Lue keskustelun säännöt.
Onko epäonnistumisen pelko pohjimmiltaan narsistista?
06.10.2014 |
Onko epäonnistumisen pelossa pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen ei halua, että muut näkevät hänet epätäydellisenä? Että ihminen haluaa säilyttää itsestään kuvan täydellisenä ja yrittää vältellä kaikkea mikä saattaisi uhata tuota täydellistä kuvaa? Onko tälläinen ihminen narsisti?
Kommentit (22)
Jos narsismi on pakko taas saada vedettyä tähän mukaan, niin se voi ilmetä niin, että narsismi kääntää omat epävarmuudet toiseen. Kyllä narsisti voi olla hyvinkin tietoinen omista heikkouksistaa, siksi vältteleekin itseään parempia henkilöitä. Hän voi saada kritiikkiä mutta ei koskaan pysty ajattelemaan, että krittiikki olisi aiheellista, koska narsisti on aina uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, vaan onnistuminen on voinut olla hänelle ainoa keino saada myönteistä huomiota ja kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta, joten onnistuminen on käytännössä sama kuin rakkaus. Jos onnistuminen poistetaan, poistetaan rakkauden mahdollisuus.
Meinasin juuri tulla kommentoimaan, että eiköhän tämäkin monella lähde jo lapsuudesta.
Niin, lapsuudesta se lähtee. Muistan jo lapsena, jos esimerkiksi sain huonon numeron kokeesta, niin melkein rupesin itkemään, koska ajattelin että vanhempani suuttuvat ja eivät enää välitä minusta. Näin mielessäni kuvan, jossa he näyttivät pettyneiltä ja minulle tuli todella paha mieli. Kiitosta en siis ikinä saanut kuin onnistuneista suorituksista. Eivät vanhempani minulta vaatineet niitä hyviä suorituksia, mutta se oli ainut keino saada positiivista huomiota.