Jos eroaisit nyt, luuletko että alkaisit vielä

4 vuotta sitten erosin eikä ole tullut kuin kerran mieleen että voisi harkita miesten katselemista uudestaan. Sitten tulin AV:lle ja luin jonkun ketjun missä avauduttiin miesten ihanuudesta parisuhteessa eikä ole uudestaan tullut mieleen että voisi harkita kun muisti mitä olikaan jäänyt pois elämästä eron myötä.

32v

Olen oikeasti eronnut 4 lapsen yh, enkä voi kuvitella olevani kenenkään kanssa.

Ehkä sitten voin harkita kun lapset ovat aikuisia, mutta muuten ei...

Ehdottomasti yksin ensin. Sitten jos eteen joku hybä tulisi niin ok. Etsimään en ala. Joku vanha tuttu, työkaveri tms ois paras. Mut ei missään nimessä mitään laastarisuhteita.
Olen eroamassa ja ikää 37.

Olen etäsuhteessa nyt jo 9.vuotta. näemme pari kertaa vkossa. Tuskin lähtisin kovin aktiivisesti mitään hakemaan. Viihdyn yksin ja seksikään ei kiinnosta. Ikää 42v.

Jos eroaisin niin tuskin ainakaan muuttaisin saman katon alle kenenkään miehen kanssa. Tykkään olla yksin.

Voisin deittailla ja/ tai hommata panokaverin ja joku matkakaveri olisi myös kiva mutta ei mitään vakavampaa.

Olen 45v. 

Siinä ja tuossa. Jos nyt joku jalat alta -mies ilmaantuisi niin ekäpä..

Tosiasiassa hyviä keski-ikäisiä miehiä on vähän vapaana. Kaikki ne on enemmän tai vähemmän karkuteillä tai sitten ulkoruokinnassa. Hyvistä yksilöistä pitää vaimot kynsin hampain kiinni :D

Mut joo, epätodennäköistä kohdallani.

N 46

Olen nainen, alle 40v. Aluksi haluaisin nauttia vapaudesta, siitä, että ei tarvitse kaikista asioista neuvotella. Voisin tapailla jotain itseäni vanhempaa miestä, jolla lähes aikuisia lapsia ja joka ei vaatisi minulta liikaa, mutta antaisi kaikkensa :D :D

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 18:26"]

Kävisin varmasti treffeillä jo kuukauden kuluttua. Olen 30-vuotias.

[/quote]

Miksi tätä on alapeukutettu?

En usko, että alkaisin seurustelemaan kenenkään kanssa, yhdessä asumisesta puhumattakaan. Olenkin aina sanonut, että jos tästä liitosta ero tulee, niin ketään miestä en ota meille asumaan. Ja mulla on nyt siis hyvä mies, en vain jaksaisi opetella/sopeutua kenenkään uuden ihmisen tapoihin yms. Enkä usko, että varsinkaan teini-ikäiset tyttäret tykkäisivät, jos vieras mies muuttaisi yhtäkkiä meille. 

Ehkä joskus myöhemmin voisin tapailla jotain miestä, ja ehkä kun lapset ovat muuttaneet kotoa, voisin harkita vanhuuden iloksi vaikka yhdessä asumista, jos joku aivan herkkumies osuisi kohdalle :) Mihinkään toiseksi parhaisiin miehiin tuskin enää lähtisin.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 21:02"]

En usko, että alkaisin seurustelemaan kenenkään kanssa, yhdessä asumisesta puhumattakaan. Olenkin aina sanonut, että jos tästä liitosta ero tulee, niin ketään miestä en ota meille asumaan. Ja mulla on nyt siis hyvä mies, en vain jaksaisi opetella/sopeutua kenenkään uuden ihmisen tapoihin yms. Enkä usko, että varsinkaan teini-ikäiset tyttäret tykkäisivät, jos vieras mies muuttaisi yhtäkkiä meille. 

Ehkä joskus myöhemmin voisin tapailla jotain miestä, ja ehkä kun lapset ovat muuttaneet kotoa, voisin harkita vanhuuden iloksi vaikka yhdessä asumista, jos joku aivan herkkumies osuisi kohdalle :) Mihinkään toiseksi parhaisiin miehiin tuskin enää lähtisin.

[/quote]

Olen nainen 44v.

Todennäköisesti kyllä. Vaikka unelmissani en asuisi enää kenenkään kanssa vaan nauttisin vapaudesta tehdä mitä tahdon. Voisin tapailla mielenkiintoisia miehiä ja pitää yllä ystäväpiiriä.

2

Kyllä, mutta haluaisin asua erillään.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 18:16"]Hmm olen 37. Nyt on lähipiirissä "erobuumi" eli varmaankin toisella kierroksella olijoita olis tarjolla. Nyt ainakin tuntuu siltä, että en ottaisi ketään kotiini tai esittelisi lapsille. Ehkä jotain seuraa huolisin jos joku vastaan kävelis ja kolahtaisi mutta en osaa kuvitella että alkaisin etsiä aktiivisesti kumppania netistä tai baarista.

Eiköhän noissa lapsissa olis tarpeeksi mulle asuinkumppania...joku sellainen suhde voisi olla kiva että olis joku kaveri jonka kanssa kävis lenkillä, elokuvissa, seksiäkin olis kiva olla mutta sellainen jolla olis jo omat lapset tehtynä niin kun mullakin ettei alettais enää leikkiä kotia. Voitais sit viettää laatuaikaa kun oltais lapsivapailla.
[/quote]

Toi kuulostaa niin hyvältä! Tollasen mäki ottaisin siis lenkki-, leffa-, seksikaverin :D

Tuskin. N 34.

En ainakaan tiiviiseen lähivuosina. Viimeisin, mitä tekisin olisi se, että alkaisin puuhaamaan sun ja mun mussukoiden sekaan yhteisiä lapsia saman tien. Nauttisin siitä, että saisin pyörittää arkea kuten haluan. 38

Mieluiten joo, mutta eri asia, löytyisikö sopivaa miestä. En ole mitenkään kranttu, mutta aika ujo eli en hirveästi uskaltaisi lähestyä miehiä.

Luultavasti en. Olen kohta 50v enkä epäile yhtään etteikö miehiä olis tarjolla.  En vaan ehkä tahtoisi tehdä enää kompromisseja vaan elää niinkuin itse tahdon. Menisin ja tulisin, harrastaisin ja reissaisin, saattaisin jopa harrastaa irtoseksiä =)

Olen 34 v. Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta ja en tiedä kyllä ottaisinko koskaan uutta. Varmasti löytyy mielenkiintoisia miehiä, mutta että ottaisin jonkun ulkopuolisen lasten elämään ja kotiin. Voisiko se koskaan toimia? Tuntuu että kaikissa uusperheissä kytee aina pinnan alla kauna ja katkeruus. Sun kakarat ja mun lapset jne. Ja jaksaisiko sitä itsekkään enää uudelleen hioa niitä kaikkia arjen särmiä. En ymmärrä ihmisiä jotka ovat pää kolmantena jalkana eron jälkeen etsimässä uutta. Miten kukaan jaksaa? Ja lapset jää aivan jalkoihin, kun äiti ja isi taantuu teiniksi.

Kyllä varmaan jonkinlaisen suhteen hankkisin mutta erilaisen kuin ennen. Sellaisen jossa seurattais yhdessä luontoa ja keskusteltais, kohdattais toinen ihminen ihan oikeasti. Joku vanhempi herra ehkä? Seksi- ja kotileikit on jo nähty, niillä ei ole enää mitään annettavaa minulle.
N38, aviossa