Pienituloiset suurperheelliset, mietittekö lainkaan perintöasioita?

Maatilaa niile jää,,muusta en tiiä, rahaa tulee ja menee mutta sielun rauha se on tärkein

mä en ole suurperheellinen enkä pienituloinen, mutta mun mielestä ei ole mitään välttämättömyyttä jättää lapsille perintöä.  Sen sijaan, ja tämä pätee pieniinkin perheisiin, joilla omaisuutta ja tuloja on vähän, olisi äärimmäisen tärkeä järjestää leskeksi jäävän asiat valmiiksi niin, että hän tai perilliset eivät joudu maksamaan isoja summia. Esim että leskelle on (sopiva) asunto jne.

Joo, eivät kauheasti tule saamaan. Toivottavasti olemme saaneet lapsemme kasvatettua niin että pystyvät itse elättämään itsensä. En ole itsekään mitään perintöjä saanut kun molemmat vanhemmat ovat tukevasti elossa, toivottavasti vielä pitkään. Ehkä joskus 60+-vuotiaana jotain perintöä olemme mieheni kanssa saamassa.

Juu. Isovanhemmilta tulee perintöä joskus, on iso henkivakuutus, kesämökki ja talo joka tosin ei ole arvokas koska sijaitsee haja-asutusalueella. Lapsia viisi. Yh.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 11:24"]Maatilaa niile jää,,muusta en tiiä, rahaa tulee ja menee mutta sielun rauha se on tärkein
[/quote]

Provo?!

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 11:22"]

Jos teillä on 4-10 lasta niin mietittekö lainkaan mitä pystytte heille perinnöksi jättämään?

[/quote] Olen miettinyt ja todennut, että teidän pitää tehdä, kuten me mieheni kanssa olemme tehneet, eli tienata itse oma elantonsa. Hyvin ovat siinä suhteessa oppineet, että heti kun ovat kynnelle kyenneet, ovat tehneet töitä. Taskurahaa ovat tienanneet 10 vuotiaasta asti tekemällä naapureille pikkutöitä kuten lumenluomista ja puiden kantoa ja pieniä siivoustöitä ja kissan ruokkimista, kun naapuri on lomalla.

En mieti jos nyt olit ajatellut jotain rahaa tai omaisuutta. Pidän tärkeämpänä että lapsille jää hyviä muistoja lapsuudesta, retkistä, reissuuista ja matkoista. Yhdessäolosta, arjesta jne. Henkinen perintö nääs, se on fyysistä tärkeämpää.

Nyt olen pienituloinen.. Mutten ajatellut mökkiytyä :)

Mitä tulee perintöön niin en minä ajattele mitä suvulta tulee minulle. Lapsille toivoisin jotain jättäväni mutta koitan elää hyvää elämää ja nyt joudun kitsastelemaan rahan kanssa mutta lapset ainakin pääsee harrastamaan ja niillä on mielestäni hyvä koti jossa on ruokaa ja vanhemmat jotka kuuntelee.

Olen 3-kymppinen ja toiveissa olisi pitkä työrupeama. Olen kotiäitinä vielä hetken ja sitten tahdon oman uran rakentaa. Sitten saada turvattua eläkevuosia ja jättää jotain kenties. Mutta minusta oleellisinta on että voin auttaa ja tukea lapsien elämää myös hetkessä -nyt pienenä ne saa harrastaa, isompana käydä kouluja ja muuttaa omilleen. En lähde ostamaan autoja tai asuntoa, minusta lapsien kuuluu kasvaa ja nauttia siitä että saa jotain omalla työllään. Ei niin että odotellaan että pappa betalar tai isoisältä kuollessa tulee rahaa. Ehkä sitten joku suree kun näkee shekin? Kuvastaa kivasti nykymaailmaa! :D

Olemme pohtineet asiaa joskus. Ei siltä kantilta, että on ahdistavaa kun lapsille ei ole mitä jättää, vaan pikemmnkin kuka seitsemästä viitsii jäädä jatkamaan talossa asumista. Ehkei kukaan, ehkä myyvät pois. Aikamoinen miljardööri pitäisi olla, että noin monelle lapselle voisi jotakin konkreettista jättää. Tärkeämpää on turvata toisemme ja puhetta on ollut keskinäisen testamentin teosta.

Ei se perintö ole lapsille tärkeää. Tärkeämpää olisi saada pitää rakkaat vanhemmat mahdollisimman pitkään.  

Muistakaa katsoa henkivakuutukset tms. kuntoon turvaamaan perheen elanto, jos puoliso kuoleekin yllättäin jo nuorena ja leski jää yksin ison perheen kanssa!