Kerrotteko/oletteko kertoneet kumppanille kaiken menneisyydestänne?

Miehelleni on varmaan selvinnyt, että olen aina ollut ns. kiltti tyttö. Naureskelee tyytyväisenä kumppanimäärälleni. Sanoo, että naiset vaan pyöristää alakanttiin. Ei muka usko.

Yleisesti on reilua kertoa asiat jotka vaikuttavat myös toisen elämään jos ollaan yhdessä vaikka jos on kymmeniätuhansia ulosotossa tai vaikka sairastanut sukupuolitauteja. Jotain nuoruuden exien nimiä ei välttämättä tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Miehelleni on varmaan selvinnyt, että olen aina ollut ns. kiltti tyttö. Naureskelee tyytyväisenä kumppanimäärälleni. Sanoo, että naiset vaan pyöristää alakanttiin. Ei muka usko.

"Naureskelee tyytyväisenä kumppanimäärälleni" - huhhuh. Enpä osaisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka ylipäänsä kyselee kumppanimäärää saati naureskelee sille tyytyväisenä.

Kaiken jos kertoisi niin haluaisin nähdä sen naisen joka ei juoksisi pakoon.

Kun ollut yhteiskunnan laitamilla eri tavoin elämänsä aikana, niin kaikenlaista on tapahtunut.

Niin hirveän helppoa tuomita jos haluaa kaikki. En nyt viitsi tähän kaikkea kirjata, mutta lista on pitkä ja suunnilleen koko sarja löytyy. Kaikki yhteiskunnan laitokset, jne.

Mitä hyötyisin kertomalla? Päälle päin vaikutan harmittomalta kilttikseltä, jonka ei uskota edes tappaneen hyttystä. Minuun suhtaudutaan yleensä niin ettei minulla ole elämänkokemusta koska vaikutan siltä. Kokemani asiat ja elämä ei näy minusta päällepäin mitenkään.

En ymmärrä, miten olisi mahdollista edes kertoa kaikkea. Ja rehellisyyden nimissä en jaksaisi kuunnella jotain vuosia sitten tapahtuneiden tylsien asioiden tilitystä.

Riippuu varmaan kuinka kaukaisista asioista on kyse. Mä ainakin ihmettelisin, jos joku katsoisi velvollisuudekseen kertoa kaikki, mitä teki ja koki parikymppisestä lähtien, jos ikää on jo reilusti enemmän.

Tuo yksi tuolla kirjoitteli, että kaikki pitäisi kertoa sairauksista lähtien, koska ne vaikuttaa suhteeseen. Ai niinku 50 vuotiaana pitäisi tilittää, mulla oli silloin 30 vuotta sitten se ja se ja sain antibioottikuurin ja sitten v. Xx mulla oli se ja..

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti on reilua kertoa asiat jotka vaikuttavat myös toisen elämään jos ollaan yhdessä vaikka jos on kymmeniätuhansia ulosotossa tai vaikka sairastanut sukupuolitauteja. Jotain nuoruuden exien nimiä ei välttämättä tarvitse.

Sairastanut?

Vierailija kirjoitti:

En kerro enkä oleta hänenkään kertovan minulle. Mennyt on mennyttä, ei sitä tarvitse toiselle selvittää.

Käytännössä asioita joita en ole kertonut enkä aio kertoa:

- tietyt seurustelusuhteet, mm. itseäni 40 vuotta vanhempaan afrikkalaismieheen

- se että minulla oli alkoholiongelma ikävuosina 20-35

- että painoin noina juomavuosina pahimmillaan 117 kg (nykyisin 60 kg)

En tiedä miten uskovainen olet mutta voisit liittää iltarukoukseen toiveen ettei mies saa muuta kautta tietää noista asioista. Ne voi nimittäin olla dealbreaker jokainen, varsinkin toi musta mies.

- että en koskaan valmistunut yliopistosta vaan menin kesken opintojen töihin ja jäi kesken (en ole myöskään valehdellut että on tutkinto, mies vaan olettaa niin kun tietää missä yliopistossa olen opiskellut ja että olen alan töissä)

En todellakaan kertoisi kaikkea.

Harvassa on rehelliset ihmiset jotka kertovat totuuden

"Ai niin muuten, siis 6-vuotiaanahan näin tätini esiintymässä ja siitä lähtien halusin aina viulun koska luulin että kaikki esiintyvät ihmiset ovat julkkiksia ja minusta se oli todella hienoa ja sitten minäkin ilmoitin vanhemmilleni että tahdon viulu koska toki halusin olla kuuluisa koska luulin siis että tätinikin oli kuuluisa, harmi vaan että siinä sitten hurahti puolisen vuotta ja olin jo unohtanut koko asian ja sittenpä kun 7-vuotispäivänäni äitini marssitti minut viuluostoksille musiikkiliikkeeseen olin aivan kauhuissani koska olin juurikin nähnyt dokumentin japanilaisesta huippuviulistista joka hakkasi pieniä oppilaitaan jousella päähän enkä olisi halunnut että minua hakataan jousella päähän joten en sitten koskaan mennytkään niille viulutunneille..."

Ei, en kerro kaikkea.

En mitenkään ehdi kertoa kaikkea, eihän kaikki edes tule mieleen.

Yksi salaisuus on, sitä en kerro. Siihen ei liity mitään noloa tms., mutta kun kymmenvuotiaana luokkakaverini kanssa sovittiin yhdestä epäolennaisesta pikku jutusta, että tämä on salaisuus, niin pidän päätöksen.

Muuten voin periaatteessa kertoa mitä vain.

Aika pitkälle kaiken oleellisen, jostain ehkä siistittyjä versioita. Ainoa mitä hän ei tiedä on todellinen määrä huumeista mitä olen vetänyt. Miehelle olen kertonut säännöllisestä viihdekäytöstä mutta todellisuus on aivan muuta. Ensimmäinen ja ainoa kerta opiaatteja meinasi päättyä huonosti, sitä hän ei tiedä.

Työskentelin vielä vuosi sitten miesvaltaisella alalla, ei ole mustasukkainen mutta suutuspäissään huutaa typeryyksiä. Siksi en aio kertoa että olen ollut sängyssä entisen työkaverini kanssa. En miestäni edes tuntenut vielä silloin mutta parempi oli kieltää asia kun tästä joskus kysyi. Ei puhuta entisistä, kummallakin niitä on ja mua ainakaan ei kiinnosta toisen menneisyys niiltä osin.

Edelliseen lisäys. Lopetin siis huumeet kauan ennen kuin tavattiin.

Kyllä ulkopuoliset haluaa kertoa jos ei itse kerro

Ja jokainen kertoja puhuu täyttä totta vai?

Ei minulla sellaisia salaisuuksia ole, joita ei voisi kertoa. Tietenkään mitään yksityiskohtia esimerkiksi seksistä exien kanssa ei kerrota tai muutenkaan silloisen elämän juttuja.

Ei tarvitse kertoa, kun tatskat kertoo.

Olin vain 18 kun tapasin mieheni, ei ollut paljon menneisyyttä kerrottavana.

Aika paljon olen kertonut mutta en kaikkea. Esimerkiksi yksi menneisyyden salasuhde jota häpeän edelleenkin. En halua puhua siitä kenenkään kanssa. Enkä oleta että puolisokaan kertoo minulle kaikkea, en ole kysellyt, hän saa kertoa sen mitä haluaa.