Lastani kiusataan päiväkodissa

Poika on siis todella peruskiltti ja hyväntahtoinen ja nauttii keskipisteenä olemisesta ja huomiosta. Tekee myös kaikkensa saadakseen toiset lapset viihtymään tai nauramaan. On myös kovin lujatahtoinen sisaruskatraan vanhimpana ja helposti pomottamassa muita. Minua puolestani harmittaa kovasti, että poikamme saa niin päiväkodissa kuin muissakin leikkiryhmissä AINA suurimman huomion, joka täten myös tavallaan ruokkii kierrettä. Kotona poika saa välillä jakamatonta huomiota, mutta välillä taas sisarukset vievät kaiken huomion. Tällöin poika saattaa hetken mellastaa huomionkipeänä, mutta hyväksyy tilanteen nopeasti ja jatkaa muita hommia. Päiväkodin opet ei tunnu vain tajuavan, ettei meidän poikaa koko ajan tarvitsisi kieltää, vaan hänelle riittäis ihan hyvin, että sanois selkeästi ja riittävän tiukasti, että kiusaaminen on väärin, laittaa pyytämään anteeks (kehuis lyhyesti!!!) ja ohjais nopeasti muihin hommiin. Toivoisin myös toisten lasten vanhempien ottavan välittömästi yhteyttä meihin VANHEMPIIN, eikä opettajaan, koska täten pystyisimme kaikkein helpoimmin selvittämään asian juttelemalla suoraan poikamme kanssa.

Mun mies kertoi minulle tällaisen tarinan. Häntä kiusattiin pienenä koulussa. Tönittiin, nimiteltiin, lyötiin ja uhattiin antaa selkään. Mies oli hyvä koulussa, sellainen kiltti, hiljainen lukutoukka, joka viihtyi itsekseen. Lopulta hänellä pinna paloi. Häntä saa härnätä tosissaan siihen pisteeseen, mies on itse kärsivällisyys.



Nämä kaksi kiusaajaa tulivat taas tönimään olettaen, että kaveri ottaa kaiken taas vastaan mukisematta. Eipä käynytkään niin, Mies otti ja tirpaisi kunnolla molempia turpaan. Sen verran oli käynyt kipeää, että kiusaajat olivat itkeneet. Siihen loppui kiusaaminen. Hän ei ole tapellut koskaan ennen tuota eikä sen jälkeen, ja on edelleen ylpeä että piti puolensa, koska muuten kiusaaminen olisi vain pahentunut ja jatkunut.

Vierailija:

Poika on siis todella peruskiltti ja hyväntahtoinen ja nauttii keskipisteenä olemisesta ja huomiosta. Tekee myös kaikkensa saadakseen toiset lapset viihtymään tai nauramaan. On myös kovin lujatahtoinen sisaruskatraan vanhimpana ja helposti pomottamassa muita. Minua puolestani harmittaa kovasti, että poikamme saa niin päiväkodissa kuin muissakin leikkiryhmissä AINA suurimman huomion, joka täten myös tavallaan ruokkii kierrettä. Kotona poika saa välillä jakamatonta huomiota, mutta välillä taas sisarukset vievät kaiken huomion. Tällöin poika saattaa hetken mellastaa huomionkipeänä, mutta hyväksyy tilanteen nopeasti ja jatkaa muita hommia. Päiväkodin opet ei tunnu vain tajuavan, ettei meidän poikaa koko ajan tarvitsisi kieltää, vaan hänelle riittäis ihan hyvin, että sanois selkeästi ja riittävän tiukasti, että kiusaaminen on väärin, laittaa pyytämään anteeks (kehuis lyhyesti!!!) ja ohjais nopeasti muihin hommiin. Toivoisin myös toisten lasten vanhempien ottavan välittömästi yhteyttä meihin VANHEMPIIN, eikä opettajaan, koska täten pystyisimme kaikkein helpoimmin selvittämään asian juttelemalla suoraan poikamme kanssa.

En ole koskaan nähnytkään kiusaajan vanhempia. Johtunee erilaisista tuonti - ja hakuajoista. Ties vaikka kysymyksessä olisi sinun poikasi, niin hyvin tuo kuvauksesi osuu tähän kiusaajaan. Tahdon korostaa sitä, että en näe tätä lasta ilkeänä tms. vaan vähän vallattomana ja sosiaalisena lapsena. Noh, sinun poikasi taitaa olla jo vähän vanhempi.

Jos/kun pojan vanhempia näen, niin juttelen kyllä heidän kanssaan. Parin viikon päästä on vanhempainilta ja siellä toivottavasti tapaan äidin tai isän.

puolustautua saa, jos tänne joku yrittää !

Niin sitä on kautta maailman pikkuiset pojat selvittäneet välinsä ja saaneet toisistaan kavereita. Ei kannata alistua nynnyksi tai saa olla nynny loppuikänsä. Tiedän monta tapausta, jossa vanhemmat on käskeneet lyödä tai tönäistä takaisin. Siihen on loppunut ja kavereita on sen jälkeen oltu.



Valitettavasti vain ideaalimaailmassa asiat hoidetaan puhumalla. On hyvä oppia pitämään puolensa. Paheksun ehdottomasti tuota tönijää, joten saa vain, mitä ansaitsee.

Mutta tässähän puhutaan nyt PÄIVÄKOTILAPSISTA! Tässä vaiheessa pitäisi asiat hoitaa puhumalla lasten, vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan kanssa.

Meillä tyttöä on tönitty, muksittu, lyöty lapiolla ym. Tyttö on sanonut pari nimeä, jotka aina kiusaavat. Olen sanonut lapselle, että on rumaa kiusata ja että se on väärin. Olen pyytänyt kertomaan tädeille mutta tyttö ei halua. Olen itse maininnut asiasta hoitajille. Silti olen viime kädessä sitä mieltä, että lapsen on opittava pärjäämään itse noissa tilanteissa.



Näin kerran kiusaamistilanteen sattumalta ryhmiksen pihassa. Poika tönäisi kaksin käsin lastamme rintakehään niin lujaa, että tyttö lensi selälleen maahan. Katselin henkeäni pidätellen, mitä tyttö tekee. Ei itkenyt, puri hammasta, nousi ylös, meni pojan eteen ja riuhtaisi hihasta. Tädit eivät puuttuneet tilanteeseen millään tavalla, eivät ehkä edes huomanneet. Tajusin, että lapseni hoitopaikassa vallitsevat viidakon lait. Samalla aloin luottaa, että tyttö selviää laumassa.

Näin olen lapselleni sanonut:

1. puhumalla sanot että ei ole kivaa

2. Sitten aikuisen apua (joka harvemmin auttaa)

3. Varoita että ensi kerralla saat takaisin ja se sattuu

4.Latase turpaan.

Tämä sääntö on ensimmäisen kerran ollut pihan ongelma pojan takia joka kiusasi aina 2 vuotta nuorempaa poikaani ja mikään ei auttanut.

Ei edes että tule pois tilanteesta ja leiki jossain muualla koska kiusaaja seurasi. Poika tuli itkien kotiin siihen asti kunnes turhautuneena sanoin että lyö kerran kunnolla takaisin. Poika oli noin 4-vuotias.



Olen täsmentänyt aina että se ei ole oikein kun jotain joutuu lyömään mutta joskus mikään muu keino ei auta:( Koskaan ei saa ketään kiusata tai riitaa aloittaa, pienempiään pitää puolustaa jne.



Poika on jo koululainen ja voin sanoa että ongelmia ei ole tullut. Ei ole ketään kiusannut tai nyrkkitappeluissa ollut.



Paljon varsinkin pojilla on kiusaamista koulun ulkopuolella esim. kotimatkalla ja pitää ihan yksin siinä tilanteessa pärjätä. Jos karkuun ei pääse niin pitää osata pitää puolensa.