Kerrotteko/oletteko kertoneet kumppanille kaiken menneisyydestänne?
Vai salaatteko jotakin asioita? Kenties asioita, joita häpeätte ja joiden toivotte jäävän unholaan.
Kommentit (66)
Kerron. En kaikkea kai mutta 98% kyllä
Miksi pitäisi kertoa kaikki? Miksei voi aloittaa puhtaalta pöydältä?
Olimme molemmat 50+ tavatessamme. En oikein näe syytä, miksi pitäisi kertoa kaikki. Molemmilla on elettyä elämää takana ja ne asiat on kerrottu, joilla on merkitystä keskinäisen parisuhteen kannalta.
Millaiset asiat ovat oleellisia kertoa?
Mieheni tietää 100 prosenttisesti kaiken, mutta ei nimiä. Ei varmasti halua tietääkään. :) Kuuntelee kyllä aina hyvin kiinnostuneena seikkailuistani, vaikka omistaan on ollut aina aika hiljaa.
En todellakaan ole kertonut kaikkea, enkä kerro. On asioita jotka kuuluvat minun menneisyyteen ja sinne saavat jäädäkkin. Ei niistä kertominen muuta enää mitään. Ja luulempa ettei myöskään kumppanini ole kertonut minulle kaikkea menneisyydestään, ja hyvä niin. Näin on ihan hyvä.
En kertonut. Onneksi. Näin ajattelen eron jälkeen. Ei hänkään ollut kertonut kaikkea entiselle vaimolleen. Kertoi hölmöyksissään minulle.
En ole mitään tarkoituksellisesti mieheltäni salaillut. Joskus vanhoja juttuja putkahtaa mieleen ja kerron niitä sitten, vaikka aikaa olisi kulunut jo... jos niillä on itseni suhteen mitään merkitystä. Hän on mun kallioni.. Ihana saada jaettua omilta harteilta taakkaa, ei tarvii olla yksin.
Kyllä olen kertonut vaimolleni lähes kaiken kertomisen arvoisen menneisyydestäni. Vaikka olinkin nuorempana aika menevä niin ei minulla ole mitään salaisuuksia tai tajunnanräjäyttäviä tarinoita kerrottavana. Nuoruus oli loppujen lopuksi aika tasapaksua minun kohdallani.
En ole kaikkea kertonut. Hänelle kuulema olin kolmas seksikumppani. Minulla oli yli 20 kokemusta, ja alussa jouduin miehelleni aika paljon antamaan hellästi neuvoja siitä, mikä kaikki tuntui hyvältä, ja missä muualla kuin lakanoiden välissä seksiä voi harrastaa. Ikinä en antaisi pois aikaa 18-28 vuotiaana, jolloin opiskelin, matkustelin, kävin töissä ja keräsin kokemuksia. Mieheni on kasvatettu hyvin vanhanaikaisesti ja usein olen epäillyt sitäkin, että olikohan oikeasti niitä kahta kertaa ennen minua ollutkaan...
Mä kerron mies ei. En luota mieheen kun ei voi avautua asioistaan
En ole kertonut enkä kerro, en minäkään tiedä kaikkea hänestä. Luullakseni.
En kerro enkä oleta hänenkään kertovan minulle. Mennyt on mennyttä, ei sitä tarvitse toiselle selvittää.
Käytännössä asioita joita en ole kertonut enkä aio kertoa:
- tietyt seurustelusuhteet, mm. itseäni 40 vuotta vanhempaan afrikkalaismieheen
- se että minulla oli alkoholiongelma ikävuosina 20-35
- että painoin noina juomavuosina pahimmillaan 117 kg (nykyisin 60 kg)
- että en koskaan valmistunut yliopistosta vaan menin kesken opintojen töihin ja jäi kesken (en ole myöskään valehdellut että on tutkinto, mies vaan olettaa niin kun tietää missä yliopistossa olen opiskellut ja että olen alan töissä)
En ole kertonut kovin paljoa seksielämästäni ennen meidän suhdetta, enkä todellakaan halua tietää miehenikään. Muuten kyllä uskon että kaikki on kerrottu.
Vuosi japaniassa vaihdossa, parikymmentä pattayan reissua joo en todellakaan ole kertonut .
Kokemuksiahan ne vaan kuten joku tuolla sanoikin.
Muut reissut ,ei yksintehdyt siis, olen kertonut toki.
Periaatteessa olen kertonut. Minulla ei ole niin isoja luurankoja kaapeissa.
Kyllä kerroin. Erottiin ja ex kertoi kaikki kipeimmät asiat uudelle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kerroin. Erottiin ja ex kertoi kaikki kipeimmät asiat uudelle.
Tuota aina pelkäsin yhdessä suhteessa. En oikein luottanut kyseiseen jannuun. Poikkihan se menikin. Salaisuuksiani en hänelle koskaan kertonut. Olisi satavarmasti viihdyttänyt niillä sisäpiiriään.
Kyllä pääpiirteittäin kaikki asiat, varsinkin vaikeimmat ja itseäni vaivaavat asiat. Helpottaa, kun hän tietää