Kuinka kertoa lapsettomalle kaverille

VAHINGOSSA? Kerrot, että olet raskaana ja piste.

Mnä suosittelen että kerrot ihan kuin muillekin samalla tuttuus-ystävärtasolla olevalle, eli ihan suoraan ja kaartelematta. Enemmän ne kaartelut tai valkoiset valheet loukkaa tai jos tajuaa että muille on sanottu, hänelle ei.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla anteeksipyytelevä. Varmasti ystävästäsi tuntuu ensiksi pahalta, mutta toisaalta sinä et voi sille mitään että he eivät ole onnistuneet. Uskon että tosi ystävä ymmärtää ja on mielellään odotuksessasi mukana.

varsinkaan lapsettomuudesta kärsivälle. johan se antaisi aika oudon kuvan kyseisen henkilön älykkyydestä, ehkäisykin on nimittän keksitty...

TOTTAKAI korostat sitä että "joo-o, pamahdin paksuksi ihan tosta noin vaan, vahinko mikä vahinko ja aborttiakin mietittiin"! Ja lisää vielä että "on se kumma miten joillain napsahtaa ihan kertalaakista!".



Miksi oi miksi pitäisi kertoa että oli vahinko? Ei tietysti pidä mennä valehtelemaan että "joo, yritettiin jo kauan", mutta valehtelua ei ole jos jättää jotain kertomatta...

TOTTAKAI korostat sitä että "joo-o, pamahdin paksuksi ihan tosta noin vaan, vahinko mikä vahinko ja aborttiakin mietittiin"! Ja lisää vielä että "on se kumma miten joillain napsahtaa ihan kertalaakista!".

Kannattaa vielä lisätä, että näinhän se tietysti käy, kun kroppa ja parisuhde on kunnossa ja Jumalakin katsoo meidän olevan hyviä vanhemmiksi :D

Ollaan siis hyviä ystäviä, ei pelkkiä kavereita. Se kyllä tietää, et tarkotuksella en raskautunu (kortsu hajosi ja joo, aborttia mietittiin), koska asioista on puhuttu suht avoimesti ja vielä just ennen kun tulin raskaaks. Et ehkä aika outoo jos oisin sanonu et ei lasta meille vielä ja sit yhtäkkii tullu tarkotuksella raskaaks.

joka siis oli yllätysraskaus (en halua puhua vahingosta, kun tuo ihana "vahinko" on jo 5-vuotias...), oli sen verran tiukka paikka ja shokki molemmille - miehelle ja minulle, että TODELLAKIN puin asiaa heti positiivisen raskaustestin jälkeen HYVÄN YSTÄVÄNI kanssa. En olisi millään selvinnyt järjissäni, jos en olisi voinut puhua asiasta tämän ystäväni kanssa.

Ystäväni oli kärsinyt lapsettomuudesta yli 5 vuotta, mutta silti tuntui ihan luontevalta soittaa hänelle. Ja hän piti minut pinnalla, kun miehen kanssa mietittiin kaikkia vaihtoehtoja abortista lähtien. Sain pelkkää tukea.

Tilanne olisi varmasti toinen, jos olisin pitkittänyt ja salaillut asiaa häneltä. Tuskin olin ystävänsä enää.

Ollaan siis hyviä ystäviä, ei pelkkiä kavereita. Se kyllä tietää, et tarkotuksella en raskautunu (kortsu hajosi ja joo, aborttia mietittiin), koska asioista on puhuttu suht avoimesti ja vielä just ennen kun tulin raskaaks. Et ehkä aika outoo jos oisin sanonu et ei lasta meille vielä ja sit yhtäkkii tullu tarkotuksella raskaaks.

kerrot raskaudesta ja mainitset tosiasian, että kortsu hajosi, jos ystävä näyttää hämmentyneeltä tai siltä, että luulee sinun valehdelleen tilanteestasi aiemmin. Kyllähän aikuinen ihminen ymmärtää, että elämä on.

eli se ex-lapseton



oma paras kaverini tuli vahingossa raskaaksi kun vielä oin lapseton. Tiedän että vahingossa koska kyseessä oli yhden illan juttu eikä edes seurustellut kenenkään kaa. Silti kyllä jaksoin iloita siitä (ystävällä oli jo ikää päälle 35 ja kärsi endometrioosistakin, joten kyseessä oli suorastaan ihme). Vähän kyllä kadehdinkin ko. ihmettä...



Nyt kun hän on yh ja meilläkin on lähes samanikäinen lapsi (vuosi ikäeroa) niin en kyllä kadehdi enää.

sanot että olet raskaana ja jos kysytään että tulitko helposti niin sanot että joo, ennen kuin huomaskaan



t. yhteensä 8 vuotta lapsettomuushoidoissa ollut äiti