Sinä, joka et luota muihin ihmisiin, mietitkö sitä, mitä menetät sen takia ihmissuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Voi saitko aloittaja pakit koska vaikutat epäluotettavalta?

En ole ap, mutta olen saanut pakit, koska vaikutan epäluotettavalta. Eikä ihan väärässäkään ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen ihmetellyt, miten kukaan uskaltaa toteuttaa nykyisin vähänkään tavanomaisesta villimpää seksielämää toisten ihmisten kanssa. Kamerakännykkä ja sosiaalisen median juoruilualustat on hetkessä kaikkien lähipiirissä olevien käsillä.

Eihän tässä olisi muuten ongelmaa, mutta satun asumaan pienehkössä kaupungissa missä varsinkaan työnantajien määrällinen tarjonta ei ole niin kovin laajaa. Omat seksuaaliset halut melko normaalit, toki olisi joskus kiva että saisi emännän kädestä tai olisi itse herrana kyydissä :) mutta nämäkin taitaa olla tabuja aiheita keskustella muuten kuin humalan piikkiin baarin perimmäisessä nurkassa ilman kuulevia korvia.

Naisten salakuvaus suhteissa on yleisempää kuin naiset arvaavatkaan. Älä harrasta seksiä miehen kotona. Ikinä.

Esim. tämä ihminen. Suhteessa hänen kanssaan miehen pitäisi ensin käyttää loputtomiin energiaa siihen, ettei ketään salakuvata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Vierailija kirjoitti:

Eli toivoisin, että jos et luota ihmisiin, ymmärtäisit sen verran, että koitat hakea apua. Ja jos sitä ei ole saatavilla, niin älä myrkytä muiden ihmisten elämää ympärilläsi täällä palstalla tms. Tuntuivatko kommenttini tässä ketjussa jotenkin ikäviltä? Jos näin, niin sellaisilta teidän omat kommentinne meille muille tuntuvat. Mutta teistä teillä on joku ihmeellinen ikuinen oikeus käyttäytyä sillä tavalla. Luottamuksenne menetys on ikävä asia, mutta älkää pilatko sillä muiden mielialaa.

Ap

Miksi minun kuuluisi hakea apua? Kertomasi perusteella tämä vaikuttaa täysin sinun ongelmaltasi.

Asioita jotka olisin jättänyt väliin jos EN olis luottanut ihmisiin:

Kun olin parikymppinen, mustasukkainen nainen esitti mun ystävää ja että on huolissaan yhteisestä ystävästä joka oli viillellyt itseään. Oltiin kaikki naisia, tapahtui nk. lesbopiireissä. Meitä oli 4 naisen porukka jotka aina hengattiin.

Hän sanoi mulle, että jos voisin puhua tälle ystävälle kun mä osaan sellaiset paremmin. Menin puhumaan. Halusin auttaa.

Yhtäkkiä huomasin että 3 noista hengaa keskenään eikä enää pyydä mua mukaan. Otin puheeksi. Halusivat kuulemma puhua mulle ja mentiin johonkin ulos metsikköön.

Itseään viillellyt oli sitä mieltä, että mä olin juorunnut näille muille tästä hänen ongelmastaan. Kaikki haukkuivat mut kuinka epäluotettava olen. Kukaan ei uskonut mua. Se joka tän oli juoninut, hehkui tyytyväisyyttään. Hän oli ihastunut siihen itseään viillelleeseen ja piti mua uhkana, koska meillä oli ollut aiemmin sutinaa sen viillelleen kanssa.

Mulla oli yks ystävä mukana joka tiesi, miten asiat on ja oli kanssa järkyttynyt.

Tästä on kohta 20v ja vieläkin ahdistaa muistella.

Sitten melkein 10v sitten tutustuin työkaveriin ja oltiin 3v ystäviä. Kunnes yhtäkkiä hän syytti mua asiasta, jota en ole tehnyt ja katkaisi välit. Hän mustamaalasi mua työyhteisössä. Olen kaikki nämä vuodet miettinyt miksi ja miten en nähnyt tätä ennalta. En ole 100% oliko tämä joku hänen juonensa vai jonkun muun.

En luettele kaikkea tähän, mutta kyllä mä ajattelen taaksepäin elämää että omassa ystävyydenjanossani olisi pitänyt olla valikoivampi ja vähemmän avoin.

Tuntuu, että pikemminkin olin tyhmä kun luotin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen ihmetellyt, miten kukaan uskaltaa toteuttaa nykyisin vähänkään tavanomaisesta villimpää seksielämää toisten ihmisten kanssa. Kamerakännykkä ja sosiaalisen median juoruilualustat on hetkessä kaikkien lähipiirissä olevien käsillä.

Eihän tässä olisi muuten ongelmaa, mutta satun asumaan pienehkössä kaupungissa missä varsinkaan työnantajien määrällinen tarjonta ei ole niin kovin laajaa. Omat seksuaaliset halut melko normaalit, toki olisi joskus kiva että saisi emännän kädestä tai olisi itse herrana kyydissä :) mutta nämäkin taitaa olla tabuja aiheita keskustella muuten kuin humalan piikkiin baarin perimmäisessä nurkassa ilman kuulevia korvia.

Naisten salakuvaus suhteissa on yleisempää kuin naiset arvaavatkaan. Älä harrasta seksiä miehen kotona. Ikinä.

Oletko hakenut apua luuloihisi?

Ap

Nämä eivät ole luuloja vaan tietoa. Pornotuubit on täynnä salakuvattuja videoita ja tunnen useita miehiä, jotka ovat tunnustaneet tekevänsä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen ihmetellyt, miten kukaan uskaltaa toteuttaa nykyisin vähänkään tavanomaisesta villimpää seksielämää toisten ihmisten kanssa. Kamerakännykkä ja sosiaalisen median juoruilualustat on hetkessä kaikkien lähipiirissä olevien käsillä.

Eihän tässä olisi muuten ongelmaa, mutta satun asumaan pienehkössä kaupungissa missä varsinkaan työnantajien määrällinen tarjonta ei ole niin kovin laajaa. Omat seksuaaliset halut melko normaalit, toki olisi joskus kiva että saisi emännän kädestä tai olisi itse herrana kyydissä :) mutta nämäkin taitaa olla tabuja aiheita keskustella muuten kuin humalan piikkiin baarin perimmäisessä nurkassa ilman kuulevia korvia.

Naisten salakuvaus suhteissa on yleisempää kuin naiset arvaavatkaan. Älä harrasta seksiä miehen kotona. Ikinä.

Esim. tämä ihminen. Suhteessa hänen kanssaan miehen pitäisi ensin käyttää loputtomiin energiaa siihen, ettei ketään salakuvata.

Ap

Kuulostaa siltä, että sinä olet joskus salakuvannut kumppaneitasi.

Vierailija kirjoitti:

Asioita jotka olisin jättänyt väliin jos EN olis luottanut ihmisiin:

Kun olin parikymppinen, mustasukkainen nainen esitti mun ystävää ja että on huolissaan yhteisestä ystävästä joka oli viillellyt itseään. Oltiin kaikki naisia, tapahtui nk. lesbopiireissä. Meitä oli 4 naisen porukka jotka aina hengattiin.

Hän sanoi mulle, että jos voisin puhua tälle ystävälle kun mä osaan sellaiset paremmin. Menin puhumaan. Halusin auttaa.

Yhtäkkiä huomasin että 3 noista hengaa keskenään eikä enää pyydä mua mukaan. Otin puheeksi. Halusivat kuulemma puhua mulle ja mentiin johonkin ulos metsikköön.

Itseään viillellyt oli sitä mieltä, että mä olin juorunnut näille muille tästä hänen ongelmastaan. Kaikki haukkuivat mut kuinka epäluotettava olen. Kukaan ei uskonut mua. Se joka tän oli juoninut, hehkui tyytyväisyyttään. Hän oli ihastunut siihen itseään viillelleeseen ja piti mua uhkana, koska meillä oli ollut aiemmin sutinaa sen viillelleen kanssa.

Mulla oli yks ystävä mukana joka tiesi, miten asiat on ja oli kanssa järkyttynyt.

Tästä on kohta 20v ja vieläkin ahdistaa muistella.

Sitten melkein 10v sitten tutustuin työkaveriin ja oltiin 3v ystäviä. Kunnes yhtäkkiä hän syytti mua asiasta, jota en ole tehnyt ja katkaisi välit. Hän mustamaalasi mua työyhteisössä. Olen kaikki nämä vuodet miettinyt miksi ja miten en nähnyt tätä ennalta. En ole 100% oliko tämä joku hänen juonensa vai jonkun muun.

En luettele kaikkea tähän, mutta kyllä mä ajattelen taaksepäin elämää että omassa ystävyydenjanossani olisi pitänyt olla valikoivampi ja vähemmän avoin.

Tuntuu, että pikemminkin olin tyhmä kun luotin.

Usko pois että tuo nuoruuden vääryydestä hehkuva tyyppi on saanut ihan varmasti nenilleen elämässään jossain vaiheessa. Yleensä jokaista kohtaa pettymys ystävyyssuhteissa, ja niin minunkin on käynyt. En enää halua uusia ystäviä, koska elämäni on tyydyttävämpää ilman jatkuvaa pelkoa siitä kuka kusee kintuille seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioita jotka olisin jättänyt väliin jos EN olis luottanut ihmisiin:

Kun olin parikymppinen, mustasukkainen nainen esitti mun ystävää ja että on huolissaan yhteisestä ystävästä joka oli viillellyt itseään. Oltiin kaikki naisia, tapahtui nk. lesbopiireissä. Meitä oli 4 naisen porukka jotka aina hengattiin.

Hän sanoi mulle, että jos voisin puhua tälle ystävälle kun mä osaan sellaiset paremmin. Menin puhumaan. Halusin auttaa.

Yhtäkkiä huomasin että 3 noista hengaa keskenään eikä enää pyydä mua mukaan. Otin puheeksi. Halusivat kuulemma puhua mulle ja mentiin johonkin ulos metsikköön.

Itseään viillellyt oli sitä mieltä, että mä olin juorunnut näille muille tästä hänen ongelmastaan. Kaikki haukkuivat mut kuinka epäluotettava olen. Kukaan ei uskonut mua. Se joka tän oli juoninut, hehkui tyytyväisyyttään. Hän oli ihastunut siihen itseään viillelleeseen ja piti mua uhkana, koska meillä oli ollut aiemmin sutinaa sen viillelleen kanssa.

Mulla oli yks ystävä mukana joka tiesi, miten asiat on ja oli kanssa järkyttynyt.

Tästä on kohta 20v ja vieläkin ahdistaa muistella.

Sitten melkein 10v sitten tutustuin työkaveriin ja oltiin 3v ystäviä. Kunnes yhtäkkiä hän syytti mua asiasta, jota en ole tehnyt ja katkaisi välit. Hän mustamaalasi mua työyhteisössä. Olen kaikki nämä vuodet miettinyt miksi ja miten en nähnyt tätä ennalta. En ole 100% oliko tämä joku hänen juonensa vai jonkun muun.

En luettele kaikkea tähän, mutta kyllä mä ajattelen taaksepäin elämää että omassa ystävyydenjanossani olisi pitänyt olla valikoivampi ja vähemmän avoin.

Tuntuu, että pikemminkin olin tyhmä kun luotin.

Usko pois että tuo nuoruuden vääryydestä hehkuva tyyppi on saanut ihan varmasti nenilleen elämässään jossain vaiheessa. Yleensä jokaista kohtaa pettymys ystävyyssuhteissa, ja niin minunkin on käynyt. En enää halua uusia ystäviä, koska elämäni on tyydyttävämpää ilman jatkuvaa pelkoa siitä kuka kusee kintuille seuraavaksi.

'Just world fallacy'. Ihanko oikeasti lapsenuskoisesti kuvittelet, että karma hoitaa ihmisten pahuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Haavoittuvuuden näyttäminen oli sun virhe. Monet ihmiset ovat luotettavia niin kauan kun eivät haista verta. Varaa herkkäpuolesi vain parin tarkkaan valitun aarteeksi, joiden kanssa voitte jakaa toistenne kauneimmat ja herkimmät puolet. Aivan liian monet pyrkivät hyväksikäyttämään toisten luottamusta hyötyäkseen itse jotain mikä kutittaa sopivasti egoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestisi todisti juuri, että en menetä yhtään mitään.

Säälin sinua, olet kokenut siis huonon lapsuuden, etkä ole voinut vaikuttaa asioihisi. Koska tervemielinen ja onnellinen aikuinen luottaa ihmisiin.

Olipa ylimielisyyttä ja halveksuntaa tihkuva viesti. Sinä et ole ollenkaan parempi, arvokkaampi tai hienompi sen takia että sulla on ollut hyvä lapsuus. Suomessa on satoja tuhansia huonon lapsuuden kokeneita, väkivaltaa kokeneita jne. Lapsuus ei ole ihmisen vika, sinäkin olisit saattanut syntyä hakkaavan narsistin lapseksi. Todella ylimielistä pitää omana ansiona hyvää lapsuutta. Vauva ei voi valita vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioita jotka olisin jättänyt väliin jos EN olis luottanut ihmisiin:

Kun olin parikymppinen, mustasukkainen nainen esitti mun ystävää ja että on huolissaan yhteisestä ystävästä joka oli viillellyt itseään. Oltiin kaikki naisia, tapahtui nk. lesbopiireissä. Meitä oli 4 naisen porukka jotka aina hengattiin.

Hän sanoi mulle, että jos voisin puhua tälle ystävälle kun mä osaan sellaiset paremmin. Menin puhumaan. Halusin auttaa.

Yhtäkkiä huomasin että 3 noista hengaa keskenään eikä enää pyydä mua mukaan. Otin puheeksi. Halusivat kuulemma puhua mulle ja mentiin johonkin ulos metsikköön.

Itseään viillellyt oli sitä mieltä, että mä olin juorunnut näille muille tästä hänen ongelmastaan. Kaikki haukkuivat mut kuinka epäluotettava olen. Kukaan ei uskonut mua. Se joka tän oli juoninut, hehkui tyytyväisyyttään. Hän oli ihastunut siihen itseään viillelleeseen ja piti mua uhkana, koska meillä oli ollut aiemmin sutinaa sen viillelleen kanssa.

Mulla oli yks ystävä mukana joka tiesi, miten asiat on ja oli kanssa järkyttynyt.

Tästä on kohta 20v ja vieläkin ahdistaa muistella.

Sitten melkein 10v sitten tutustuin työkaveriin ja oltiin 3v ystäviä. Kunnes yhtäkkiä hän syytti mua asiasta, jota en ole tehnyt ja katkaisi välit. Hän mustamaalasi mua työyhteisössä. Olen kaikki nämä vuodet miettinyt miksi ja miten en nähnyt tätä ennalta. En ole 100% oliko tämä joku hänen juonensa vai jonkun muun.

En luettele kaikkea tähän, mutta kyllä mä ajattelen taaksepäin elämää että omassa ystävyydenjanossani olisi pitänyt olla valikoivampi ja vähemmän avoin.

Tuntuu, että pikemminkin olin tyhmä kun luotin.

Usko pois että tuo nuoruuden vääryydestä hehkuva tyyppi on saanut ihan varmasti nenilleen elämässään jossain vaiheessa. Yleensä jokaista kohtaa pettymys ystävyyssuhteissa, ja niin minunkin on käynyt. En enää halua uusia ystäviä, koska elämäni on tyydyttävämpää ilman jatkuvaa pelkoa siitä kuka kusee kintuille seuraavaksi.

'Just world fallacy'. Ihanko oikeasti lapsenuskoisesti kuvittelet, että karma hoitaa ihmisten pahuuden?

Tämä. Karma ei hoida mitään. Oma narsisti isäni on hakannut ihmisiä, pilannut kymmenien elämän, kiusannut pomonsa työkyvyttömäksi, pajoinpidellyt lapsiaan ja vaimoaan… ja yhä vaan homma jatkuu vaikka on yli 70. Mistään ei ole joutunut vastuuseen ja koko suku pelkää ja pokkuroi. Tässä olisi karmalle hommia jos sellainen olisi olemassa. Harmi että ei ole.

Naiset ovat pääsääntöisesti naiiveja sitä kohtaan, mitä ihan tavallisetkin miehet tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toivoisin, että jos et luota ihmisiin, ymmärtäisit sen verran, että koitat hakea apua. Ja jos sitä ei ole saatavilla, niin älä myrkytä muiden ihmisten elämää ympärilläsi täällä palstalla tms. Tuntuivatko kommenttini tässä ketjussa jotenkin ikäviltä? Jos näin, niin sellaisilta teidän omat kommentinne meille muille tuntuvat. Mutta teistä teillä on joku ihmeellinen ikuinen oikeus käyttäytyä sillä tavalla. Luottamuksenne menetys on ikävä asia, mutta älkää pilatko sillä muiden mielialaa.

Ap

Miksi minun kuuluisi hakea apua? Kertomasi perusteella tämä vaikuttaa täysin sinun ongelmaltasi.

Nimenomaan. Ap se apua tarvitsee. Tyypillinen hyvän perheen pumpulipallon sisällä kasvanut lapsi jonka elämän pahin vaikeus on ollut se kun kynsi lohkesi…

"Sinä, joka et luota muihin ihmisiin, mietitkö sitä, mitä menetät sen takia ihmissuhteissa?"

Menetän ainakin huijarit, rahankyttääjät, hyväksikäyttäjät/opportunistit ja muut ihmis-hyypiöt, joiksi suurin osa ihmisistä paljastuu, tilaisuden salliessa rötöstelyn! 🤑

Tosin itsekin menetän tällöin näiden toisten huijaamismahdollisuudet, kun en saa näitä toisia ihmisiä "luottaamaan" itseeni! 😧

Järkevintä/varminta/helpointa on luottaa ihmisiin asioissa, joka eivät liity  rahaan/tavaraan! 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioita jotka olisin jättänyt väliin jos EN olis luottanut ihmisiin:

Kun olin parikymppinen, mustasukkainen nainen esitti mun ystävää ja että on huolissaan yhteisestä ystävästä joka oli viillellyt itseään. Oltiin kaikki naisia, tapahtui nk. lesbopiireissä. Meitä oli 4 naisen porukka jotka aina hengattiin.

Hän sanoi mulle, että jos voisin puhua tälle ystävälle kun mä osaan sellaiset paremmin. Menin puhumaan. Halusin auttaa.

Yhtäkkiä huomasin että 3 noista hengaa keskenään eikä enää pyydä mua mukaan. Otin puheeksi. Halusivat kuulemma puhua mulle ja mentiin johonkin ulos metsikköön.

Itseään viillellyt oli sitä mieltä, että mä olin juorunnut näille muille tästä hänen ongelmastaan. Kaikki haukkuivat mut kuinka epäluotettava olen. Kukaan ei uskonut mua. Se joka tän oli juoninut, hehkui tyytyväisyyttään. Hän oli ihastunut siihen itseään viillelleeseen ja piti mua uhkana, koska meillä oli ollut aiemmin sutinaa sen viillelleen kanssa.

Mulla oli yks ystävä mukana joka tiesi, miten asiat on ja oli kanssa järkyttynyt.

Tästä on kohta 20v ja vieläkin ahdistaa muistella.

Sitten melkein 10v sitten tutustuin työkaveriin ja oltiin 3v ystäviä. Kunnes yhtäkkiä hän syytti mua asiasta, jota en ole tehnyt ja katkaisi välit. Hän mustamaalasi mua työyhteisössä. Olen kaikki nämä vuodet miettinyt miksi ja miten en nähnyt tätä ennalta. En ole 100% oliko tämä joku hänen juonensa vai jonkun muun.

En luettele kaikkea tähän, mutta kyllä mä ajattelen taaksepäin elämää että omassa ystävyydenjanossani olisi pitänyt olla valikoivampi ja vähemmän avoin.

Tuntuu, että pikemminkin olin tyhmä kun luotin.

Usko pois että tuo nuoruuden vääryydestä hehkuva tyyppi on saanut ihan varmasti nenilleen elämässään jossain vaiheessa. Yleensä jokaista kohtaa pettymys ystävyyssuhteissa, ja niin minunkin on käynyt. En enää halua uusia ystäviä, koska elämäni on tyydyttävämpää ilman jatkuvaa pelkoa siitä kuka kusee kintuille seuraavaksi.

'Just world fallacy'. Ihanko oikeasti lapsenuskoisesti kuvittelet, että karma hoitaa ihmisten pahuuden?

Ihanko oikeasti et osaa lukea, etkä ymmärtää mitä muut kirjoittavat? Sekin on sinulta hukassa että keskimäärin ihmiset kokevat samoja asioita mitä toisetkin ihmiset? Kaikenlaista sitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Haavoittuvuuden näyttäminen oli sun virhe. Monet ihmiset ovat luotettavia niin kauan kun eivät haista verta. Varaa herkkäpuolesi vain parin tarkkaan valitun aarteeksi, joiden kanssa voitte jakaa toistenne kauneimmat ja herkimmät puolet. Aivan liian monet pyrkivät hyväksikäyttämään toisten luottamusta hyötyäkseen itse jotain mikä kutittaa sopivasti egoa.

Ei se ollut mikään virhe vaan vastaus lainaamaani tekstiin. Ole hyvä ja lue se, niin tiedät mitä tarkoitan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisikymppisen elämäni aikana oppinut, että keskimäärin ihmisiin ei ole luottamista. Tuntemattomiin en luota ja tiedän oikein hyvin, että valtaosa ihmisistä pystyy tekemään hyvin asiattomia temppuja, kun uskovat tai tietävät, ettei kukaan näe.

Minä menetin paljon ihmissuhteissa silloin, kun luotin ihmisiin. Nyt, kun olen toistakymmentä vuotta pysytellyt poissa ihmisten ilmoilta, en ole menettänyt mitään.

Minä olen myös viisikymppinen ja minä taas olen oppinut, että luottamalla ihmisiin, he useimmiten osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Tämä edellyttää itseltä haavoittuvuutta, joka on se vaikein pala monille.

Sellainen sanonta on, että ihmisten jotka aina epäilevät kaikkea ja ihmisten jotka eivät koskaan epäile mitään, ei tarvitse ikinä ajatella omilla aivoillaan. Pätee vähän myös tähän luottamusasiaan.

Minä olen ollut suhteissani haavoittuva, ja luottanut ihmisiin, ja olen oppinut että luottamalla ihmisiin saa vain omaan takkiinsa. Näin sitä ihmisillä on erilaiset kokemukset samoista asioista!

Hän tarkoitti varmaankin haavoittuvuudella sitä, että ei aina syyttele toisia jos itseen sattuu, vaan kykenee kohtaamaan oman viallisuutensa syynä siihen. Toki on tilanteita, joissa itseen sattuu toisen käytös, vaikka se ei johdu itsestä, mutta se on ehkä vähän eri asia. Siis se ei niinkään liity luottamiseen ihmisiin. Sen voi pistää sen toisen piikkiin, ei ihmisten yleensä.

Mutta käytännössä narsistinkin uhrissa on jokin viallisuus, mikä johti uhriksi joutumiseen ja siis se viallisuus on ihan sallittua, mutta suhteen seurauksena voi käsitellä sitä, että miksi juuri minusta tuli narsistin uhri, ehkä olen jäänyt vaille jotain. Se ei tarkoita, ettei narsistissa olisi syytä ja vikaa, mutta siis haavoittuvuus on sitä, että ei vain syyttele muita vaan käsittelee omia vajavuuksiaan.

Ap

Luotan lähes 100% kolmeen ihmiseen: itseeni, parhaaseen ystävääni ja mieheeni. Kokemus on osoittanut, että mies ja ystävä ovat luottamuksen arvoisia. Sen sijaan kokemus on osoittanut, että muut ihmiset ovat 99% todennäköisyydellä pitkässä juoksussa selkäänpuukottajia tai hyväksikäyttäjiä. Sellaisia en elämääni kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioita jotka olisin jättänyt väliin jos EN olis luottanut ihmisiin:

Kun olin parikymppinen, mustasukkainen nainen esitti mun ystävää ja että on huolissaan yhteisestä ystävästä joka oli viillellyt itseään. Oltiin kaikki naisia, tapahtui nk. lesbopiireissä. Meitä oli 4 naisen porukka jotka aina hengattiin.

Hän sanoi mulle, että jos voisin puhua tälle ystävälle kun mä osaan sellaiset paremmin. Menin puhumaan. Halusin auttaa.

Yhtäkkiä huomasin että 3 noista hengaa keskenään eikä enää pyydä mua mukaan. Otin puheeksi. Halusivat kuulemma puhua mulle ja mentiin johonkin ulos metsikköön.

Itseään viillellyt oli sitä mieltä, että mä olin juorunnut näille muille tästä hänen ongelmastaan. Kaikki haukkuivat mut kuinka epäluotettava olen. Kukaan ei uskonut mua. Se joka tän oli juoninut, hehkui tyytyväisyyttään. Hän oli ihastunut siihen itseään viillelleeseen ja piti mua uhkana, koska meillä oli ollut aiemmin sutinaa sen viillelleen kanssa.

Mulla oli yks ystävä mukana joka tiesi, miten asiat on ja oli kanssa järkyttynyt.

Tästä on kohta 20v ja vieläkin ahdistaa muistella.

Sitten melkein 10v sitten tutustuin työkaveriin ja oltiin 3v ystäviä. Kunnes yhtäkkiä hän syytti mua asiasta, jota en ole tehnyt ja katkaisi välit. Hän mustamaalasi mua työyhteisössä. Olen kaikki nämä vuodet miettinyt miksi ja miten en nähnyt tätä ennalta. En ole 100% oliko tämä joku hänen juonensa vai jonkun muun.

En luettele kaikkea tähän, mutta kyllä mä ajattelen taaksepäin elämää että omassa ystävyydenjanossani olisi pitänyt olla valikoivampi ja vähemmän avoin.

Tuntuu, että pikemminkin olin tyhmä kun luotin.

Usko pois että tuo nuoruuden vääryydestä hehkuva tyyppi on saanut ihan varmasti nenilleen elämässään jossain vaiheessa. Yleensä jokaista kohtaa pettymys ystävyyssuhteissa, ja niin minunkin on käynyt. En enää halua uusia ystäviä, koska elämäni on tyydyttävämpää ilman jatkuvaa pelkoa siitä kuka kusee kintuille seuraavaksi.

'Just world fallacy'. Ihanko oikeasti lapsenuskoisesti kuvittelet, että karma hoitaa ihmisten pahuuden?

Ihanko oikeasti et osaa lukea, etkä ymmärtää mitä muut kirjoittavat? Sekin on sinulta hukassa että keskimäärin ihmiset kokevat samoja asioita mitä toisetkin ihmiset? Kaikenlaista sitä...

Mitä vittua selität? Ihmiset eivät keskimäärin koe samoja juttuja. Puolet maapallon väestöstä ansaitsee vähemmän kuin 5 dollaria päivässä.