Lopetin alkoholistipoikani hyysäämisen

Jätin pojan kävelemään yöllä asuntolalle, ekä vienyt häntä autolla kun hän soitti.
En ostanut tupakkaa enkä antanut rahaa tupakkaan.
Lopetin perään soittelemisen enkä pidä yöllä omaa puhelintani auki.
Pojan pankkikortti on trokarilla, mutta en vie ruokakassia asuntolalle. Jos ei asuntolan ruoka kelpaa, on pieni paasto ihan paikallaan.
Olen tehnyt tätä juhannuksesta asti. Yhteydenotot on vähentyneet eikä pojalla näytä olevan mitään hätää, vaikka en ole enää valmiina pelastamaan milloin mistäkin. Mikä tärkeintä: voi itse paljon paremmin.
Poika oppii ja raitistuu tai sitten ei. En ole aiheuttanut alkoholismia, en voi sitä lopettaa tai parantaa, en edes lievittää. Tämä tajuaminen oli suuri helpotus. Syyllisyys alkaa hellittää. Samaa ehdotan muillekin alkoholistilasten äideille.