Miksi menetin ystäväni? :(

Kiitos, 17 ja muutkin vastaajat. Tämä pohdinta helpotti minua. Ehkä en saa tapahtuneelle koskaan selitystä, mutta helpointa on vain hyväksyä ja antaa asian olla. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:36"]

Minulla oli vuosia rakas ystävä, sielunsisko, jonka kanssa teimme kaikkea yhdessä. pidimme hauskaa ja paransimme maailmaa. Nyt kaikki on muuttunut. Hän ei enää pyydä minua koskaan mihinkään. Tätä on jatkunut kohta vuoden. Olen väsynyt pitämään ystävyyttä yllä yksin. Kauan ajattelin, että hän on vain kiireinen. Mutta kesälomallkaan hänellä ei ollut yhtään aikaa minulle. Muille kavereille oli. Kuitenkin,ristiriitaista on, että kun tapaamme sattumalta jossain, hän halailee, puhuttelee rakkaakseen, harmittelee kun emme tapaa. Miksi? Mitä hän ajattelee? Koen, että ystävyytemme on jo mennyttä, eihän toista ihmistä hylätä noin vain selityksittä - niitäkin olen varovasti kysellyt, olenko loukannut tms. Mitä tästä pitäisi ajatella? Ja miten toimia? Unohdanko hänet vai vaadinko edes selitystä? Tämä on horjuttanut luottamusta ystävyyteen. Minulla on useita muita ystäviä, eikä kenenkään kanssa ole tällaista, onneksi. Jos olisi, syy olisi selvä ja löytyisi peilistä.

[/quote]

Mulle kävi samoin.

Myös hän oudosti murutteli ja oli lämpimintä sydänystävää vaikka hänestä ei ollut kuulunut yli puoleen vuoteen mitään. Lopulta yksinkertaisesti katkaisin häneen kaikessa hiljaisuudessa välit. Eipä ole hänestä kuulunut.

Hän on varmaan vain kyllästynyt sinuun. Niin käy joskus. Anna hänen jäädä omaan arvoonsa.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 09:08"]

Nythän on siis ihan selvää, että tämä ihminen ei halua viettää aikaa minun kanssani. Voinko minä pyytää häntä selittämään, mikä minun käytöksessäni on aiheuttanut sen? Ja miksi hän kuitenkin halailee yms., jos ei pidä minusta? Ilmeisesti halailee kaikkia ja kaikki ovat rakkaita.

[/quote]

Onko ystävässäsi sadistisia tai narsistisia piirteitä esim suuttuessaan sinulle tai jollekulle?

Joo, sellaisia ihmissuhteita vaan näköjään on, että ei saa selitystä vaikka toivoisi niin. Minusta sinulla on hyvä asenne, kun et kerta muutakaan voi asialle. t. kohtalotoverisi [quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 18:13"]

Kiitos, 17 ja muutkin vastaajat. Tämä pohdinta helpotti minua. Ehkä en saa tapahtuneelle koskaan selitystä, mutta helpointa on vain hyväksyä ja antaa asian olla. Ap

[/quote]

Minusta kuulostaa vähän sellaiselta "jokaisen parhaalta kaverilta" joka antaa ymmärtää että olisit jotenkin erityinen ystäväpiirissä mutta hän on samanlainen kaikille muillekin. Siis juuri tuollainen halailu ja tietynlainen imelyys liittyy kaikkiin kohtaamisiin.

Sivusta olen seurannut tuollaista tyyppiä. Ylitsevuotavainen huomaavaisuus aina kun kohtaa "ystävän" mutta todellisuudessa ystävät ovat pelkkää kulutustavaraa, jotka tulee ja menee ja aina on joku kiinnostava uutuus kiikarissa jolloin vanhat unohdetaan.

Olikos se tää ap, joka itse kertoi vaihtaneensa tän ystävän koirallisiin ystäviin?

Kai hän kokee jotenkin ajatuneen erilleen. Mitä kauemmin kestää nähdä ja mitä vähemmän näkee, niin sitä vaikeampi on sopia tapaamista. Muutoin tulee käytettyä vapaa-aika kaikkiin tekemättömiin askareisiin. Sitten kun taas joku pitää yhteyttä itsensä päin säännöllisesti, hän on enemmän osa arkea ja osaa tarttua tapaamisiin. Olen itse etääntynyt muutamasta vanhasta kaverista, mutta uudet ovat enemmän elämässä mukana.

Koeta ehdottaa, että kävisit käymässä hänen luonaan päivänä x.

Eikö kenelläkään ole kommenttia tähän? Olisin kiitollinen sellaisesta, itse en keksi vastauksia.

Ei tuohon voi sanoa mitään, kun ei ole ollut näkemässä eikä kuule ystävän näkemystä asiasta. Surusi määrästä tulee mieleen korkeintaan se, että olet takertuva ihminen ja sellainen kyllä uuvuttaa. Ehkä ystäväsi haluaa vähän hengitysilmaa.

Nythän on siis ihan selvää, että tämä ihminen ei halua viettää aikaa minun kanssani. Voinko minä pyytää häntä selittämään, mikä minun käytöksessäni on aiheuttanut sen? Ja miksi hän kuitenkin halailee yms., jos ei pidä minusta? Ilmeisesti halailee kaikkia ja kaikki ovat rakkaita.

Mitään muutoksia kummankaan elämässä?

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 09:08"]Ei tuohon voi sanoa mitään, kun ei ole ollut näkemässä eikä kuule ystävän näkemystä asiasta. Surusi määrästä tulee mieleen korkeintaan se, että olet takertuva ihminen ja sellainen kyllä uuvuttaa. Ehkä ystäväsi haluaa vähän hengitysilmaa.
[/quote]

Paskapuhetta

Kyllä minulle tulee mieleen että ystävä on itsekeskeinen

Takertuva... No, aiemmin oletin, että tapaamme ja teemme asioita yhdessä kuten ennenkin, mutta kun hän ei koskaan ehdota enää tapaamista itse, olen kyllä lakannut pyytämästä. Omakin elämä on kiireistä ja muitakin ystäviä on paljo, joten en oikein ehdikään takertua yhteen.

On sulla oikeus vaatia selitystä.Syy voi olla mikä vain! Naiset ovat kovia loukkaantumaan.

"On mulla paljon muitakin ystäviä/ omakin elämä on kiireistä/ en ehdi takertua yhteen." Minkä ikäien olet, kaksikymppinen?

Kuuntele siis itseäsi; tuo ystävyys on eletty ohi, ette enää merkitse toisillenne juuri mitään. Alat hermostua, jos viitataan takertumiseen. Päästä siis irti ja jatka elämää.

7 = ap. Ei ole ollut muutoksia. Samanlaista ruuhkavuosiarkea kuin on ollut jo vuosia. Vaikuttaa, että tämä ihminen haluaa jotenkin "vaihtaa" kaveripiiriä, ei oikein hengaa muidenkaan vanhojen ystävien kanssa. Minä olen heistä ollut kuitenkin läheisin. Muuten kaveriporukka on kasassa. Ap

9, joo, ymmärrän, että ystävyys on ohi... Mutta on vaan niin kummallista, että se päättyy ilman että minulla on mitään käsitystä miksi. Ja se tekee tosiaan surulliseksi, koska tämä ystävä on ollut hyvin tärkeä. Ja edelleen sattumalta tavatessa huokailee, kuinka hänellä on ollut minua ikävä. Minullakin on häntä. Toki tästä yli pääsee, mutta ajattelin kysyä täältä näkemyksiä, kun itse olen ihan pihalla asiassa. Olen nelikymppinen. Ap

Onko ystävyys sinun puoleltasi pelkästään ystävyyttä vai onko mukana tavallaan parisuhdeteemoja? Minulle on käynyt pari kertaa niin, että ystävyydestä tulee liian tiivis. Ystävä on jopa mustasukkainen muista ystävistä. Jotkut vaan haluavat sen yhden parhaan ystävän jonka kanssa ollaan koko ajan ja jaetaan kaikki..minä en. Minulla on myös kolme ystävää (kaksi naista ja yksi mies), jotka mielestäni tavallaan rakastuvat uusiin ystäviinsä. Seksi ei kuulu suhteeseen mutta se on joku outo kaiken nielevä ystävä-rakkaus. 

Olen ainakin itse joutunut joskus ottamaan välimatkaa kun menee liian tiiviiksi. Ei se tarkoita ettei toisesta välittäisi tai pitäisi. Kyllä se ystävyys säilyy ja on mukava tavata ja törmäillä. Mut jos on sen toisen ihmisen ehkä ainoa syvä ihmiskontakti se on jotenkin pelottavaa ja myöskin liian vastuullista pidemmänpäälle.

No, kysy suoraan. Ehkä se kaverisi tosiaan haluaa edetä elämässä ja joidenkin ystävien kanssa vain ei ole enää mitään sanottavaa. Kaikki ystävät eivät ole ikuisia, ihmiset muuttuvat.

20, ei ole tuollaisia piirteitä. Avioliitossa hänellä on hyvin vaikeaa ja kotielämä kai aika raskasta. 23, en ole vaihtanut ystävää koirallisiin ystäviin... Sanoin, että ystäväni muuttui niihin aikoihin kun otin koiran ja aloin lenkkeillä toisten koirallisten kanssa myös. Toki edelleen hänenkin kanssaan, ja läheisimmillä ystävilläni ei ole koiria... Mutta siitä se viileneminen alkoi, nyt kun muistelen. Saattaa olla kyllä sattumaa tuo ajankohta. Luulen, että kaikkien edellisten henkilöiden kirjoituksissa on hieman perää: hän on kyllästynyt minuun ja muutamaan muuhunkin vanhaan kaveriin, haluaa vaihtelua ja kiinnostavampia ihmisiä, mutta edelleen on hyvin lämpimän oloinen tavatessa - pitää kai meidät vähän kuin varalla. Kai yleensä, jos joku on oikeasti syystä loukkaantunut tai väsähtänyt toiseen ihmiseen, hän ei halaile tätä ja kuuluta ikäväänsä. Juuri tuo ylenpalttinen ystävyyden osoitus tavatessa tässä tekee tilanteesta kummallisen. Ja jatkuvat fb-kommentoinnit sydänten kera... eiväthän ne lämmitä, jos muuten oma-aloitteinen yhteydenpito ystävän puolelta on nollassa.