Tunsin itseni ihan hyvinvoivaksi ennen hyvinvointihössötysbuumia

Mikään ei tunnu riittävän hyvinvointityömaalla varsinkaan liikunnan suhteen. Pitäisi harrastaa lihaskuntoa kaksi kertaa viikossa, kestävyyttä kaksi kertaa, mielellään joku hiit-treeni vielä lisäksi. Ai niin, ja kehonhallintaa joogan tms muodossa.

Kukaan oli kerro, millä ajalla kaikki tämä on tarkoitus tehdä viikosta toiseen, jos molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapsia on useampi. Niin joo, syyllisyyttä ei saa tuntea, lapsi järjestäköön itse harrastuskuljetuksensa ja tarvitseeko sen soittoharrastusesiintymisiäkään aina käydä katsomassa. 

Kaikki syyt olla harrastamatta liikuntaa ovat tietysti tekosyitä. Tänään minulla olisi töiden ja teinin konserttiesiintymisen välillä ollut tunti aikaa, olisin tietysti voinut rynnätä juoksemaan ja nopeasti suihkuun ja laittaa hiukset ja meikin uusiksi, mutta nähtävästi istun sohvalla. Ei mulla mitään tekosyitä ole tälle laiskottelulle, paitsi se ettei huvita. Ja se, että alan oikeasti olla niin kurkkua myöten täynnä tätä tuputusta, että luonnostaan kuitenkin liikkuvana ihmisenä alan v*****maan koko touhuun totaalisesti. 

Mä myös stressaannuin valtavasti, kun yritin elää näiden wellness-oppien mukaisesti. Elämästä tuli kauhean aikataulutettua ja jokainen päivä piti suunnitella huolellisesti, mitään sijaa sattumalle ei jäänyt. Lisäsi hyvinvointia joo...

Miten ihmeessä tämä on mennyt tämmöiseksi? Millä ihmeellä kuormitettuja ihmisiä vielä keksitään syyllistää ihan kuin tässä arjessa ei jo muutenkin olisi tarpeeksi huolehdittava ja muistettavia asioita. Vähän nurinkuriselta tuntuu, et pitäisi jaksamisen nimissä täyttää sitä kalenteria entisestäÄn, kun se väsymys ainakin mulla tulee nimenomaan siitä, että mulla on ihan liikaa muistettavia asioita ja huolehdittavia kokonaisuuksia.

Nosto.

Se on onni kun on luonteeltaan niin patalaiska ; ) , ettei vaan viitsi ottaa paineita tuollaisesta touhottamisesta. Mä vedän sipsejä aamupalaksi jos huvittaa ja suklaata lounaaksi. Menen kävelemään aurinkoisella ja lämpimällä säällä ja talven vietän pääasiassa sisällä filttiiin kääriytyneenä. En ole tällä tyylillä edes kovin huonokuntoinen enkä läskikään. Mutta elämä on mukavampaa kun ei turhaan rääkkää itseään.

Mun keho ainakin vaatii tänään pitsaa ja 12 kaljaa. Mitäs sitä tuttua ihmistä kiusaamaan.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 23:14"]

Mä aloin voida hyvin sinä päivänä, kun tajusin, että jos mua ei huvita enkä jaksa lähteä salille tai jumppaan, voin aivan hyvin  ja hyvällä omallatunnolla lojua kotinurkissa ja tehdä verkkaisesti kotitöitä. Enkä vain puolihutaisten ahdistuneesti ja kiireellä ennen säntäämistä taas jonnekin. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, vaikka en tunne siitä syyllisyyttä. Ai niin, sitäkään ei ikinä sanota, että älä tunne syyllisyyttä treenien väliin jättämisestä. Aina se menee niin päin, että älä tunne syyllisyyttä perheesi vuoksi kun lähdet töiden jälkeen lenkille tai salille. Aivan kuin sen olisi joku normi, niin kuin kaikki sisäänrakennetusti rakastaisivat liikuntaa.

[/quote]  Ai, kun kuulostaa ihanalta :) Juuri saman koin itse. Ennen treenasin ja juoksin maratoneja ja kuuntelin itseäni jumpaten syviä lihaksia voimaannuttava musiikki korvillani etsien hyvää ja tasapainoista oloa sisältäni vihreää teetä lipittäen, sekoittaen sinne maca-jauhetta.

Olin niin stressaantunut ja kireä, etten ikinä ennen. Totesin, että ei ole minun elämäntyylini. Nykyään kuuntelen itseäni ihan eri korvalla ja nautin, kun en koe enää suorittavani hyvää oloa. Nytkin istun tässä koneella hyvällä omallatunnolla. Ennen olisin kokenut syyllisyyttä siitä, että laiskottaa ja en ole juoksemassa vr2km, vk 7km km aika 5.05/km, ver2km.

Ja yllättävintä on ollut huomata, että silti en ole lössähtänyt ja huonokuntoinen. Mutta muutama juonne kasvoilta on sileytynyt, kun hyppäsin tästä oravanpyörästä ulos.

Minäkin mietin, että missä ihmeen välissä sitä ehtii kaiken liikunnan harrastamaan? Ja että olenko ainoa, joka työpäivän jälkeen ei tosissaan halua istua takaisin ratin taakse ja lähteä ruuhkaisiin liikuntapaikkoihin etsimään parkkipaikkaa?  

Lisäksi minua vaivaa tällainen käytännön juttu, että tuntemistani vanhuksista huonoiten eivät suinkaan voi ne pikkuisen pullevat, epäliikunnalliset vanhukset, vaan päin vastoin nämä näyttävät olevan paljon terveempiä kuin ne ikänsä kovasti liikkuneet ihmiset, joilla on paljon nimenomaan liikuntavammoja jotka alkavat iän myötä aiheuttaa vaivoja. En ole ollenkaan varma, että tuollainen rajumpi liikunta on sitten oikeastaan hyväksi ihmiselle.

Hiiop

Tässä langassa: Laiskojen ja itsekurin omaamattomien läskien rinkirunkkaus

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 20:06"]

Tässä langassa: Laiskojen ja itsekurin omaamattomien läskien rinkirunkkaus

[/quote]

Huu, sinun viestistäsi henkiikin oikea sielun hyvinvointi! P.s. Relaa :)

Pitäisi olla jo nukkumassa. Mutta juon punkkulasillista ja syön suklaata. Hyvinvointi nousuun!

Varmaan joku eläkeuudistusporukan masinoima lobbaus.

Ei kyllä kannata noin ajatella. Kukaan ei kiitä, paitsi verottaja ja laiskat ihmiset, jos koet tarvetta olla vielä "parempi".

Olen ihan samaa mieltä. Hyvinvointi on suorittamista. Jatkuva stressaaminen siitä, tekeekö kaiken just ja oikein ja terveellisesti aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin huonohkot elämäntavat.

Koko homman juju on siinä, että jotkut tekevät ihan törkeästi fyrkkaa tällä hyvinvointibuumilla.

Ja sitten vielä se hyminä, että kuuntele itseäsi ja anna kehosi kertoa mitä se tarvitsee. Ja ainoa hyväksyttävä tulkinta on, että keho kerjää kympin lenkkiä kaatosateessa ja pakurikääpälitkua. Ei vaan menis näille hyvinvointinatseille läpi, että "mun keho sanoi että se haluaa syödä perhepizzan ja katsoa boksilta tallennuksia".

Hyvinvointi, hyväoli, terveys, laihdutus, fitnessjuttua tulee kyllä joka tuutista ja tuntuu kyllä kieltämättä että kaikki asiat pyörii niiden ympärillä.. Ehkä on parasta elää sillä tavalla jolla itselle tulee hyvä olo, joskus se on se tunnin reipas kävely raikkaassa ulkoilmassa (miks muuten aina puhutaan "raikkaasta" ku usein se on jotain ihan muuta) ja kupillinen terveysvaikutteista teetä ja toisinaan hyvän olon tekee sohva, karkkipussi ja puoli litraa kokista :)

Joo ihan diipadaapaa.niinkun nää superfoodit ja raakakakut ja raakasuklaat.joku tekee rahaa näilläkin huuhaa höpinöillä.

Kyllä joo. Ja "ole lempeä itsellesi" tarkoittaa, että maratonin voi EHKÄ silloin tällöin vaihtaa astangajoogaan.

Mä aloin voida hyvin sinä päivänä, kun tajusin, että jos mua ei huvita enkä jaksa lähteä salille tai jumppaan, voin aivan hyvin  ja hyvällä omallatunnolla lojua kotinurkissa ja tehdä verkkaisesti kotitöitä. Enkä vain puolihutaisten ahdistuneesti ja kiireellä ennen säntäämistä taas jonnekin. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, vaikka en tunne siitä syyllisyyttä. Ai niin, sitäkään ei ikinä sanota, että älä tunne syyllisyyttä treenien väliin jättämisestä. Aina se menee niin päin, että älä tunne syyllisyyttä perheesi vuoksi kun lähdet töiden jälkeen lenkille tai salille. Aivan kuin sen olisi joku normi, niin kuin kaikki sisäänrakennetusti rakastaisivat liikuntaa.