Lue keskustelun säännöt.
Olen jäykkä "tiukkis", miten voisin opetella rentoutumaan/irrottelemaan?
06.10.2014 |
Viime aikoina olen tajunnut olevani aikamoisen jäykkä ja "tiukkis". Naapureiden lasten pallopelit pihalla ärsyttävät, koska pallo lentelee milloin kukkapenkkiini, milloin autoni alle. Koti on yksittäistä tavaraa myöten siisti ja järjestyksessä, kynteni aina huolitellut ja nahkakengät lankattu. Naapureiden ja puolituttujen kanssa turhanpäiväinen jaarittelu turhauttaa ja uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu haasteelliselta. Olen huumorintajultani kuivahko, tv:n höpöhöpö viihdeohjelmat eivät minua naurata. Mieheni vei minut kerran stand up:iin ja istuin ilmeettömänä koko show:n ajan, pitäen yleisöä naurattajineen vähäjärkisinä.
Mieheni ja läheisten ystävieni kanssa osaan jotenkin rentoutua, silloin olen nauravaisempi ja ehkä enemmän oma itseni. Tuntemattomien keskellä olen kylmä, jäykkä tiukkis. En koe olevani oikeasti sellainen, millaisen kuvan itsestäni muille annan. En tiedä, mikä ihme minua vaivaa. Ammatissani tosin joudun olemaan kylmän realistinen, ja mielestäni luonteeni on muuttunut viime vuosina työni vuoksi.
No, olemme mieheni kanssa alkaneet haaveilla lapsesta. Haluaisin ihan todella paljon lapsen. Tämän kaukaiselta tuntuvan haaveen kautta olen tunnistanut nämä jäykkis-piirteeni. Lasten keskuudessa jäädyn vielä muita tilanteita pahemmin, en osaa toimia heidän kanssaan millään tavalla. Seison hiljaa ja katson lapsen leikkiä ja naurua, mutta minulla ei ole hajuakaan, mitä voisin tehdä.
Miten voisin opetella irrottelemaan? Voiko rentoutumista opetella jotenkin? Ja asia, joka minua vaivaa joka päivä, voiko jäykkiksestä tulla lapselle hyvää äitiä?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:20"]
En minäkään osannut olla lasten kanssa, mutta omien lasten kautta pääsi sitten mukaan siihenkin maailmaan. Enää en jäädy lasten seurassa :) ja varmasti sinäkin sujahdat siihen ilman isompia ongelmia sitten kun sen aika on. Lapset laittavat muutenkin stopin yltiöpäiselle siisteydelle, pedanttisuudelle ja liian "järkevälle elämälle", halusit sitä tai et. Toisilla se ottaa kovemmalle kuin toisilla, mutta lupaan että ihan uudenlaista sisältöä se ainakin antaa elämään. Ehkä tuo kuvailemasi hajuton ja mauton DINK-elämänne kaipaisikin juuri sitä?
[/quote]
Kiitos! Juuri näin itsekin ajattelen, että lapset toisivat elämäämme kaivattua iloa, väriä ja hauskuutta! Mieheni on todella lapsirakas ja paljon parempi lasten kanssa kuin minä. Hän siis sylittelee ja leikkii tuttaviemme lasten kanssa ja on siinä luonteva. Uskon, että hänestä tulee mahtava isä. Pelkään sitä omaa osuuttani, mutta kiitos kommenttienne, olen saanut itsevarmuutta siihen, että tiukkiksestakin voi tulla äiti! Olin varautunut tiukkaan tuomioon palstalaisilta, mutta olen mielestäni saanut todella asiallisia ja kannustavia kommentteja. Kiitos niistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset hyväksyisi itseäsi sellaisena kuin olet, rakastaisi itseäsi sellaisenasi? Minäkin olen jäykkis, tiukkis ja tosikko, mutta en todellakaan halua muuksi muuttua. Arvostan omia ominaispiirteitäni, tämänlaisillekin ihmisille on paikkansa maailmassa. Puolisona minulla on myös vakava tosikko ja 2 lastammekin ovat samanlaisia :D
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:33"]
Mikset hyväksyisi itseäsi sellaisena kuin olet, rakastaisi itseäsi sellaisenasi? Minäkin olen jäykkis, tiukkis ja tosikko, mutta en todellakaan halua muuksi muuttua. Arvostan omia ominaispiirteitäni, tämänlaisillekin ihmisille on paikkansa maailmassa. Puolisona minulla on myös vakava tosikko ja 2 lastammekin ovat samanlaisia :D
[/quote]
Hyvä kommentti! Tavallaan olen hyväksynyt sen, että olen tosikko ja mieheni myös. Mutta minusta tuntuu kauhealta ajatella, että lapseni lapsuus olisi samanlaista kuin arkemme tällä hetkellä. Siksi haluaisin opetella vähän relaamaan. Ehkä tämä on pähkähullu päähänpinttymäni, mutta haluaisin tarjota lapselle värikkäämmän ja hauskan, elämäniloisen arjen. Mielestäni lasten ei tarvitse olla "pikkuvanhoja", katsoa pienestä pitäen luontodokkareita tai YLE:n keskusteluohjelmia jne. Minusta olisi kauheaa, että lapseni joutuisi vanhempana muistelemaan tylsää lapsuutta, koska "äiti oli tiukkapipoinen".
Haluaisin myös oman itseni takia opetella ottamaan välillä rennommin ja nauttimaan enemmän elämästä, hetkistä. Olen aina ollut todella järkevä ja nyt tuntuu, ettei aina tarvitsisikaan olla.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:44"]
Ehkä tämä on pähkähullu päähänpinttymäni, mutta haluaisin tarjota lapselle värikkäämmän ja hauskan, elämäniloisen arjen. Mielestäni lasten ei tarvitse olla "pikkuvanhoja", katsoa pienestä pitäen luontodokkareita tai YLE:n keskusteluohjelmia jne. Minusta olisi kauheaa, että lapseni joutuisi vanhempana muistelemaan tylsää lapsuutta, koska "äiti oli tiukkapipoinen".
[/quote]
Enpä tiedä. Minusta oli ainakin tavattoman hauskaa katsoa pienenä luontodokumentteja, keskusteluohjelmia ja tiedemakasiineja. Nautin kirjojen lukemisesta, itsekseni piirtämisestä ja luonnossa seikkailusta. Onneksi vanhempani antoivat minun puuhailla sellaisia juttuja, joista itse pidin, sen sijaan että he olisivat yrittäneet toteuttaa omien käsitystensä mukaista hyvää lapsuutta. -3
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:52"]
MIksi on niin tärkeää kontrolloida, tehdä asiat viimeisen päälle? Kokeile mennä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle.
[/quote]
Toisaalta voisi myös kysyä, miksi on niin tärkeää mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. -5
[/quote]
Koska muutos syntyy vain sitä kautta. Omalla turvallisuusalueella pysyminen ei tuo mitään uutta elämään eikä näkemyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on päivän paras ketju! Mua naurattaa, kun AP vaikuttaa niin hulvattomalta tapaukselta :D siis ei pahalla, vaan tää on niin koomista luettavaa kaikessa jäykkyydessään! Just toi alkukuvaus, tankotanssitunneilla jäykistelyt ym. Nään sut sieluni silmin, ihana persoona oikeesti! :D
Uskon, että susta tulee hyvä, huolehtiva ja rakastava äiti! :)
MIksi on niin tärkeää kontrolloida, tehdä asiat viimeisen päälle? Kokeile mennä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle. Ole villi; jätä kengät tänä syksynä lankkaamatta! Jätä imurointikerta väliin! Aloita uusi harrastus! Mene zumba-tunnille!
Viimeinen auttoi minua olla ottamatta itseään niin vakavasti. Siellä on hellppo irrotella omalla kehollaan. Ei se niin vaarallista ole, jos "ei osaa" tai ei pysy rytmissä. Antaa musan ja liikkeen viedä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:44"][quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:33"]
Mikset hyväksyisi itseäsi sellaisena kuin olet, rakastaisi itseäsi sellaisenasi? Minäkin olen jäykkis, tiukkis ja tosikko, mutta en todellakaan halua muuksi muuttua. Arvostan omia ominaispiirteitäni, tämänlaisillekin ihmisille on paikkansa maailmassa. Puolisona minulla on myös vakava tosikko ja 2 lastammekin ovat samanlaisia :D
[/quote]
Hyvä kommentti! Tavallaan olen hyväksynyt sen, että olen tosikko ja mieheni myös. Mutta minusta tuntuu kauhealta ajatella, että lapseni lapsuus olisi samanlaista kuin arkemme tällä hetkellä. Siksi haluaisin opetella vähän relaamaan. Ehkä tämä on pähkähullu päähänpinttymäni, mutta haluaisin tarjota lapselle värikkäämmän ja hauskan, elämäniloisen arjen. Mielestäni lasten ei tarvitse olla "pikkuvanhoja", katsoa pienestä pitäen luontodokkareita tai YLE:n keskusteluohjelmia jne. Minusta olisi kauheaa, että lapseni joutuisi vanhempana muistelemaan tylsää lapsuutta, koska "äiti oli tiukkapipoinen".
Haluaisin myös oman itseni takia opetella ottamaan välillä rennommin ja nauttimaan enemmän elämästä, hetkistä. Olen aina ollut todella järkevä ja nyt tuntuu, ettei aina tarvitsisikaan olla.
[/quote]Meidän lauantairutiineihin kuuluu Avara luonto koko perheellä katsottuna. Ihan paras tv-ohjelma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen oppinut lasten kautta rennommaksi ja uskallan nykyisin jopa pelleillä ja höpötellä, mitä ei ennen lapsia tapahtunut. Uskon, että lapset ovat olleet suurin apu rennomman elämänasenteen opettelussa. Alkuun lasten kanssa höpöttely/lauleskelu yms.oli todella vaikeaa. En antanut periksi, inhosin itse omaa jäykkyyttäni ja päätin että minun on vain pakko opetella rennommaksi. Lasten kanssa asiaa on helppo harjoitella, kukaan ei pidä ihan kahjona jos lapsen kanssa höpöttelet ja naurat(vaikka alkuun voi joutua itsensä siihen pakottamaan) ja pikkuhiljaa huomaat että se sama rentous alkaa levitä myös muuhun elämään.
Mieheni on aina ollut kova pelleilemään, porukassa aina se hauskuuttaja. Ennen jopa inhosin sitä välillä, aikuisen ihmisen pitäis osata käyttäytyä....:) No, nykyisin olen asiasta ikionnellinen ja myös mieheni kautta olen oppinut hurjan paljon rennompaa ja iloisempaa elämänasennetta! Nykyisin meillä kotona nauretaan, pelleillään ja höpötellään paljon, niin lapset kuin aikuisetkin ja olen siitä tosi onnellinen. Ei muutos hetkessä tapahdu, mutta jos sitä tosissaan haluaa ja harjoittelee, niin kaikki on mahdollista! :)
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:52"]
MIksi on niin tärkeää kontrolloida, tehdä asiat viimeisen päälle? Kokeile mennä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle.
[/quote]
Toisaalta voisi myös kysyä, miksi on niin tärkeää mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. -5
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:08"]
Lisää pohdittavaa. Juotko kahvia tai teetä? Pyhitä vaikka se aamun ensimmäinen kupillinen nautinnolliseksi hetkeksi, istu rauhassa alas, tunnustele miltä kuppi tuntuu kädessä, haistele tuoksua, keskity siihen makuun joka suullisella ja tunne kuinka nielaisu siirtää juomaa vatsaasi kohti. Kuullostaa helpolta mutta alkuun ajatukset pyörivät niissä asioissa mitkä pitäisi, olisi pitänyt, on tehnyt ja on tekemättä. Kun näistä ajatuksista pääset tuon juomisen ajaksi, osaat rentoutua ja heittäytyä. Molemmat ovat oikeasti sitä että päästää irti ja unohtaa hetkeksi nuo stressaavat asiat.
Jos et juo kahvia tai teetä, tee vaikka hampaiden pesusta tuo harjoitus. Tai vaikka ota molemmat. Älä pelkästään suorita ajatuksen ihan muualla vaan keskity täysin siihen mitä teet.
Muistele omaa lapsuuttasi. Mitä leikit? Millaisista leluista pidit? Käy kaupan leluosastolla ja mieti millaisista leluista olisit itse lapsena tykännyt, saattaa sieltä löytyä niitäkin mitä sinulla oli.
Poikkea rutiinestasi joskus. Korvaa vaikka joskus aamupala jäätelöllä.
Uskon että sinusta tulee hyvä äiti. Jos mietit jo nyt millaisen lapsuuden tulet lapselle antamaan, rakastat häntä jo nyt ja se on tärkeintä =)
-2
[/quote]
Kiitos hyvistä vinkeistä! Juon aamuisin kahvi, ja voisin varata kahvihetkelle tavallista enemmän aikaa. Päivä voisi alkaa kivasti, kun on aamulla saanut hetken itselleen. Olen pyörinyt paljon lastenvaate- ja leluosastoilla. Tuntuu, että olen ihan pihalla leluosaston ihmeellisyyksistä. Lapsena luin paljon kirjoja ja piirsin. Leikin myös nukeilla ja barbejakin minulla oli.
Rutiineista poikkeaminen on hyvä neuvo, sillä olen rutiinieni orja. Tankotanssiin ilmottautuminen oli minulle iso askel. Sitä kautta ajattelin voivani heitätytyä uuteen ja ehkä siellä voisin myös nauraa kömpelyydelleni (tulen varmasti muistuttamaan norsua posliinikaupassa). Olen myös yrittänyt opetalla pyytämään tuttuja kahville, sillä normaalisti en tee "aloitteita", lukuunottamatta omia lapsuudenystäviäni.