Missä roolissa olit koulussa?

Koulussa olin koululaisen-roolissa. Opiskeluissa opiskelijan. Töissä olen työntekijän-roolissa.

Varmaan olin toisten silmissä ujo ja hiljainen. Nykyään teen työtä asiantuntijana.

En ollut missään tietyssä roolissa.

Olin kyllä yleisesti aina ihan hyvä oppilas, sain kokeista hyviä arvosanoja ja olin kiinnostunut asioista ja innokas oppimaan. Olin ns. kaikkien kaveri, enkä kuulunut vain mihinkään tiettyyn porukkaan.

Kun vaihdoin koulua, kaikki meni aluksi ihan ok. Huomasin kuitenkin olevani jollain tavalla ulkopuolinen. Koska kyseessä oli pienen paikkakunnan kyläkoulu, kaikki oppilaat olivat tunteneet toisensa syntymästään asti, koska kaikkien perheetkin olivat ainakin tuttuja keskenään. Ilmapiiri oli hitaasti sisäänpäin lämpeävä, pienet piirit. Jotkut yritti kiusaamistakin, mutta minulla oli silti kavereitakin.

Sama meno jatkoi yläasteella. Minulla oli kavereita, mutta en kuulunut mihinkään klikkeihin. 14-vuotiaana vaihdoin koulua taas isompaan kouluun, missä kuuluin porukkaan. Siellä en ollut mikään uusi ja muualta muuttanut tyyppi, kuten aiemmassa koulussa.

Olin huumorimies, joka luovi puhetaidoillaan monet tilanteet läpi. Kun on luokan lyhyimpiä ja muutenkin hitaimmin kehittyviä poikia, niin täytyy käyttää muita konsteja ettei joudu kiusatuksi.

En usko että tällä on ollut mitään vaikutusta esimerkiksi työelämääni myöhemmin. Ehkä siitä on ollut jotain apua naisten jututtamisessa.

Kympin oppilas ja hyvin ujo. En ole kuitenkaan koskaan ollut kiusattu tai yksinäinen. Halusin opettajaksi melkein koko peruskoulun. Tällä hetkellä opiskelen humanistisessa mutten aineenopettajaksi.

1. Kouluaikana roolini vaihteli kontekstin, eli muiden oppilaiden mukaan. Se oli siis aina suhteessa muihin, ei mitään absoluuttista tai pysyvää.

Ala-asteella olin iloinen, puhelias, melko tykätty. Koulu oli kivaa ja olin siinä tosi hyvä. Vapaa-ajalla luin paljon ja myös kirjoitin, piirtelinkin jonkin verran. Väsäsin käsin eläinaiheisia lehtiä koulukavereille.

Yläasteella minua inhottiin ja kiusattiin. En osannut teinin roolia lainkaan. Harrastukseni olivat vääriä, ulkomuotoni oli väärä. Hiljenin, käännyin sisäänpäin, ahdistuin. Menetin kaverit, koska en ollut suosittu - suosio kun tuntui olevan ainoa kiinnostava asia kaikille koko yläasteella, niin ns. väärän kanssa aiemmat kaverini ala-asteelta eivät voineet liikkua. Laskin päiviä peruskoulun päättymiseen, inhosin koulunkäyntiä. Varastelin kaupoista karkkia ja koruja, joilla koetin lahjoa itselleni kavereita. Lintsasin koko kasiluokan kevätkauden, jouduin puhutteluun. Yritin tehdä itsarin koulun päätteeksi.

Pääsin huonoilla papereillani kuitenkin lukioon, jossa olin sitten taas tosi hyvä. Tykkäsin jälleen opiskelusta, uudet aineet olivat mielenkiintoisia ja oppilailla ihan erilainen motivaatio itse opiskelua kohtaan. Nyt sai suosiota olemalla hyvä koulussa, mikä oli täysin uutta peruskouluun verrattuna (siellä sitä suosiota oli kerännyt nelosilla). Sain paljon kavereita, olin yhtäkkiä se, jonka kanssa kaikki halusivat olla. Kutsuttiin kaikkialle. Pojat pyörivät ympärillä. Kaikki tämä oli mulle tosi outoa, koska olin juuri äsken ollut se ällöttävä hyivittu, joten vedin melkoista roolia epävarmuuksieni päälle. Lukio oli raskas, koska sosiaalinen pakko, mutta toisaalta henkisesti helpompi kuin yläaste, koska nyt sain rauhassa opiskella ilman että se vaikutti muiden mielipiteeseen negatiivisesti.

Yliopistossa sulauduin massaan. Oli kaikkien aikojen paras paikka minulle. Sain itse valita opinnot kiinnostusten mukaan ja jopa suorittaa kokonaisia kursseja ilman mitään sosiaalista kontaktia kehenkään. En ollut suosittu, mutten vihattukaan. Olin se, jota kukaan ei varmaan edes koskaan huomannut. Aivan paras rooli mulle.

2. Työelämässä olen omalla luonnontieteellisellä alallani tutkijana. Olen onneksi niin hyvä, ettei tarvitse verkostoitua juurikaan. Hengaan itsekseni, teen töitä käytännössä 247 ja olen onnellinen.