkö eläisi hamaan vanhuuteen asti.
Meitä on paljon samankaltaisia tapauksia. Elinvoimaisia perheellisiä aikuisia jotka ovat lapsena käyneet läpi avosydänleikkauksen.
Se on sitten eri asia, miten lääketieteen saralla tehdään tieteellistä tutkimusta. Niissä mm. otoskoot voivat joskus olla muutaman kappaleen kokoisia, taustatekijät ihan mitä tahansa ja silti annetaan tuloksia tyyliin "1/4 potilaista ei hyödy leikkauksesta." Ei tuollainen mene läpi minkään muun tieteenalan piirissä.
En ehkä osaa muotoilla tätä oikein, mutta yritän. Ap, sun lapsen vointi täytyy olla aika huono tällä hetkellä, kun noin isoa leikkausta ollaan tekemässä. Ajattele niin, että ilman leikkausta poikasi tilanne saattaisi mennä todella huonoksi. Leikkaus antaa toivottavasti pojallesi lisäaikaa useita vuosia, jopa vuosikymmeniä. Tsemppiä leikkaukseen ja siitä toipumiseen.