Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kerro sanatarkasti, mitä sanoisit uhmikselle, jos hän esim. renkuttaa pöydän tuolia

Vierailija
30.08.2006 |

istuessaan itse viereisellä tuolilla, eikä kielloista huolimatta lopeta?

Kommentit (31)

Vierailija
1/31 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja jos vielä renkuttaa, niin menee jäähylle. Uhmis tietää, että uhkaus pitää ja usein lopettaa. Tai sitten menee jäähylle ja siihenhän se renkutus loppuu.

Vierailija
2/31 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/31 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

1) tuolia ei saa " renkuttaa" ;-)



2) jos jatkat tuota vielä, niin saat mennä miettimään jäähylle, että miten pöydässä käyttäydytään nätisti



3) jos edelleen jatkuu -> jäähylle



4) jäähyllä niin kauan kunnes rauhoittuu ja voidaan puhua asiasta tyyliin: miksi toisille ihmisille pitää antaa ruokarauha, miksi ruokailuun keskitytään silloin kun sen aika on, miksi tuolia ei saa renkuttaa (tyyliin tulee kolhuja lattiaan tai vaikka kuuluu naapuriin) -> asia lapselle selvä, että pöydän ääressä voidaan olla vain siististi käyttäytyen -> lapsi katsoo silmiin ja pyytää anteeksi huonoa käytöstään ja lupaa olla " renkuttamatta"



Mikäli tilanne on jatkuva ja kyse on ruokailusta, niin luultavasti miettisin, että miksi pöydässä on ylipäätään ylimääräinen tuoli, jota kukaan ei käytä. Ehkä tilanteen rauhoittamiseksi voisi viedä tuolin pois?

Vierailija
4/31 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä 1-2 sanomista riittää, mutta jos ei riitä, niin sanon, että: " nyt olet kunnolla, tai menet omaan huoneeseen, että muut saa syödä rauhassa" .

Vierailija
5/31 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Katson lasta silmiin lapsen korkeudelta. Sanon rauhallisesti " istu nätisti tuolillasi, ei ole hyvä tapa heiluttaa tyhjää tuolia. tuoli voi kaatua ja mennä rikkikin" . Samalla ohjailen lasta syömään mikäli siinä ollaan syömässä jotain ja kiinnittämään huomiota muuhun. Leikin vaikka helikopteri " hyrryyyr täältä tulee helikopterilasti suukkuun" (ja otan itsekseen syövän lapsen lusikan ja syötän häntä hetkisen keksien hauskoja lasteja mitä juna puksuttaen tuo jne). Samalla voin myös kertoa päivän ohjelmasta mitä mukavaa tehdään ko päivänä tai kertoa jonkun itsekeksimän sadun tai kehaista lapsen viimeistä hyvää tekoa. Jolloin lapsi unohtaa todellakin tuolin heiluttamisen.



Tehoaa aika hyvin. Meillä ei ole tapana ns kieltää asioita, vaan kehoittaa tekemään jotain muuta. Esim jos lapsi juoksee keittiön saarreketta ympäri (no meillä kyllä saa sisällä juosta), mutta jos silloin on huono hetki juosta, niin en sano " älä juokse" , vaan sanon " kävele hei nätisti" .



Meillä ei huudeta, ei mennä jäähylle, ei uhkailla, ei tukisteta/nipsauteta tms.

Vierailija
6/31 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perusteluja ei tarvita, koska meillä tuo asia on jo moneen kertaan käsitelty mihin käyttöön tuolit ovat tarkoitettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja jos hän vielä jatkaa sitä, hän joutuu jäähylle

Vierailija
8/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

a) tarttuisin napakasti käsistä ja ottaisin katsekontaktin ja sanoisin EI saa renkuttaa tuolia, se voi kaatua ja mennä rikki tms.



b) nostaisin pois ruokapöydästä ja sanoisin, että nyt riittää kiukuttelu, mene nurkkaan miettimään totteletko vai et. Laittaisin myös nurkkaan ja jos ei jäisi sinne, pitäisin siellä niin kauan että suostuu jäämään sinne. Pois pääsee, kun pyytää anteeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanon muutaman kerran että istu nätisti. Jos ei usko, sanon että sitten lähdet pöydästä pois ja ruoat lähtee roskikseen. Harvoin menee tästä pidemmälle.

Vierailija
10/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tekisi noin, niin kieltäisin pari kolme kertaa, ja jos ei tottele niin nostaisin pois pöydästä. Ei jäähyjä eikä nurkkaanlaittoja ole ollut ikinä, nostaisin vaan pois pöydästä. Meillä ei ruokapöydässä leikitä.



Muutaman kerran kun on leikkinyt lautasellaan, niin kolmen kieltämisen jälkeen nostan pojan pois pöydästä ja otan lautasen pois. Ei mene kymmentäkään sekuntia kun poika istuu kiltisti takaisin ja syö ruokansa loppuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanott?. On se kumma kun mikään ei mene perille. Jos et heti lopeta äidiltä menee hermot ja äiti alkaa huutaa." Ja sitten alan huutaa kuin palosireeni.



Tai no, noin toimin ehkä kerran kuussa (ja sen selittää enemmän äidin hormonit kuin uhmiksen käytös). Yleensä sanon " Lopeta se renkuttaminen. Pöydässä istutaan nätisti." Toistan pari kertaa sitten joko nostan tuolin pois tai jos sillä tuolilla istuu esim. isoveli, uhkaan pikkuista jäähypenkillä: " Tämä on viimeinen varoitus, seuraavasta kerrasta menet jäähylle." Ja sitten tarvittaessa jäähy. Riippii uhmiksen tilanteesta mitä sitten tapahtuu, joskus tottelee, joskus menee jäähylle ja tokenee siihen ja joskus seuraa raivokohtaus, joka ei enää liity mitenkään tuolin renkuttamiseen.

Vierailija
12/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei riippii, vaikka kyllä se joskus riipiikin...



18

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sen verran sanoisin, että meidänkin perheess nuo " katsopas harakkaa" tai " helikopteri tulee" toimivat 1,5 ikävuoteen asti ;) eli meidän lapsiin nuo jutut ei kyllä enää todella uhmaiässä tehoa. siihen asti minäkin luulin osaavani kasvattaa pelkästään pehmein keinoin mutta kyllä nyt uhmaiässä on ne jäähyt otettu käyttöön. toki lasta aina varoitetaan ja myös jälkikäteen selitetään jne. mutta joskus mikään muu kuin hetki omassa huoneessa ei auta. kiva, jos muilla todella isotkin lapset nielevät nuo " katso harakka" -jutut...

Vierailija
14/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


3-vuotiaalle menee läpi, kun oikeesti ulkona näkyy joku näistä, mistä sanon.





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tärkeintä on pysyä tyynenä. Poika selvästi arvostaa sitä, että häntä kohdellaan " kunnioituksella" . Tekee varmasti saman pari kertaa uudestaan ja tulevina päivinä, mutta pikku hiljaa uskoo, ettei niin saa tehdä ja koko porukalla on parempi fiilis kun mutsi pysyy rauhallisena.



On sitä kyllä tullut korotettua ääntä, karjuttua, huudettua jne. Mutta jos pysyn tyynenä, viesti menee parhaiten perille. Ei tarvitse olla vihainen, vain tyyni ja jämpti.

Vierailija
16/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suuttumista ja huomiotahan hän sillä temppuilullaan juuri hakee, joten jos menetän hermoni, lapsi on päässyt tilanteessa niskan päälle. Mutta tunnustan, että joskus tulee korotettua ääntä, ja tämä yleensä sellaisessa tilanteessa kun on vauvan kanssa jotain hässäkkää samaan aikaan kun uhmis alkaa temppuilla.

Vierailija
17/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan ystävällisesti sanon, että tuo on todella vahingollinen tapa lapsen kannalta! Ei saa syyllistää lasta. Ei siis niin, että yhyy, katso nyt, äiti itkee kun sinä et lopeta tuota jne. Jäähyt käyttöön ja lapselle se käsitys, ettei lapsi ole vastuussa vanhemman onnellisuudesta tai mielisairaalaan menemättömyydestä. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että syyllistämällä kasvatettu lapsi joka kuvittelee että hänen tehtävänsä on pitää vanhempi onnellisena pärjää elämässä HUONOSTI!

Vierailija
18/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis nämä " jos nyt et, niin sitten..." . Minä yritän viimeiseen asti välttää ukailemasta lasta millään.



Toisena vaihtoehtona on tietysti nämä " katso harakka" -tyyppiset huomion toisaalle kiinnittämiset. Jos uhmaikäinen, siis n. 3-4-vuotias tekee jotakin kiellettyä tai ei-suotavaa asiaa, miksi tilanne koetetaan laukaista vain unohtamalla ja keksimällä jotakin tilalle?

Toisinaan kiireessä on tietysti helpompi toisinaan kääntää huomio muuaalle kuin ryhtyä taistelemaan asiasta, mutta yleisenä käytäntönä se ei ole mun mielestäni erityisen hyvä. Miksi teko, uhmakohtaus, huonokäytös ym. pitäisi saada mahdollisimman helposti ja kivuttomasti unohtumaan kääntämällä huomio muualle? Miksi ei mieluummin kielletä yksioikoisesti tekemästä asiaa, mikä ei ole sallittua?



Aikuisen ja vanhemman ei oikeastaan tarvitse minusta perustella kieltojaan tai voimistaa niitä uhkailemalla mitä seuraa, jollei tottele. Kiellon tai kehoituksen tulee riittää, tämä on minusta lähtökohta. Tilanteesta voi tietysti keskustella, lapselle voi/pitääkin kertoa, mitä siitä saattaa seurata vaikka tuolia renkuttaa. Siltikään ei tarvitse perustella kieltoa. Kielto on kielto ja sitä on toteltava.



Tietysti se miten kieltojen oppiminen menee ymmärrykseen, vaatii tietysti harjoittelua. Tällaisena musta toimii juuri jäähy. Siltikään ei minusta ole hyväksi uhkailla tyyliin " jos, niin sitten kyllä..." . Aikuinen kieltää. Jos lapsi jatkaa kielto toistetaan vielä kerran ja kerrotaan, mitä seuraa jos kieltoa ei totella ja annetaan lapselle vielä mahdollisuus vielä harkita haluaako jatkaa temppuiluaan. Jos jatkaa vieläkin, mitään kommentoimatta toteutetaan se, mitä edellisen kiellon yhteydessä todettiin, siis sanaakaan sanomatta lapsi poistetaan pöydästä tai viedään sinne jäähylle. Enää ei perustella tyyliin " mähän sanoin sulle..."



Siis minä toimin näin: 1.kielto, 2. kielto ja kerrotaan seuraus, annetaan lapselle vielä mahdollisuus valita, 3. toteutetaan " rangaistus" enää kieltämättä, tarjoamatta mahdollisuutta valita, perustelematta, suuttumatta ym.

Näin lapsi oppii mitä ei saa tehdä ja että teoilla on seuraus. Lisäksi hän huomaa, että seurauksista on kannettava vastuu. Uhkailuilla aikuinen menettää minusta vain " arvoaan" . Eikö aikuisen sana paina niin paljoa, että sitä täytyy painottaa uhkauksella? Seuraksen kertominen tai sillä uhkaaminen ovat minusta kaksi eri asiaa, tästä syystä pyrin näit " jos" ilmauksia välttämään mahdollisimman paljon.









Vierailija
19/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan sulla on tottelevaiset lapset, mutta millä hinnalla.

Vierailija
20/31 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Just noin meilläkin.



Anoppikin aina ihmettelee miten meidän vilkas uhmis tyytyy kerralla esim. olemaan ottamatta pöydästä keksiä jos sanon niin. Just noin olen toiminut kuin 26. Ei ole tarvinnut huutaa, uhkailla tai tukistaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan kahdeksan