Sinä, joka et luota muihin ihmisiin, mietitkö sitä, mitä menetät sen takia ihmissuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Haavoittuvuuden näyttäminen oli sun virhe. Monet ihmiset ovat luotettavia niin kauan kun eivät haista verta. Varaa herkkäpuolesi vain parin tarkkaan valitun aarteeksi, joiden kanssa voitte jakaa toistenne kauneimmat ja herkimmät puolet. Aivan liian monet pyrkivät hyväksikäyttämään toisten luottamusta hyötyäkseen itse jotain mikä kutittaa sopivasti egoa.

Ei se ollut mikään virhe vaan vastaus lainaamaani tekstiin. Ole hyvä ja lue se, niin tiedät mitä tarkoitan. 

Olet oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa, johon totesin ettei kaikkiin kannatakaan luottaa, ainoastaan pariin tarkoin valittuun. Luotettavia ja kannustavia ihmisiä on harvassa, jokainen tulee joskus petetyksi.

Toivottavasti tiedät mitä tarkoittaa kun ottaa takkiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Nyt on semmoista lätinää, että täytyy pyytää tarkennusta. Mitä tarkoitat sillä, että luottaminen "edellyttää itseltä haavoittuvuutta"? Oletko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä, jotka eivät luota kaikkiin ihmisiin, voi hyvinkin olla konkreettisia syitä olla luottamatta? Pitkäaikaisista tutuista tietää, voiko heihin luottaa, mutta tuntemattomaan luottaminen on silkkaa tyhmyyttä.

Tämä ketju on kuin muodikkaat, rasittavat elämäntaidon opaskirjat, jossa viljellään yleviä ajatuksia ja eteerisiä päämääriä, mutta ei vahingossakaan sanota mitään konkreettista.

Niin kauan kuin nostat itseäsi muiden yläpuolelle tulet kerta toisensa jälkeen kompastumaan omaan nenääsi.

Hoet täällä miten kenenkin pitäisi elää, tai muuten jäävät jotenkin vajaaksi tai huonoiksi. Toivottavasti joskus opit että ihmisiä me kaikki ollaan virheinemme ja hyvine puolineen. Ja että jokainen tuntee itsensä parhaiten, vaikka olisikin joskus väärässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Hän tarkoitti varmaankin haavoittuvuudella sitä, että ei aina syyttele toisia jos itseen sattuu, vaan kykenee kohtaamaan oman viallisuutensa syynä siihen. Toki on tilanteita, joissa itseen sattuu toisen käytös, vaikka se ei johdu itsestä, mutta se on ehkä vähän eri asia. Siis se ei niinkään liity luottamiseen ihmisiin. Sen voi pistää sen toisen piikkiin, ei ihmisten yleensä.

Mutta käytännössä narsistinkin uhrissa on jokin viallisuus, mikä johti uhriksi joutumiseen ja siis se viallisuus on ihan sallittua, mutta suhteen seurauksena voi käsitellä sitä, että miksi juuri minusta tuli narsistin uhri, ehkä olen jäänyt vaille jotain. Se ei tarkoita, ettei narsistissa olisi syytä ja vikaa, mutta siis haavoittuvuus on sitä, että ei vain syyttele muita vaan käsittelee omia vajavuuksiaan.

Ap

Komppaan tätä. Minä ymmärrän tämän , ap se täytyy vain hyväksyä että kaikki ei ymmärrä / halua ymmärtää omaa vastuutaan asioissa. On helpompaa syyttää muita kuin itseään. Itseensä katsominen vaatii sisäistä herkkyyttä ja sitä ei kaikilla ole , on vain kova kuori edessä jolla suojellaan niin perhanasti sitä haavoittuvaa , pientä sisintä. Ettei vaan haavoituttaisi.

Täällä on niin naiveja ja ylimielisiä asenteita ettei ole mikään ihme jos teihin ei luoteta. Enemmän voisin ihmetellä miksi teitä haittaa jos jotkut eivät luota, mutta vastaus taitaa olla niinkin yksinkertainen kuin että teiltä on evätty toisen luottamuksen tuoma hyöty ja sekös harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Hän tarkoitti varmaankin haavoittuvuudella sitä, että ei aina syyttele toisia jos itseen sattuu, vaan kykenee kohtaamaan oman viallisuutensa syynä siihen. Toki on tilanteita, joissa itseen sattuu toisen käytös, vaikka se ei johdu itsestä, mutta se on ehkä vähän eri asia. Siis se ei niinkään liity luottamiseen ihmisiin. Sen voi pistää sen toisen piikkiin, ei ihmisten yleensä.

Mutta käytännössä narsistinkin uhrissa on jokin viallisuus, mikä johti uhriksi joutumiseen ja siis se viallisuus on ihan sallittua, mutta suhteen seurauksena voi käsitellä sitä, että miksi juuri minusta tuli narsistin uhri, ehkä olen jäänyt vaille jotain. Se ei tarkoita, ettei narsistissa olisi syytä ja vikaa, mutta siis haavoittuvuus on sitä, että ei vain syyttele muita vaan käsittelee omia vajavuuksiaan.

Ap

Ei ihme, että juttusi ovat jotenkin irrallaan todellisuudesta. Sinullahan on ihan tavallisille sanoille ihan omat määritelmäsi. "Haavoittuva" on sekä sanakirjamääritelmältään että terveystieteissä yms. seuraava:

"Henkilö, joka ei kykene suojelemaan itseään merkittäviltä haitoilta tai hyväksikäytöltä."

Mitähän muita sanoja sinä käyttelet kuin omiasi?

Ap on puoliksi oikeassa ja puoliksi väärässä. Kaikki ihmiset eivät ole huijareita, hyväksikäyttäjiä tms. Mutta mun mielestä luottamus ansaitaan eikä niin päin, että kaikki olisivat luotettavia kunnes toisin todistetaan. En koe menettäneeni mitään, vaikka en pidäkään jokaista vastaantulijaa luotettavana. Koska ei mulla ole mitään tarvetta muodostaa ihmissuhteita jokaisen vastaantulijan kanssa. Mulla on juuri sopivan kokoinen sosiaalinen verkosto ihmisiä, joista osaan voin luottaa 100%:sti, osaan vähintään 70%:sti ja osaan vähintään 50%:sti. Ketään sellaista, johon voisin luottaa vähemmän kuin tuon, ei sosiaaliseen verkostooni kuulu. Ihmissuhteissani toimin sen mukaisesti, mihin kategoriaan luotettavuuden suhteen toinen kuuluu. Esimerkiksi lainaan rahaa vain sellaisille, joihin voin luottaa 100%:sti. 

Ap kuulostaa semmoiselta huijarilta, joka yrittää syyllistää siitä etten luota ja anna pankkitunnuksiani lainaksi hänelle. "Syytätkö minua varastamisesta???"

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa semmoiselta huijarilta, joka yrittää syyllistää siitä etten luota ja anna pankkitunnuksiani lainaksi hänelle. "Syytätkö minua varastamisesta???"

Luottavaiset ihmiset iloisina porskuttaa ystävien ympäröimänä , huomaa ketkä valittaa. Kannattaa järki pitää päässä , kyllä aidot ihmiset tunnistaa ja mikä tärkeintä niistä pääsee eroon jos luottamus petetään. 

Hassu aloitus. Mä luotan ihmisiin kunnes tämä ihminen ei ole enää luottamuksen arvoinen eli en menetä mitään, kun karsin hyväksikäyttäjät pois elämästäni.

Ei haittaa vaikka menetänkin,suurin osa ihmisistä Nyt vaan ei ole luotettavia, monet ovat vahingoniloisia toisten vahingoille ja mokille, ilkeitä,häijyjä, ahneita yms. Eli on hyvä vaan ettei luota, ihminen voi luottaa ainoastaan vain itseensä! Minäkin olen tehnyt sen virheen että luottanut liikaa muihin ja ne on puukottanut selkään! Jopa uskon piireissä harrastetaan syrjintää, luulin että ovat erinlaisia kuin me maalliset ihmiset,mutta yhtä häijyä ja kieroa toimintaa ,ainoastaan lisänä myös uskonnollista henkistä väkivaltaa harrastavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa semmoiselta huijarilta, joka yrittää syyllistää siitä etten luota ja anna pankkitunnuksiani lainaksi hänelle. "Syytätkö minua varastamisesta???"

Luottavaiset ihmiset iloisina porskuttaa ystävien ympäröimänä , huomaa ketkä valittaa. Kannattaa järki pitää päässä , kyllä aidot ihmiset tunnistaa ja mikä tärkeintä niistä pääsee eroon jos luottamus petetään. 

Porskuttaa iloisina laput silmillä käärmeiden keskellä ja kovasti ihmettee rappeutuvaa mielenterveyttään..

EI OLE TYHMYYTTÄ JOS ON NEGATIIVINEN JA YMMÄRTÄÄ OLLA VAROVAINEN KAIKENLAISTEN HUIJAREITTEN JA KUSIPÄITTEN KANSSA TAPELLESSA!

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin naiveja ja ylimielisiä asenteita ettei ole mikään ihme jos teihin ei luoteta. Enemmän voisin ihmetellä miksi teitä haittaa jos jotkut eivät luota, mutta vastaus taitaa olla niinkin yksinkertainen kuin että teiltä on evätty toisen luottamuksen tuoma hyöty ja sekös harmittaa.

Ap kuulostaa aivan klassiselta narsistilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioita jotka olisin jättänyt väliin jos EN olis luottanut ihmisiin:

Kun olin parikymppinen, mustasukkainen nainen esitti mun ystävää ja että on huolissaan yhteisestä ystävästä joka oli viillellyt itseään. Oltiin kaikki naisia, tapahtui nk. lesbopiireissä. Meitä oli 4 naisen porukka jotka aina hengattiin.

Hän sanoi mulle, että jos voisin puhua tälle ystävälle kun mä osaan sellaiset paremmin. Menin puhumaan. Halusin auttaa.

Yhtäkkiä huomasin että 3 noista hengaa keskenään eikä enää pyydä mua mukaan. Otin puheeksi. Halusivat kuulemma puhua mulle ja mentiin johonkin ulos metsikköön.

Itseään viillellyt oli sitä mieltä, että mä olin juorunnut näille muille tästä hänen ongelmastaan. Kaikki haukkuivat mut kuinka epäluotettava olen. Kukaan ei uskonut mua. Se joka tän oli juoninut, hehkui tyytyväisyyttään. Hän oli ihastunut siihen itseään viillelleeseen ja piti mua uhkana, koska meillä oli ollut aiemmin sutinaa sen viillelleen kanssa.

Mulla oli yks ystävä mukana joka tiesi, miten asiat on ja oli kanssa järkyttynyt.

Tästä on kohta 20v ja vieläkin ahdistaa muistella.

Sitten melkein 10v sitten tutustuin työkaveriin ja oltiin 3v ystäviä. Kunnes yhtäkkiä hän syytti mua asiasta, jota en ole tehnyt ja katkaisi välit. Hän mustamaalasi mua työyhteisössä. Olen kaikki nämä vuodet miettinyt miksi ja miten en nähnyt tätä ennalta. En ole 100% oliko tämä joku hänen juonensa vai jonkun muun.

En luettele kaikkea tähän, mutta kyllä mä ajattelen taaksepäin elämää että omassa ystävyydenjanossani olisi pitänyt olla valikoivampi ja vähemmän avoin.

Tuntuu, että pikemminkin olin tyhmä kun luotin.

Usko pois että tuo nuoruuden vääryydestä hehkuva tyyppi on saanut ihan varmasti nenilleen elämässään jossain vaiheessa. Yleensä jokaista kohtaa pettymys ystävyyssuhteissa, ja niin minunkin on käynyt. En enää halua uusia ystäviä, koska elämäni on tyydyttävämpää ilman jatkuvaa pelkoa siitä kuka kusee kintuille seuraavaksi.

'Just world fallacy'. Ihanko oikeasti lapsenuskoisesti kuvittelet, että karma hoitaa ihmisten pahuuden?

Ihanko oikeasti et osaa lukea, etkä ymmärtää mitä muut kirjoittavat? Sekin on sinulta hukassa että keskimäärin ihmiset kokevat samoja asioita mitä toisetkin ihmiset? Kaikenlaista sitä...

Mitä vittua selität? Ihmiset eivät keskimäärin koe samoja juttuja. Puolet maapallon väestöstä ansaitsee vähemmän kuin 5 dollaria päivässä.

Miten 5 dollaria liittyy siihen että ihmiset keskimäärin kokevat elämässään pettymyksiä ja onnistumisia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Haavoittuvuuden näyttäminen oli sun virhe. Monet ihmiset ovat luotettavia niin kauan kun eivät haista verta. Varaa herkkäpuolesi vain parin tarkkaan valitun aarteeksi, joiden kanssa voitte jakaa toistenne kauneimmat ja herkimmät puolet. Aivan liian monet pyrkivät hyväksikäyttämään toisten luottamusta hyötyäkseen itse jotain mikä kutittaa sopivasti egoa.

Ei se ollut mikään virhe vaan vastaus lainaamaani tekstiin. Ole hyvä ja lue se, niin tiedät mitä tarkoitan. 

Olet oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa, johon totesin ettei kaikkiin kannatakaan luottaa, ainoastaan pariin tarkoin valittuun. Luotettavia ja kannustavia ihmisiä on harvassa, jokainen tulee joskus petetyksi.

Toivottavasti tiedät mitä tarkoittaa kun ottaa takkiin...

Et siis osaa suhteuttaa lainaamiseen vastaamista siihen lainattuun tekstiin. Olisikohan kyseessä ollut niinkin vaikeasti tajuttava asia kuin se, että yksi elää yhdellä tavalla ja lopputulos on x. Toinen elää eri tavalla ja lopputulos on myös x. Kolmas elää samalla tavalla ja lopputulos onkin yllättäen y. Eli ei voi syyttää muita siitä että olisit tehnyt tällä tavalla kuin minä, koska se toinen on voinut elää ihan samalla tavalla, ja lopputulos onkin ollut eri. Ymmärrätkö tätä? Tämä konteksti selviää kyllä kun lukee tuon mitä lainattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Haavoittuvuuden näyttäminen oli sun virhe. Monet ihmiset ovat luotettavia niin kauan kun eivät haista verta. Varaa herkkäpuolesi vain parin tarkkaan valitun aarteeksi, joiden kanssa voitte jakaa toistenne kauneimmat ja herkimmät puolet. Aivan liian monet pyrkivät hyväksikäyttämään toisten luottamusta hyötyäkseen itse jotain mikä kutittaa sopivasti egoa.

Ei se ollut mikään virhe vaan vastaus lainaamaani tekstiin. Ole hyvä ja lue se, niin tiedät mitä tarkoitan. 

Olet oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa, johon totesin ettei kaikkiin kannatakaan luottaa, ainoastaan pariin tarkoin valittuun. Luotettavia ja kannustavia ihmisiä on harvassa, jokainen tulee joskus petetyksi.

Toivottavasti tiedät mitä tarkoittaa kun ottaa takkiin...

Et siis osaa suhteuttaa lainaamiseen vastaamista siihen lainattuun tekstiin. Olisikohan kyseessä ollut niinkin vaikeasti tajuttava asia kuin se, että yksi elää yhdellä tavalla ja lopputulos on x. Toinen elää eri tavalla ja lopputulos on myös x. Kolmas elää samalla tavalla ja lopputulos onkin yllättäen y. Eli ei voi syyttää muita siitä että olisit tehnyt tällä tavalla kuin minä, koska se toinen on voinut elää ihan samalla tavalla, ja lopputulos onkin ollut eri. Ymmärrätkö tätä? Tämä konteksti selviää kyllä kun lukee tuon mitä lainattiin.

Sä et just keksinyt sattumaa sekopää. Tutustu vaikka peliteoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestisi todisti juuri, että en menetä yhtään mitään.

Säälin sinua, olet kokenut siis huonon lapsuuden, etkä ole voinut vaikuttaa asioihisi. Koska tervemielinen ja onnellinen aikuinen luottaa ihmisiin.

Siinä meillä oikein palsta-psykologi, joka vetelee päässään omia johtopäätöksiä ihmisistä yhdestä lauseesta🤦🏻😀

Aikuisena tulee sellainen kuin hallinoimisen tarve. Kaikki voi lähteä käsistä ja siitä sitä huumoria sitten syntyykin. Pitäiisi löytää sitä tämänpäivän synergiaa ja joustavuutta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena tulee sellainen kuin hallinoimisen tarve. Kaikki voi lähteä käsistä ja siitä sitä huumoria sitten syntyykin. Pitäiisi löytää sitä tämänpäivän synergiaa ja joustavuutta enemmän.

Se on aina ihmisissä sellainen liiika vakavastiotettavuus josta seuraa parodiaa.