Olenko silloin psykoosissa

Lääkäri vastannee.

Todennäköisemmin jonkinlainen dissosiaatiokohtaus, psykoosia harvoin tunnistaa itse.

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri vastannee.

En ole elämäni aikana saanut lääkäristä apua mihinkään. Ne vaan väheksyy ja kuuntelee hetken stetoskoopilla jotain isovarvasta ja sanoo että seuraillaan.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisemmin jonkinlainen dissosiaatiokohtaus, psykoosia harvoin tunnistaa itse.

Onko tällainen sitten normaalia, tuleeko ihmisillä usein tällaisia kohtauksia?

Olet psykoosissa kun ala-asteen opettajasi alkaa puhumaan äänellään pääsi sisällä ja käyt hänen kanssaan dialogia, vastaantulijoiden vaatteissa on piilomerkityksiä ja aistit radioaaltoja t: kokemus

Kuulostaa alkavalta derealisaatiolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisemmin jonkinlainen dissosiaatiokohtaus, psykoosia harvoin tunnistaa itse.

Onko tällainen sitten normaalia, tuleeko ihmisillä usein tällaisia kohtauksia?

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00360

"Lievät dissosiatiiviset oireet ovat hyvin tavallisia."

"Lyhytkestoiset satunnaiset dissosiatiiviset oireet ovat yleensä normaaleja, eivätkä ne välttämättä ole edes haitallisia. Jos oirehdinta tuntuu häiritsevältä ja aaltoilee, kannattaa seurata, löytyykö oireille altistavia tekijöitä."

"Hoitoon tai arvioon kannattaa hakeutua, jos oireista on haittaa"

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Tämä.

Minulla tulee erinäisten neuropsykologisten juttujen vuoksi useinkin "spaced out" -olo. Vaikka aivot olisivat ihan jumissa, epätodellinen olo, ja todellisuus on "kuin sumuverhon takana" (ja ikään kuin menetän siihen kontaktin), aina takaraivossani ymmärrän kyseessä olevan oma sisäinen reaktioni. Se epätodellisuus ei esimerkiksi symboloi minulle mitään erityistä, kuten psykoosissa voisi tapahtua.

Vaikuttaako kohtaus muistiin, työskentelyyn, suunnistamiseen tms? Voi kai olla jonkun aivotaudin oire myös, koskaan ei voi tietää.

Et ole. Psykoosi on sitä, ettet erota todellisuutta enää. Esimerkiksi uskot kun lääkäri sanoo sinun olevan psykoosissa tai realiteeteissa.

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Psykoosi on sitä, ettet erota todellisuutta enää. Esimerkiksi uskot kun lääkäri sanoo sinun olevan psykoosissa tai realiteeteissa.

Eikö tolla logiikalla kuka vaan voi olla psykoosissa tai väittää toisen olevan psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri vastannee.

En ole elämäni aikana saanut lääkäristä apua mihinkään. Ne vaan väheksyy ja kuuntelee hetken stetoskoopilla jotain isovarvasta ja sanoo että seuraillaan.

Tuollaisia on. Sitten on hyviä. Itselle sattunut monta hoitovirhettä, joten seurailua olisin jälkeenpäin toivonut. Jokainen haluaa apua, ei hallaa omalle terveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Ei pitänyt paikkaansa omalla kohdallani.

Olin psykoosissa ja lähinnä ihmettelin, että miten on mahdollista, että luonnonlait eivät enää näy toimivan. Tämä luonnollisesti pelotti entistä enemmän. Päivästä toiseen ihmettelin, että miten tämä ei jo lopu.

Oma pää kehitteli mitä ihmeellisimpiä tapahtumia. Eräs oli se että miten saatoin tietää etukäteen kuka tulee käymään ja soittaa ovikelloa. En keksinyt muuta selitystä kuin että jonkinlainen aivojen häiriö,  mutta edelleen jäi se että miten on mahdollista. Samoin puhuin henkimaailman kanssa, en tiennyt kumman puolen:)

Psykoosiini liittyi myös hajuastimuksia. Esitin puolisolle, että miten on mahdollista, että toisessa huoneessa tulee kuminkäry nenään ja toisessa ei. Seisoin ovikarmin keskellä ja laitoin pääni toiseen huoneeseen ja kuminkäry nokkaan. Pää toiseen huoneeseen, ei katkua ja taas toisinpäin. Pidin asiaa todella ihmeellisenä, enkä keksinyt selitystä.

Värit tuli myös kuvaan eräänä päivänä.

Tämä kokemus auttoi sen ymmärtämisessä että psykoosissa olevalle asiat ovat totta. Ihan turha sanoa että kaikki on kuvitelmaa. Jos joku psykoosissa oleva tulisi ja valittaisi, että henkimaailma vainoaa, niin sanoisin että miksi tekee niin, ja voitaisiinko tehdä jotain että vainoaminen loppuisi? Ei auta pätkääkään asiaa, että sanoo että kaikki on vaan harhaa.

Edelleenkään en ole täysin vakuuttunut, että kokemani asiat olisi olleet harhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri vastannee.

Lääkäri vastaa lääkärissä. Täällä palstalla jokainen vastaa sen mukaan, mitä mieltä asiasta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Tämä.

Minulla tulee erinäisten neuropsykologisten juttujen vuoksi useinkin "spaced out" -olo. Vaikka aivot olisivat ihan jumissa, epätodellinen olo, ja todellisuus on "kuin sumuverhon takana" (ja ikään kuin menetän siihen kontaktin), aina takaraivossani ymmärrän kyseessä olevan oma sisäinen reaktioni. Se epätodellisuus ei esimerkiksi symboloi minulle mitään erityistä, kuten psykoosissa voisi tapahtua.

Joo. Tuollaisten neurologisten juttujen / dissosiaation vuoksi voi myös nähdä vaikkapa näkyjä, mutta ne näyt eivät merkitse mitään. Jos dissosiaatio menee pahaksi niin saattaa nähdä näkyjä tai siis hallusinaatioita melkein yhtä paljon kuin mitä jos käyttäisi LSD:tä, eli suunnilleen sentapaista että seinät pyörivät ympärillä ja katto on pään yläpuolella tulessa ja ikkunasta tulee sisälle elefantti. Niinkuin minulle joskus tapahtui. Mutta minä tajusin sillä hetkellä että "hetkinen, mulla on pää hajoamassa". Ja tajusin että ne hallusinaatiot eivät olleet siinä se ongelma, vaan ongelma oli se että minä olin henkisesti aivan tajuttoman pahasti ylirasittunut, tajusin että vika oli minun pääni sisällä. Tuo oli hetkellinen neurologinen häiriö ylirasituksen vuoksi. Kyllähän pahassa univajeessakin alkaa aivoista tulla aikamoista "höttöä", niinkuin olisi kännissä. Missään vaiheessa en uskonut niihin hallusinaatioihin. Näin niitä vaikka kuinka paljon. Mutta tiesin että ne nyt olivat vain jotain älytöntä mihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota.

Jos taas ihminen on oikeasti "mielisairas" eli hänellä on psykoosi tai skitsofrenia, niin hän ei erota niitä hallusinaatioita todellisuudesta. Hän ei tajua että ne ovat hallusiaanioita, vaan ne ovat hänelle totta. Hän alkaa elää niiden mukaisesti. Hän ottaa sen ikkunasta sisään tulleen elefantin itselleen lemmikiksi, rakentaa sille pihalle jättimäisen koirankopin, tilaa jostain elefantille jättimäisiä määriä heiniä,... alkaa sammuttaa sitä katon tulipaloa,...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Tämä.

Minulla tulee erinäisten neuropsykologisten juttujen vuoksi useinkin "spaced out" -olo. Vaikka aivot olisivat ihan jumissa, epätodellinen olo, ja todellisuus on "kuin sumuverhon takana" (ja ikään kuin menetän siihen kontaktin), aina takaraivossani ymmärrän kyseessä olevan oma sisäinen reaktioni. Se epätodellisuus ei esimerkiksi symboloi minulle mitään erityistä, kuten psykoosissa voisi tapahtua.

Joo. Tuollaisten neurologisten juttujen / dissosiaation vuoksi voi myös nähdä vaikkapa näkyjä, mutta ne näyt eivät merkitse mitään. Jos dissosiaatio menee pahaksi niin saattaa nähdä näkyjä tai siis hallusinaatioita melkein yhtä paljon kuin mitä jos käyttäisi LSD:tä, eli suunnilleen sentapaista että seinät pyörivät ympärillä ja katto on pään yläpuolella tulessa ja ikkunasta tulee sisälle elefantti. Niinkuin minulle joskus tapahtui. Mutta minä tajusin sillä hetkellä että "hetkinen, mulla on pää hajoamassa". Ja tajusin että ne hallusinaatiot eivät olleet siinä se ongelma, vaan ongelma oli se että minä olin henkisesti aivan tajuttoman pahasti ylirasittunut, tajusin että vika oli minun pääni sisällä. Tuo oli hetkellinen neurologinen häiriö ylirasituksen vuoksi. Kyllähän pahassa univajeessakin alkaa aivoista tulla aikamoista "höttöä", niinkuin olisi kännissä. Missään vaiheessa en uskonut niihin hallusinaatioihin. Näin niitä vaikka kuinka paljon. Mutta tiesin että ne nyt olivat vain jotain älytöntä mihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota.

Jos taas ihminen on oikeasti "mielisairas" eli hänellä on psykoosi tai skitsofrenia, niin hän ei erota niitä hallusinaatioita todellisuudesta. Hän ei tajua että ne ovat hallusiaanioita, vaan ne ovat hänelle totta. Hän alkaa elää niiden mukaisesti. Hän ottaa sen ikkunasta sisään tulleen elefantin itselleen lemmikiksi, rakentaa sille pihalle jättimäisen koirankopin, tilaa jostain elefantille jättimäisiä määriä heiniä,... alkaa sammuttaa sitä katon tulipaloa,...

PS. En tiedä onko kukaan niin hullu, että uskoo hallusinaationsa ihan noin täysin todeksi. Mutta niin, hullut ihmiset kuitenkin kiinnittävät huomiota niihin hallusinaatioihinsa, niillä on hulluille jokin merkitys, ne tarkoittavat hullulle jotain, hullu alkaa jotenkin tulkita niitä, ne hallusinaatiot vaikuttavat siihen miten hullu ajattelee asioista - ja sitten tosielämässä hullu alkaa usein jollain tavalla muuttamaan toimintaansa niiden ajatustensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Ei pitänyt paikkaansa omalla kohdallani.

Olin psykoosissa ja lähinnä ihmettelin, että miten on mahdollista, että luonnonlait eivät enää näy toimivan. Tämä luonnollisesti pelotti entistä enemmän. Päivästä toiseen ihmettelin, että miten tämä ei jo lopu.

Oma pää kehitteli mitä ihmeellisimpiä tapahtumia. Eräs oli se että miten saatoin tietää etukäteen kuka tulee käymään ja soittaa ovikelloa. En keksinyt muuta selitystä kuin että jonkinlainen aivojen häiriö,  mutta edelleen jäi se että miten on mahdollista. Samoin puhuin henkimaailman kanssa, en tiennyt kumman puolen:)

Psykoosiini liittyi myös hajuastimuksia. Esitin puolisolle, että miten on mahdollista, että toisessa huoneessa tulee kuminkäry nenään ja toisessa ei. Seisoin ovikarmin keskellä ja laitoin pääni toiseen huoneeseen ja kuminkäry nokkaan. Pää toiseen huoneeseen, ei katkua ja taas toisinpäin. Pidin asiaa todella ihmeellisenä, enkä keksinyt selitystä.

Värit tuli myös kuvaan eräänä päivänä.

Tämä kokemus auttoi sen ymmärtämisessä että psykoosissa olevalle asiat ovat totta. Ihan turha sanoa että kaikki on kuvitelmaa. Jos joku psykoosissa oleva tulisi ja valittaisi, että henkimaailma vainoaa, niin sanoisin että miksi tekee niin, ja voitaisiinko tehdä jotain että vainoaminen loppuisi? Ei auta pätkääkään asiaa, että sanoo että kaikki on vaan harhaa.

Edelleenkään en ole täysin vakuuttunut, että kokemani asiat olisi olleet harhaa. 

Minullekin on käynyt tuo ovikello... Mutta en tiedä, miksi olin psykoosin kaltaisessa tilassa. Luultavasti huumattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Tämä.

Minulla tulee erinäisten neuropsykologisten juttujen vuoksi useinkin "spaced out" -olo. Vaikka aivot olisivat ihan jumissa, epätodellinen olo, ja todellisuus on "kuin sumuverhon takana" (ja ikään kuin menetän siihen kontaktin), aina takaraivossani ymmärrän kyseessä olevan oma sisäinen reaktioni. Se epätodellisuus ei esimerkiksi symboloi minulle mitään erityistä, kuten psykoosissa voisi tapahtua.

Joo. Tuollaisten neurologisten juttujen / dissosiaation vuoksi voi myös nähdä vaikkapa näkyjä, mutta ne näyt eivät merkitse mitään. Jos dissosiaatio menee pahaksi niin saattaa nähdä näkyjä tai siis hallusinaatioita melkein yhtä paljon kuin mitä jos käyttäisi LSD:tä, eli suunnilleen sentapaista että seinät pyörivät ympärillä ja katto on pään yläpuolella tulessa ja ikkunasta tulee sisälle elefantti. Niinkuin minulle joskus tapahtui. Mutta minä tajusin sillä hetkellä että "hetkinen, mulla on pää hajoamassa". Ja tajusin että ne hallusinaatiot eivät olleet siinä se ongelma, vaan ongelma oli se että minä olin henkisesti aivan tajuttoman pahasti ylirasittunut, tajusin että vika oli minun pääni sisällä. Tuo oli hetkellinen neurologinen häiriö ylirasituksen vuoksi. Kyllähän pahassa univajeessakin alkaa aivoista tulla aikamoista "höttöä", niinkuin olisi kännissä. Missään vaiheessa en uskonut niihin hallusinaatioihin. Näin niitä vaikka kuinka paljon. Mutta tiesin että ne nyt olivat vain jotain älytöntä mihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota.

Jos taas ihminen on oikeasti "mielisairas" eli hänellä on psykoosi tai skitsofrenia, niin hän ei erota niitä hallusinaatioita todellisuudesta. Hän ei tajua että ne ovat hallusiaanioita, vaan ne ovat hänelle totta. Hän alkaa elää niiden mukaisesti. Hän ottaa sen ikkunasta sisään tulleen elefantin itselleen lemmikiksi, rakentaa sille pihalle jättimäisen koirankopin, tilaa jostain elefantille jättimäisiä määriä heiniä,... alkaa sammuttaa sitä katon tulipaloa,...

Saitko jotain hoitoa noihin ja millaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näet eron todellisuuden ja oman kokemuksen välillä.  Et ole psykoosissa.

Tämä.

Minulla tulee erinäisten neuropsykologisten juttujen vuoksi useinkin "spaced out" -olo. Vaikka aivot olisivat ihan jumissa, epätodellinen olo, ja todellisuus on "kuin sumuverhon takana" (ja ikään kuin menetän siihen kontaktin), aina takaraivossani ymmärrän kyseessä olevan oma sisäinen reaktioni. Se epätodellisuus ei esimerkiksi symboloi minulle mitään erityistä, kuten psykoosissa voisi tapahtua.

Joo. Tuollaisten neurologisten juttujen / dissosiaation vuoksi voi myös nähdä vaikkapa näkyjä, mutta ne näyt eivät merkitse mitään. Jos dissosiaatio menee pahaksi niin saattaa nähdä näkyjä tai siis hallusinaatioita melkein yhtä paljon kuin mitä jos käyttäisi LSD:tä, eli suunnilleen sentapaista että seinät pyörivät ympärillä ja katto on pään yläpuolella tulessa ja ikkunasta tulee sisälle elefantti. Niinkuin minulle joskus tapahtui. Mutta minä tajusin sillä hetkellä että "hetkinen, mulla on pää hajoamassa". Ja tajusin että ne hallusinaatiot eivät olleet siinä se ongelma, vaan ongelma oli se että minä olin henkisesti aivan tajuttoman pahasti ylirasittunut, tajusin että vika oli minun pääni sisällä. Tuo oli hetkellinen neurologinen häiriö ylirasituksen vuoksi. Kyllähän pahassa univajeessakin alkaa aivoista tulla aikamoista "höttöä", niinkuin olisi kännissä. Missään vaiheessa en uskonut niihin hallusinaatioihin. Näin niitä vaikka kuinka paljon. Mutta tiesin että ne nyt olivat vain jotain älytöntä mihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota.

Jos taas ihminen on oikeasti "mielisairas" eli hänellä on psykoosi tai skitsofrenia, niin hän ei erota niitä hallusinaatioita todellisuudesta. Hän ei tajua että ne ovat hallusiaanioita, vaan ne ovat hänelle totta. Hän alkaa elää niiden mukaisesti. Hän ottaa sen ikkunasta sisään tulleen elefantin itselleen lemmikiksi, rakentaa sille pihalle jättimäisen koirankopin, tilaa jostain elefantille jättimäisiä määriä heiniä,... alkaa sammuttaa sitä katon tulipaloa,...

PS. En tiedä onko kukaan niin hullu, että uskoo hallusinaationsa ihan noin täysin todeksi. Mutta niin, hullut ihmiset kuitenkin kiinnittävät huomiota niihin hallusinaatioihinsa, niillä on hulluille jokin merkitys, ne tarkoittavat hullulle jotain, hullu alkaa jotenkin tulkita niitä, ne hallusinaatiot vaikuttavat siihen miten hullu ajattelee asioista - ja sitten tosielämässä hullu alkaa usein jollain tavalla muuttamaan toimintaansa niiden ajatustensa vuoksi.

Oliko noista tiloista sinulle jotain hyötyä?