Jos eroan narsistista, miten käy lapsen?

Onko kellään kokemusta?

Edelleen kaipailen kokemuksia tai näkemyksiä. Mitä olette tehneet tilanteessa, jos olette eronneet narsistista ja on yhteinen, pieni lapsi? Tuttavapiirin kokemusten perusteella äiti ei enää automaattisesti saa lähivanhemmuutta ja isälle halutaan taata vähintään yhtä paljon aikaa lapsen kanssa kuin äidille.

Muutenhan tuo olisi ok, jos isä olisi normaali. Niin, jos isä olisi normaali, en edes harkitsisi eroa. Mutta nyt mietin, meneekö lapsi ihan sekaisin, jos joutuu olemaan joka toinen viikko isänsä seurassa. Sitten ei ole ketään lohduttamassa, kun isä taas sadannen kerran lupaa lapselle kuut ja maat ja kaikenlaista kivaa yhteistä tekemistä, joka ei koskaan toteudu kumminkaan. Tai kun isä nauraa lapsen pahalle mielelle esim. kaatumisen yhteydessä. Tai kun isä vähättelee lapsen taitoja ja tekemisiä. Jne.

Jos saisit jotenkin yksinhuoltajuuden?

Parempi sekin taitaa olla lapselle. Eihän vuoroviikkosysteemi ole pakollinen.

Vuoroviikkosysteemi ei ole pakollinen, ei. Mutta tuttavapiirissä on tapaus, jossa narsisti-isä vaati itselleen lapsen lähivanhemmuuden ja läheltä piti, ettei äidille jäänyt lapsen kanssa vain joka toinen viikonloppu ja loput ajat isälle. Kyseinen isä on mieheni kaveri ja mies itse sanonut, että ei sitä se lapsi niin kiinnostanut, vaan haluaa vaan tehdä kiusaa exälleen, kun tämä keran otti ja jätti miehen.

Todellisuudessa senkin miehen äiti lapsen hoitaa pääosin.

En siis todellakaan halua lähteä tappelemaan mitään ylintä oikeusastetta myöten lapsesta, koska nykyään on ilmeisesti aika epätodennäköistä, että yksinhuoltajuuden saisi. Asumme vielä samassa kunnassa kuin tuo mainittu perhe, joten samat sosiaali-ihmiset sen asian käsittelisi ja varmaan olisi sama lopputuloskin.

Tiedän tapauksen jossa huoltajuustaistelu kesti 8 vuotta ja narsisti-isä voitti ja sai yksinhuoltajuuden. voimia!

Ota yhteyttä hyvään perheasioihin erikoistuneeseen asianajajaan ennen kuin eroat. Hän neuvoo miten kannattaa edetä.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:47"]

Ota yhteyttä hyvään perheasioihin erikoistuneeseen asianajajaan ennen kuin eroat. Hän neuvoo miten kannattaa edetä.

[/quote]

Ensimmäinen varteenotettava neuvo! Häneltä ehkä vähän kuulisi, miten näissä tapauksissa on noin yleensä ottaen käynyt.

Toivon, että mies lähtisi itse. On pari kertaa suutuksissaan huutanut, että hän ei täällä enää kauaa jaksa vanheta. Kun olen sanonut, että hyvä, lähdetkö nyt heti, autan pakkaamaan, niin mies vaan suuttunut lisää, että pitääkö mun kaikki ottaa niin kirjaimellisesti. Jos mies hylkäisi minut ja lapsen, niin tuskin silloin olisi niin isoa saumaa (ehkei intressiäkään) alkaa vaatia lapsen yksinhuoltajuutta.

Toisaalta olen miettinyt, että parempi sinnitellä tässä kuin ottaa sitä oikeusprosessien riskiä. Minuun mies ei enää pysty vaikuttamaan henkisesti, olen hänestä jo yli ja hän on minulle ilmaa. En vaan jaksaisi kuunnella sitä rähjäämistä enkä katsella, miten mies yrittää aiheuttaa lapselle pahaa mieltä.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:42"]

Tiedän tapauksen jossa huoltajuustaistelu kesti 8 vuotta ja narsisti-isä voitti ja sai yksinhuoltajuuden. voimia!

[/quote] Minäkin tiedän vastaavan tapauksen, mutta noin kymmenen vuoden takaa. Siinä lapselle kävi pitemmällä tähtäimellä huonosti, isä oli pahoinpidellyt ja kaltoinkohdellut lasta, joka vasta murrosiässä kertoi äidilleen ja viranomaisille, mitä oli saanut kokea. 

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:42"]

Tiedän tapauksen jossa huoltajuustaistelu kesti 8 vuotta ja narsisti-isä voitti ja sai yksinhuoltajuuden. voimia!

[/quote] Minäkin tiedän vastaavan tapauksen, mutta noin kymmenen vuoden takaa. Siinä lapselle kävi pitemmällä tähtäimellä huonosti, isä oli pahoinpidellyt ja kaltoinkohdellut lasta, joka vasta murrosiässä kertoi äidilleen ja viranomaisille, mitä oli saanut kokea. 

[/quote]

Onneksi mies ei ole koskaan ollut väkivaltainen, siis fyysisesti. Henkinen väkivalta sitten asia erikseen. Minkäänlaista fyysistä väkivaltaa ei ole ollut koskaan ja sen osalta mies on lapsenkin suhteen hyvin suojelevainen, esim. jos muiden lasten kanssa syntyy jotain kahakkaa leikin tiimellyksessä.

Mutta henkisesti mies on hyvin taitava kääntämään kaiken muiden (minun) syyksi. Kokeilimme kerran pariterapiaa, eihän siitä tullut mitään, kun mies sai terapeutinkin hyökkäämään minua vastaan ja esittämään minulle syytöksiä.

Onko tämä diagnoosi lääkärin asettama? Vai sinun?

Toivottavasti sulla on tallessa mahdollisimman paljon todisteita puolisosi narsistisista teoista yms, helpottaa paljon. Ja luonnollisesti koetat päästä sopimukseen, että vain joka toinenvkloppu, ei viikko-viikko.

Helppoa se ei siltikään tule olemaan, mutta vaikka jäisit suhteeseen, lapsi tulee kärsimään jopa enemmän.

t. sivusta seurannut

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:04"]

Onko tämä diagnoosi lääkärin asettama? Vai sinun?

[/quote]

Ja sinä kuvittelet, että saisin miehen jonnekin lääkäriin? Hah! Hänen äitinsä on ollut suljetulla osastolla itsemurhayrityksen vuoksi ja syö mielialalääkkeitä. Se on kaikki miehen mielestä psykiatrien ja psykologien syytä, hän ei mene lähellekään sellaisia.

Ok, voinhan olla väärässä siinä, ettei hän ole narsisti. Mutta hänessä on runsaasti narsistisia piirteitä. Tuo lapsen kohtelu. Minun kohteluni  - teen aina kaikki väärin, ammattini on väärä, jopa jos laitan miehen vaatteet pesuun niin teen väärin ja silloinkin teen väärin, jos en laita. Miehen ei mielestään kuulu tehdä kotona mitään, koska minulla on niin typerä ja vähäpätöinen ammatti, että siitä syystä ansaitsen tehdä kaikki kotityöt. Mies ei välitä kenestäkään, ei ystävistään tai sukulaisistaan paitsi silloin, kun heistä on hänelle jotain hyötyä. Puhumattakaan miehen riskialttiista ja raivopäisestä käytöksestä esim. liikenteessä - ja sakotkin on typerän poliisin vika, ei suinkaan sen, että hän ajoi törkeää ylinopeutta, hänellähän on siihen oikeus, koska hän on niin loistava kuski, jne. Voisin jatkaa luetteloa vaikka kuinka.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 18:07"]

Toivottavasti sulla on tallessa mahdollisimman paljon todisteita puolisosi narsistisista teoista yms, helpottaa paljon. Ja luonnollisesti koetat päästä sopimukseen, että vain joka toinenvkloppu, ei viikko-viikko.

Helppoa se ei siltikään tule olemaan, mutta vaikka jäisit suhteeseen, lapsi tulee kärsimään jopa enemmän.

t. sivusta seurannut

[/quote]

Todisteita? Mun täytyy sitten alkaa tehdä jotain nauhoituksia keskusteluistamme - tai pikemminkin miehen huutokonserteista tai jotain. Mites sitä muuten todistat, muiden suuntaan mies on niin hurmaava ja viehättävä. Ellei kyseessä ole lähimmät kaverit ja hänen oman perheensä jäsenet. Se varmaan voi olla yksi todiste, että hänellä on lähes joka vuosi ollut ajokortti useita kuukausia kuivumassa ylinopeussakkojen vuoksi.

Lähde ja äkkiä. Kerää todisteet wnsin. Älä suodtu isä- viikonloppuihinkaan. Ainoastaan valvottuihin tapaamisiin. Yritä saada yksinhuoltajuus ettei tarvitse keskustella lapsen asioista isän kanssa. Nsrsku on todella taitava manipuloimaan muita ja projisoimaan omat virheensä ja puuttee sa muihin ihmisiin. Narskun itsetunto on niin heikko ettei kestä.itsessään m

Mä olen täysin samassa tilanteessa enkä myöskään uskalla lähteä. Täällä aivan sama, minä en osaa tehdä mitään oikein ja mies saa selkeästi mielihyvää siitä jos lapsi satuttaa itsensä vahingossa hyppiessään tms.

N40