Lue keskustelun säännöt.
Kerrotteko/oletteko kertoneet kumppanille kaiken menneisyydestänne?
30.08.2021 |
Vai salaatteko jotakin asioita? Kenties asioita, joita häpeätte ja joiden toivotte jäävän unholaan.
Kommentit (66)
Exexex kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut kovin paljoa seksielämästäni ennen meidän suhdetta, enkä todellakaan halua tietää miehenikään. Muuten kyllä uskon että kaikki on kerrottu.
Pitäisikö siitä sitten kertoa. Ei mielestäni. Jokainen kai itse päättää mitä haluaa kertoa ja mitä ei. Ja jos toinen kysyy, silloinkin voi päättää mihin vastaa ja mihin ei.
Ja jos ei erityisemmin halua tietää toisen entisistä kumppaneista, niin se on ihan ymmärrettävää, kuin myös se, että ei halua puhua niistä oma-aloitteisesti. Yleensäkin entiset eivät ole mikään hirveän hyvä puheenaihe suhteessa, parempiakin aiheita varmaan on siitä entisestä elämästä. Ehkä jotkut tykkäisi mässäillä niillä. Pariskuntiakin niin erilaisia. En mä oikein osaa kuvitella,vettä perjantai illan ratoksi alottaisin: millanen se Wilma oli ja miten...
Juu, minä en halua tietää kenen kaikkien kanssa mieheni on touhunnut ja millälailla. Onneksi hän ilmeisesti ajattelee samalla lailla koska ei ole koskaan kertonutkaan eikä kysynyt minultakaan. Tiedän pariskunnan jotka luettelevat toisilleen kenen kanssa on ollut ja ovat sitten vähän mustasukkaisia niistä, minusta se on vähän outoa. Tiedän että itsekin voisin tuntea jotain mustasukkaisuutta tai kateutta jos mieheni aikaisemmissa seksikumppaneissa olisi jotain oikein todella hyväkroppaisia kaunokaisia niin siksi en edes halua tietää. Ja tämä nyt johtuu vain omasta vähän huonosta itsetunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kerro kaikkea! Jotkut asiat ovat vaan liian noloja, enkä voisi ottaa sitä riskiä, että ne vaikuttaisivat mielikuvaan minusta. Esimerkiksi en kerro näitä asioita:
- En tajunnut yläasteella vaatekokoasioista mitään, ja siksi minulla XS-kokoisella tytöllä oli jotain M-.kokoisia telttamaisia puseroita ja joskus jopa ties kuinka isot farkut, jotka sitten vaan köytin vyöllä kiinni. Näytin siis kävelevältä säkiltä pahimmillaan.
- En myöskään kerro yläasteen New Kids On The Block -faniuteen liittyviä kiusallisia asioita
- En kehtaa kertoa, etten osannut masturboida vielä parikymppisenäkään eikä minulla ollut seksifantasioita, eli olin ollut koko nuoruuteni seksuaalisesti jotenkin jumissa
- Teininä piilottelin käytettyjä siteitä kotona, koska en halunnut että kaikki perheenjäsenet huomaavat, että minulla on kuukautiset, eikä vessassa ollut roskista
Ainakaan näitä asioita en kerro.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pääpiirteittäin kaikki asiat, varsinkin vaikeimmat ja itseäni vaivaavat asiat. Helpottaa, kun hän tietää
Meillä just päinvastoin. Tulee aggressiivinen reaktio kun kertoo epämiellyttävistä tai vaikeista tai vaikeasti hahmoteltavista asioista. Helpottaa kun ei kerro mitään.
Pääsääntöisesti kyllä, vaikka ihan kaikissa asioissa ei tarvitse yksityiskohtiin mennä. Tosin eipä niitä fiksu mieheni kyselekään.
Olen mies ja en ole kertonut kumppanilleni ihan kaikkea.
Olen jättänyt kertomatta:
-todellisen poliittisen suuntautumiseni (olen kertonut vihreämmän version :) )
-sen, miten paljon oikeasti olen kuluttanut elämäni aikana pornoa (kerroin siistityn version)
-yhden seksiin liittyvän fantasiani
-miten paljon ajattelin kumppanin siskoa seksuaalisessa mielessä seurustelun alussa (tällaista minusta ei pidäkään kertoa kohteliaisuudesta)
-muutaman aikaisemman seksikumppanini nimen (toiset taas olen kertonut)
-yhden ulkomaan-kännäämisreissun oikean kulun (siistitty versio jälleen)
Meillä on hyvä suhde ja uskon vakaasti, että myös kumppanini on jättänyt jotain kertomatta. Me olemme avoimia toisillemme, mutta kyllä niitä jotain salaisuuksiakin saa jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50+, jos joskus vielä tarvitsee uusi kumppani etsiä, niin tulen kertomaan, että kuoriuduin juuri vakuumista, historiaa ei ole.
Ei jaksa alkaa kertomaan ja jakamaan kaikkea ja miten se mahdollisesti on vaikuttanut minuun. Sitten sitä analysoitaisi hamaan jokohamaan asti ja etsittäisi niitä kipupisteitä. Ei kiitos!
Tietää kyllä kaiken olennaisen. Elämäni on ollut aika tasaisen rauhallista. Tietenkään en ole jokaista teini-ihastusta kertonut tms. juttuja enkä yksityiskohtia elämästäni exien kanssa, kun ei ne hälle kuulu eikä sitä paitsi jutuissa ole mitään erikoista ja lisäksi hän ei halua kuulla mitään existäni. Joita on tasan kaksi, en ole muiden miesten kanssa ollut missään tekemisissä ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro. Menneisyyteen liittyvät muut suhteet tai sellaiset asiat, jotka voisivat toista satuttaa/aiheuttaa mustasukkaisuutta tms. jätän suoraan kertomatta. Koska ei niillä ole enää tässä suhteessa mitään merkitystä. Yleensä tällaisista asioista tulee myös "lyömäaseita" riidoissa myöhemmin. Jos sellaiset turhuudet voi välttää niin jättää vaan suosiolla kertomatta.
En ole kertonut miehelle, että olen aseksuaali. En uskalla. On niin hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro kaikkea mutta ei myöskään ole tarve salailla asioita.
Vierailija kirjoitti:
Exexex kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut kovin paljoa seksielämästäni ennen meidän suhdetta, enkä todellakaan halua tietää miehenikään. Muuten kyllä uskon että kaikki on kerrottu.
Pitäisikö siitä sitten kertoa. Ei mielestäni. Jokainen kai itse päättää mitä haluaa kertoa ja mitä ei. Ja jos toinen kysyy, silloinkin voi päättää mihin vastaa ja mihin ei.
Ja jos ei erityisemmin halua tietää toisen entisistä kumppaneista, niin se on ihan ymmärrettävää, kuin myös se, että ei halua puhua niistä oma-aloitteisesti. Yleensäkin entiset eivät ole mikään hirveän hyvä puheenaihe suhteessa, parempiakin aiheita varmaan on siitä entisestä elämästä. Ehkä jotkut tykkäisi mässäillä niillä. Pariskuntiakin niin erilaisia. En mä oikein osaa kuvitella,vettä perjantai illan ratoksi alottaisin: millanen se Wilma oli ja miten...Juu, minä en halua tietää kenen kaikkien kanssa mieheni on touhunnut ja millälailla. Onneksi hän ilmeisesti ajattelee samalla lailla koska ei ole koskaan kertonutkaan eikä kysynyt minultakaan. Tiedän pariskunnan jotka luettelevat toisilleen kenen kanssa on ollut ja ovat sitten vähän mustasukkaisia niistä, minusta se on vähän outoa. Tiedän että itsekin voisin tuntea jotain mustasukkaisuutta tai kateutta jos mieheni aikaisemmissa seksikumppaneissa olisi jotain oikein todella hyväkroppaisia kaunokaisia niin siksi en edes halua tietää. Ja tämä nyt johtuu vain omasta vähän huonosta itsetunnosta.
No tuota juu, ihan vaan muuten en ole kiinnostunut tietämään, vaikka ikinä ei olla ulkonäkökuvauksia edes sivuttu. En kyllä pätkääkään mustasukkaisuutta ole tuntenut kun on yrittänyt yhestä jotain kertoa. Nimeä, kansalaisuutta. Ei kuulostanut hääppöseltä heidän suhde tai ei sellasta edes ollutkaan sanan varsinaisessa mielessä. Sen sijaan hän on kyllä kysellyt kännissä joskus tyyliin: oliks se (mainiten exäni) hyvä sängyssä kun tykkää haastaa riitaa. En vastannut mitään oman turvallisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. -En varmaan ihan siitä syytä, että ei ole tullut edes mieleenkään kertoa. - En hieman yksinkertaisena (miehenä) esimerkiksi ymmärrä miksi avautuisin hänelle jokaisesta seksikumppanistani yksiyiskohtaisesti. Ei heitä mitenkään eriyisen montaa ole mutta itsekin kiusaantuisin, jos kumppanini alkaisi kovin yksiyiskohaisesti erittelemään aiempia sekskumppaneitaan ja mahd. vertaamaan minua heihin. - Aivan sama olsinko minä heitä merkitvästi parempi vai huonompi. - Varmaan jotain tuolta välilta luulisin itse olevani.
Alkuun paljastin n. 20% mennesyydestäni koska monesta asiasta kertominenhan koskettaa myös läheisiäni. Sitten noin 50% oli avointa, lopulta sanoisinko, että yli 90%. Joitain asioita on, joita en ala puolisolle mennesyydestäni kaivelemaan koska ne eivät auta häntä tuntemaan minua yhtään sen paremmin kuin mitä on oppinut tuntemaan jo vuosia ja vuosia yhdessä vietetyn elämän aikana. Tietysti jos jotenkin tulisi nuo asiat esille, puhuisin luultavasti totta vaikka hieman voisi se miestäni loukata tai harmittaa. Ei tuollaisella kyllä pitkäaikaista vaikutusta olisi. Mutta en ala jakamaan kaikkea urpoilua, minkä olen itsekin melko hyvin onnistunut unohtamaan. En myöskään puhu jokaista ajatusta ääneen, mikä päähäni pälkähtää eikä mieheni onneksi ole ajatuspoliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja alussa juttelimme aika paljon molempien historiasta. Ei tietenkään läheskään kaikkea, sillä kaikilla asioilla ei vain ole mitään merkitystä ja minä olin minä historiani kautta. Ei minulla ollutkaan paljoa kertomista, jos sillä tarkoitetaan jotain mies- tai rymyämishistoriaa.
Yhdessäolon aikana olen tietenkin kertoillut joitakin juttuja siinä vaiheessa, kun niitä on tullut mieleeni. Kaikkea olisi mahdotonta kertoa, se nyt on joka iikalle selkeä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen kertonut vaimolleni lähes kaiken kertomisen arvoisen menneisyydestäni. Vaikka olinkin nuorempana aika menevä niin ei minulla ole mitään salaisuuksia tai tajunnanräjäyttäviä tarinoita kerrottavana. Nuoruus oli loppujen lopuksi aika tasapaksua minun kohdallani.
Mulla on tajunnanräjäyttävää, mutta en koe velvollisuudekseni avautua niistä.
Kysyin mieheltä, kun alettiin seurustella, että haluaako hän tietää asioita menneisyydestäni.
Ei halunnut penkoa mahd. tunkiota😅
Oli täysin kokematon ja minulla värikkäämpi menneisyys.
Ollaan oltu 50 v yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En. -En varmaan ihan siitä syytä, että ei ole tullut edes mieleenkään kertoa. - En hieman yksinkertaisena (miehenä) esimerkiksi ymmärrä miksi avautuisin hänelle jokaisesta seksikumppanistani yksiyiskohtaisesti. Ei heitä mitenkään eriyisen montaa ole mutta itsekin kiusaantuisin, jos kumppanini alkaisi kovin yksiyiskohaisesti erittelemään aiempia sekskumppaneitaan ja mahd. vertaamaan minua heihin. - Aivan sama olsinko minä heitä merkitvästi parempi vai huonompi. - Varmaan jotain tuolta välilta luulisin itse olevani.
Et sinä yksinkertainen ole vaan fiksu, jos et koe järkeväksi avautua, hyviä saaliita tai ei. Ei kai se vertailun takia kiusallista vaan ylipäätänsä en usko että yleensä halutaan kuulla entisistä, vaikka se olisi negatiivista. Niinkuin itsekin kuulin jotain noloa miehen exästä, siihen et please en halua kuulla.
En kerro että olen ollut vankilassa.
Salailu ei ole vastakohta kertomiselle. On asioita jotka eivät kuulu kumppanille, edim. entisten kumppaneideni asiat. En siis kerro niitä nykyiselle, enkä odota että hän kertoisi vastaavia minulle. Muutoinkin olen sitä koulukuntaa että jokainen kertoo sen minkä itse haluaa kertoa, ja muu ei minullea kuulukaan.
Pitäisikö siitä sitten kertoa. Ei mielestäni. Jokainen kai itse päättää mitä haluaa kertoa ja mitä ei. Ja jos toinen kysyy, silloinkin voi päättää mihin vastaa ja mihin ei.
Ja jos ei erityisemmin halua tietää toisen entisistä kumppaneista, niin se on ihan ymmärrettävää, kuin myös se, että ei halua puhua niistä oma-aloitteisesti. Yleensäkin entiset eivät ole mikään hirveän hyvä puheenaihe suhteessa, parempiakin aiheita varmaan on siitä entisestä elämästä. Ehkä jotkut tykkäisi mässäillä niillä. Pariskuntiakin niin erilaisia. En mä oikein osaa kuvitella,vettä perjantai illan ratoksi alottaisin: millanen se Wilma oli ja miten...