äidillä huomenna rintasyöpäleikkaus

Oletko yksin siis äitisi luona? Saisitko ystävän kanssasi huomiseksi? Odottaminen on aika kuluttavaa eli jotain tekemistä on hyvä keksiä. Voisitko jo valmiiksi hankkia ruuat joksikin aikaa ja hoitaa äitisi kotona kaiken siihen kuntoon, ettei äitisi joudu toipilaana dreenin kanssa kauheasti ponnistelemaan? Hommaa vaikka jotain katsottavaa ja herkkuja, mikä nyt sattuu sitten maistumaankaan.

Olen juu huomenna yksin kotona. Olen menossa auttamaan äitiä kyllä, ja loppuviikko menee äidillä. Teen kaikkeni että tässä selvitään. Silti pelottaa kauheasti. Äitini on yhden hön sairaalassa leikkauksen jälkeen.

Positiivisin mielin eteenpäin! Oma asenne on iso tekijä paranemiselle. Yritä siis saada äitisi ottamaan rohkein mielin vastaan hoidot ja niistä tulevat oireet. Rintasyöpä leviää usein kainalon imusolmukkeiden kautta, siksi ainakin lähimpänä olevat poistetaan (ei tietenkään aina).

Solusalpaajat on todennäköisiä, niihin on hyvä varautua eikä uskotella itselleen selviävänsä pelkällä leikkauksella.

Muistakaa, että rintasyöpä on yleinen ja myös parhaiten hoidettavissa olevia syöpiä. Eli suunta vaan kohti tervettä elämää! Tsemppiä ja halaus.

Ei kaikille leikkauspotilaille jouduta antamaan solumyrkkyhoitoja!

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 20:48"]Olen sama! Äitini meni yksityiselle, joten nopeasti pääsi onneksi! Minua pelottaa eniten se, mikä on edessä ja mitä tapahtuu. En osaa yhtään arvata. Ap
[/quote]
Mua pelotti myös. En kertonut asiasta edes kenellekään kaverille (niitä ei oo montaa) koska halusin voida olla iloinen heidän kanssa. Vaikea selittää, mutta halusin voida välillä kuvitella, ettei oo mitään surua. Äitille en myöskään näyttänyt pelkoa. Yritin keksiä mukavaa juteltavaa. Äitiä auttoi silloin esim. hauskat tv-sarjat. Voisit ehkä hankkia jotain, mikä naurattaa? Ja on hyvä ruveta syömään nyt terveellisesti paljon kasviksia. Keskittykää myönteisiin asioihin. Älkää silti kieltäkö surua tai pelkoakaan.

t . se kysyjä

19, ei joudutakaan! Mutta jos annetaan, niin hyvä siihen on olla henkisesti valmistautunut etukäteen. Ettei järkyty jokaisen uutisen jälkeen uudelleen.

-18

Ei kannata ostaa herkkuja, syöpä rakastaa sokeria. Tsemppiä molemmille! 

t. Syövälle hävinneen tytär (ei ollut rintasyöpä)

Sama juttu, en halunnut kertoa muille, jotta edes jonkun seurassa saisi hetken ajatella muuta kuin syöpää. Mulle tuo äidin sairastuminen oli todella musertavaa ja elämänhalukin oli koetuksella jonkin aikaa. Onneksi äiti oli itse positiivisuus, jaksoi kamalat hoidot ja hiustentippumiset ja nyt neljä vuotta myöhemmin voi jo ehkä hengähtää. Pelko jäi silti koko perheeseen. Täytyy oppia nauttimaan jokaisesta päivästä, jonka saa rakkaittensa kanssa elää ja jos hyvä tuuri käy, jopa terveenä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:01"]Ei kannata ostaa herkkuja, syöpä rakastaa sokeria. Tsemppiä molemmille! 

t. Syövälle hävinneen tytär (ei ollut rintasyöpä)
[/quote]

No höh, tämä nyt on itsestäänselvyys. Herkkuja on monenlaisia. Itse ostettu

Tsemppiä, hyvin se menee. Mua äidillä oli sama. Sai myös sädehoitoa ja sytostaatit.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:01"]Ei kannata ostaa herkkuja, syöpä rakastaa sokeria. Tsemppiä molemmille! 

t. Syövälle hävinneen tytär (ei ollut rintasyöpä)
[/quote]

No höh, tämä nyt on itsestäänselvyys. Herkkuja on monenlaisia. Itse ostettiin kilotuolkulla hedelmiä ja marjoja, kesä kun oli. Kalaa ja kasviksia, hedelmäsalaattia, kunnon aamiaisia, kauniita kukkia ja paljon lepoa, niillä selvittiin ekoista päivistä.

Kaikki myrkyt pois eli kosmetiikassa vain luonnonkosmetiikkaa ja meikit sekä jatkossa hiustenvärjääminen pois. Kaikki turha myrkkykuormitus pois. Alkoholi pois.

Voiko niiden hoitojen aikana elää kuinka "normaalia" elämää? Ap

Älkää vastatko mutu-tuntumalla näin hankaliin asioihin!

Esim. kainalon imusolmukkeet tutkitaan ensin ns. "vartijaimusolmuketutkimus" ja jos niissä on syöpää, useimmiten poistetaan kaksi ylintä imusolmukekerrosta, joskus joudutaan poistamaan kolmaskin. Ei niitä poisteta noin vain tutkimatta.

Toisekseen, jatkohoidoista päätetään patologin lausunnon perusteella. Eli tuleeko leikkauksen lisäksi myös sädehoidot, solusalpaajahoidot ja mahdolliset hormonihoidot. (Itselläni koko paketti aikoinaan).

Kolmanneksi, kaikille ei laiteta dreeniä. Esim. itselläni ei ollut. Jne...

Suosittelen sinulle Suomen rintasyöpäyhdistyksen omia nettisivuja. Sieltä saat paljon sekä tietoa, että tukea.

Äitisi tilanne on nyt sillä lailla hyvä, että hoidot on aloitettu ja jatkosta voidaan päättää tutkimusten perusteella. Eli jotain tapahtuu koko ajan, ei tarvitse vain odotella.

Itse sairastin aggressiivisen ja kainaloon levinneen rintasyövän 10 v sitten. Toistaiseksi olen ollut terve. Kuten tiedät, hoidot on Suomessa huippuluokkaa.

Hanki tietoa, ole äitisi tukena ja apuna. Voisitko esim. joskus mennä hänen mukaansa lääkärille, tutkimuksiin tai hoitoihin? Usein jo pelkkä läsnäolo merkitsee paljon.

Yritä olla menemättä paniikkiin, vaikke se vaikeata onkin. Koska helposti käy niin, että sairastunut lohduttaa ja tukee läheisiänsä eikä päinvastoin.

2

2

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:06"]Voiko niiden hoitojen aikana elää kuinka "normaalia" elämää? Ap
[/quote]

Riippuu ihan ihmisestä. Oma äiti kävi ihan normaalisti töissä paitsi sytostaattipäivinä. Hiukset lähti ja peruukkia joutui käyttämään yli puoli vuotta. Ruoka maistui pahalta solumyrkyn takia koko sytostaattihoidon ajan.

Joillain saattaa olla ihan taju veks -meininki. Ei voi oikein etukäteen tietää.

Olen ollut äidin kanssa, ja olen kyllä aina. Tuemme toisiamme. Pelkään sitä, tuleeko elämästä enää tavallista. Voinko elää enää normaalia opiskelijaelämää? Itsekästä, tiedän.

Itse elin suht tavallista elämää, töissäkin kävin lähes koko hoitojen ajan. Pahoinvointiin on hyvät lääkkeet ja itse asiassa lihoin hoitojen aikana.

En tehnyt mitään elämäntaparemonttia, eikä sairastuneelta saa mielestäni vaatia mitään ihmeen positiivisuutta tai taistelemista. Silloin, kun vituttaa ja harmittaa ja itkettää, pitää saada olla negatiivinen, hemmetti. Ei muut voi tietää, mitä on sairastaa syöpää ja käydä hoidoissa ja sitten pitäisi olla muka suu messingillä, että paranisi "todennäköisemmin". Pötyä. Eikä syöpä jalostanut minua, ei tehnyt minusta parempaa ihmistä. Pötyä myös tämä minun kohdallani.

Älä usko yleistyksiin.

Olihan kaikenlaisia hoitojen haittavaikutuksia, muttei mitään mistä ei selviäisi. Hyviä vinkkejä saa kohtalotovereilta.

Mielestäni sinulla on ap oikeus elää niin normaalia opiskelijaelämää, kuin se on mahdollista. Eikä se ole mielestäni itsekästä. Et sinä saavuta mitään menemällä täysin mukaan äitisi sairauteen. Ei sinun tarvitse antaa sen vallata koko elämääsi.

Nimittäin, nykyisten hoitojen koko ajan kehityttyä, rintasyöpää kroonisesti sairastavien määrä on lisääntynyt. Hoidoissa voidaan käydä jopa 10 v ajan. Ei se mene niin, että hoidot on vajaassa vuodessa ohi ja sitten joko paranee tai kuolee, vaan sitä voidaan sairastaa vuosia - hoidot vain muuttuvat.

Voimahaleja sinulle oikein paljon!

28

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:14"]Olen ollut äidin kanssa, ja olen kyllä aina. Tuemme toisiamme. Pelkään sitä, tuleeko elämästä enää tavallista. Voinko elää enää normaalia opiskelijaelämää? Itsekästä, tiedän.
[/quote]

Tiedän tasan tuon tunteen. Kaikki tuntui muuttuneen lopullisesti, pelotti, palaako mikään enää koskaan ennalleen. Itsekin olen opiskelija ja vaikeaa oli. Koita omaksua se päivä kerrallaan -asenne ja elä ihan täysillä, nauti äitisi seurasta, kuuntele häntä koko sydämelläsi. Et voi tehdä mitään ajalle etkä äitisi sairastumiselle mutta niihin suhtautumiselle voit tehdä ihan mitä vain. Elämä on hauras ja haavoittuvainen ja jokainen hetki on ainutlaatuinen. Sen itse opin.