Miksi minua haittaa niin suuresti se, ettei minusta ja perheestäni pidetä
eikä meitä kutsuta koskaan mihinkään? Olen yrittänyt miettiä että mikä minussa on sellaista että minusta ei pidetä. Säälittää että lapset joutuvat kokemaan saman kohtalon :-( Oma äitini on sellainen jolla ei ole paljaokaan ystäviä ja hän joutuu helposti muiden kanssa poikkiteloin. Itse olen yrittänyt olla kaikille ystävällinen kun en halua samaa kohtaloa kuin äidilläni :-(
Kommentit (6)
Ootko ajatellut ettei muitakaan kutsuta sen enempää, muutamia supesosiaalisia lukuunottamatta joihin ehkä tulet verranneeksi? Monet lapsiperheet ovat kiireisiä, eivätkä välttämättä kyläile juuri muualla kuin sukulaisilaan.
Minusta tuntuu, että nykyisin vain ollaan sellaisia, ettei juurikaan kyläillä. En usko, että Se johtuu siitä ettei teistä pidetä.
Pyydätkö sinä teille kyläilemään ihmisiä. Tee Se silleen ohimennen, jos juttelet esim. Lastesi kaverien vanhempien kanssa. Sillä tavalla minä olen saanut mukavia tuttavaperheitä. Esim. Jos lapsella on synttärit ja tunnet vanhemmat, niin pyydä heidätkin kakulle jne..
Oletteko puolestanne koskaan kutsuneet ketään teille, tai ehdottaneet tapaamista perhepuistossa, elokuvissa tms? Se on joskus pienestä alusta kiinni, ihmisiin tutustuminen :) se vaatii aktiivisen roolin myös teiltä, pitää selkeästi näyttää että haluaa tutustua ja seurustella.
Kyläilykulttuuri on muuttunut, emme mekään tapaile kuin ehkä kerran vuodessa joitain ystäviä. Kotona tykkään olla rauhassa, hirveä stressi jos on tulossa vierailijoita.
Ehkä yrität liikaa olla miellyttävä ja mukava, ja muut vaistoavat, ettet ole oma itsesi?