Lue keskustelun säännöt.
Miettikääpä miehet tätä ennen kuin päädytte pettämään.
02.10.2014 |
Isä on nyt eläkkeellä ja on alkanut pyytää apua minulta ja siskoltani eli lapsilta, jotka jätti toisen naisen takia. Uusia lapsia ei tullut, ilmeisesti uusi nainen ei kyennyt saamaan lapsia, ero heille on tullut jo vuosia sitten. En tunne mitään sympatiaa isääni kohtaan, enkä aio häntä auttaa. Hän jätti äidin kuin salama kirkkaalta taivaalta, samalla myös me lapset jäimme ilman perhettä.
Huomenna, kun viikonloppu alkaa, menen äitini luokse kaupan kautta, sitten siivoan siellä ja juodaan rupatellen pullakahvi. Siskon mies hakee äidin sunnuntaiksi viettämään päivää omaa perheensä kanssa.
Isä viettänee viikonlopun ja surkean loppuelämänsä yksin.
Kommentit (269)
Eihän lapsen tarvitsisi yleensä tietää, mikä on vanhempien eron syy. Miksi toinen tai molemmat vanhemmat edes kertovat lapselle eron syyksi pettämisen! Vanhemmat voivat olla katkeria tai vihasia toisilleen, mutta ne tuntee pitää purkaa jollekin muulle kuin lapselle. Vaikuttaa siltä, että ap:n äiti ei ole osannut eron yhteydessä toimia järkevästi, koska on selvästi iskostanut lapseen oman katkeruutensa.
Ap, tekisit itsellesi palveluksen, jos päästäisit irti katkeruudestasi ja ymmärtäisit, että myös vanhempasi ovat inhimillisiä ja tekevät virheitä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:39"]
En lukenut koko ketjua, enkä tiedä Ap:n elämäntilanteesta mitään, mutta oisin silti kiinnostunut tietämään, että olisitko Ap itse huonossa/toimimattomassa parisuhteessa vain lasten takia? Mun mielestä tässä ei ole järkeä.
[/quote]
Onko sinusta sitten enemmän järkeä, että toinen vanhempi muuttaa yllättäen uuden puolison luo, tapaa yllättäen lapsiaan enää kerran kuussa ja niilläkin harvoilla tapaamisilla valittaa elatusmaksuista? Kuulostaako hyvältä vanhemmuudelta?
Sen toimimattoman parisuhteen ja kerran kuussa lapsia tapaavan etävanhemman välillä on suuri määrä vaihtoehtoja, joita jostain syystä monet (pettäjät) eivät vaivaudu ottamaan huomioon. Lähtäkohta kuitenkin on se, että kun on tähän maailmaan lapsia päättänyt tuoda, niiden lasten kuuluisi olla elämässä ykkösinä. Lasten puolesta ei tarvitse uhrautua mutta ei heitä voi ja saa hylätäkään oman itsekkään onnen vuoksi eikä pettäminen ole mikään ratkaisu toimimattomaan parisuhteeseen. Monet erovanhemmat eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin pikainen ero ja uuden elämän aloittaminen, vaikka toimimattomasta liitosta lähtemisen voi tehdä hyvinkin monella tavalla niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Ehkä se tärkein kuitenkin on, että niitä lapsia ei hylätä kerran kuussa nähtäväksi velvollisuudeksi vaan niihin oikeasti pidetään yhteyttä, halutaan viettää aikaa ja kuulla kuulumisia muutenkin kuin vain sen lakisääteisen kerran verran.
On jotenkin kuvaavaa, että monet poimimat ap:n viestistä vain sen osan, että isä hylkäsi ja että vaihtoehtona olisi sitten se, että isä olisi jäänyt toimimattomaan liittoon. Harva tajuaa, että lapsen kannalta se isoin trauma on se, että isän mielestä oli ok nähdä vain kerran kuussa ja että hän valitsi aivan konkreettisesti sen toisen naisen ennemmin kuin lapsensa. Sen toisen naisen kanssa vietettiin nyt kuukaudesta ne 29 päivää ja lapsille sitten valitusten kera se, mikä jäi yli. Miten vaikeaa on tajuta, että lapsille ei riitä muutama tapaaminen silloin tällöin ja että jos muuttaa suoraan lasten kodista jonkun toisen luo, on sel lapsille selvä valinta siitä, kenen luona sitä halutaan asua.
Ap:n isä teki väärin. Kaikin tavoin. Sitä ei mielestäni voi mitenkään kieltää.
[/quote]
AP:han ei itse halunnut olla isänsä kanssa missään tekemisissä.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:26"]
Nythän oppii ukko, miltä hylätyksi tuleminen tuntuu! Älkää vahingosskaan auttako moista.
[/quote]
AP:lle ei kuulu pätkääkään se mitä hänen isänsä ja äidinsä välillä on tapahtunut
[/quote]
Ei tässä typerä tampio äidistä ollutkaan kyse
[/quote]
Mutta isähän EI hylännyt AP:ta mitenkään. Itse hän rupesi vinkumaan ja valittamaan. On lapsen oma vika jos hän ei hyväksy sitä että vanhemmat ei ole yhdessä ja isällä on uusi rakas.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:06"]
Ero on lapselle valtavan iso mullistus. Olen työni takia tekemisissä paljon erolasten kanssa, ja ihmettelen, miten hyssytelty aihe on erolasten traumat. Ei saisi sanoa, että ero satuttaa lapsia, kun yksilöillä on oikeus onneen eikä silloin tarvitse välittää muiden onnesta. Vanhemmille tulee paha mieli, jos sanoo, että lapsille tärkeintä on yhteinen koti ja että ero aiheuttaa heille valtavia itsetunto-ongelmia ja jopa traumoja. Puhutaan ennemmin päivähoidon liian varhaisesta aloittamisesta tai vaikkapa jäähyjen kauheudesta, vaikka kummassakaan tapauksessa se vanhempi ei ole edes päivää poissa lapsen näköpiiristä. Erolapsi kokee eron hylkäyksenä ja hän syyttää lähes aina itseään vanhempiensa erosta. Ero on siis kaikin tavoin pahempi kuin 1-vuotiaan laittaminen päiväkotiin tai 2-vuotiaan laittaminen jäähylle.
On mieletön ero sillä, tapaavatko lapset etävanhemman suoraan parisuhteessa heti eron jälkeen ja uuden puolison samassa syssyssä vai pääsevätkö he näkemään isän uuden kodin, ehkä sisustamaan sitä ja tapaamaan isän uuden tyttyöystävän hissukseen eron ollessa selvä ja ajan kuluessa. Lapsille on tärkeää, että he eron tullen ovat vanhemmilleen edelleen tärkeitä, tärkeimpiä, ja jos isä muuttaa suoraan toisen naisen kanssa yhteen ja toinen nainen nököttää takapiruna tapaamisilla, tapaamisia on harvoin ja niilläkin valitetaan elatusmaksuista, on aivan selvää, että isä on julmasti ja suoraan hylännyt lapsensa toisen naisen vuoksi ja että isälle lapset ovat pelkkä taakka joita on pakko sietää kerran kuussa.
Jos ap:n isä olisi muuttanut asumaan yksin, kertonut lapsille, että hän ei enää rakasta lasten äitiä sillä tavalla kuin puolison pitäisi mutta rakastaa hurjasti lapsia ja haluaa sekä heille että heidän äidilleen kaikkea parasta, olisi isäsuhde muovautunut takuulla toisenlaiseksi. Jos isä olisi osallistunut arkeen, kuskannut harrastuksiin, ostanut harrastusvälineitä, soittanut ja pyytänyt tapaamaan muulloinkin kuin sovitusti, olisi takuulla ap:n asenne toinen. Kun lapset saavat kokea, että he ovat isälleen tärkeitä, ei se toisen naisen esittely hiljalleen ajan kuluessa olisi olllut mikään katastrofi. Mutta itsekkään ihmiset tekevät itsekkäitä ratkaisuja.
Vastauksena siis niille, jotka vänkäävät, pitäisikö jäädä sitten kuihtuvaan suhteeseen, että ei, ei pidä jäädä mutta ero on aina lasten kannalta hylkäys ja siksi lapsiin pitää panostaa ja heidät on nostettava ykköksiksi erovaiheessa. Myöhemmin voidaan sitten miettiä uuden parisuhteen kuvioita ja muita aikuisten asioita. Jokaisen vanhemman pitäisi tajuta, että ero on lapsille ihan aina - sopuisimmassakin erossa- iso trauma ja se trauma pitää ottaa huomioon, lapsille on annettava aikaa sopeutua, heidät on ennemminkin hukutettava huomioon kuin vain sysättävä syrjään kuukaudeksi.
On vanhempien itsekkyyttä, jos on pakko tehdä salamaero, salamayhteenmuutto ja salamalapsikin usein päälle. Siinä ei tasan ajatella lapsia eikä yritetä helpottaa heidän elämäänsä millään tavalla. Tällaiset vanhemmat ovat oikeasti syyllisiä lastensa pahaan oloon ja saavatkin kantaa siitä huonoa omaatuntoa.
Lisään vielä, että kaikki asiantuntijat suosittelevat nykyään totuuden kertomista erosta. Jos siis isä muuttaa uuden naisen luo, ei saisi valehdella, ettei naisella ole mitään tekemistä eron kanssa. Tämän takia isän ei pitäisikään muuttaa uuden naisen luo, koska tämä on tosi väärin myös tätä uutta naista kohtaan. Lapsi tuntee sietämätöntä vihaa ja katkeruutta häntä kohtaan ja syyllistää hänet erosta. Lapselle pitää voida kertoa eron syistä rehellisesti mutta ikätasoisesti. Esim. isä ei enää rakasta äitiä niin kuin pitäisi ja siksi isä muuttaa yksin. Ja jos todella pettäminen ja se uusi nainen on eron syy, pitäisi lapselle kyetä tämäkin asia kertomaan ikätasoisesti. Valehtelu ja lapselta asioiden salailu tekee erosta vielä kamalampaa, koska lapset ovat fiksuja. He tietävät uskoattoman paljon vanhempiensa parisuhteesta.
Pidän ap:n aloitusta rohkeana. Ei ole järkevää kantaa katkeruutta ketään ihmistä kohtaan vuosikausia, mutta ap on hyvä esimerkki siitä, miten ison trauman vanhemman typerä ja piittaamaton käytös aiheuttaa. Ystäväni mies petti ja jätti samalla tyylillä kuin ap:n isä, muutti uuden naisen luo, ei tavannut lapsiaan kolmeen kuukauteen muutettuaan pois kodista ja sen jälkeen tapasi aina jossakin kahvilassa parin tunnin ajan kerran kuussa. Nyt ihmettelee, kun lapset eivät murrosikäisinä enää isäänsä halua tavata. Näille lapsille jää elinikäiseet traumat isänsä pittaamattoman käytöksen vuoksi. Ei siinä voida mitenkään pureutua aiheeseen "varmaan äidissäkin oli jotain vikaa, kun isä ei halunnut hänen kanssaan olla", kun isä on tehnyt kaikin tavoin selväksi, etteivät myöskään lapset kiinnosta. Niin, ja tämäkin mies on muistanut lapsilleen valittaa isoista elatusmaksuista (minimielarit). Miten ihmeessä lapset voisivat millään tasolla kunnioittaa isäänsä ja hyväksyä hänen valintansa, kun isä on heidät henkisesti hylännyt? Oli vanehmpien parisuhteessa mitä tahansa vialla, se äiti sentään pysyi lasten kanssa, on mukana arjessa, valvoo yöt, kun ovat kipeinä, kuskaa harrastuksiin, ostaa vaatteet, opettaa laittamaan ruokaa, kuuntelee murheet jne. Mitä tekee isä? Valittaa elatusmaksuista.
Miksi on niin vaikea yrittää laittaa lasten tarpeet ykkökseksi? Kenenkään ei tarvitse olla väkisin parisuhteessa, mutta se ero pitäisi kyetä hoitamaan niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Usein taitaa kuitenkin olla niin, että se pettäjä ottaa eron myös lapsistaan.
[/quote]
Täyttä roskaa koko juttu. Minunkin vanhemmat erosivat minun ollessa pieni. Pienintäkään ongelmaa siinä ei ollut. Isä vain lähti ja sitten hänellä jo oli toinen nainen. Ei ongelmaa.
Ero EI ole mikään shokki tai tragedia lapsille. Eikä minullakaan koskaan tullut mitään ongelmia äitipuoleni eikä isäpuoleni kanssa (eli isäni uuden naisen ja äitini uuden miehen). Miksi olisi?
Olin silloin ala-asteella.
Kumpaankin vanhempaan hyvät välit.
Ehdottomasti vanhemmillakin on oikeus onneen ja saada se hyvä parisuhde. Ei siinä todellakaan tarvitse odotella jotain lapsen hyväksymistä.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:39"]
En lukenut koko ketjua, enkä tiedä Ap:n elämäntilanteesta mitään, mutta oisin silti kiinnostunut tietämään, että olisitko Ap itse huonossa/toimimattomassa parisuhteessa vain lasten takia? Mun mielestä tässä ei ole järkeä.
[/quote]
Onko sinusta sitten enemmän järkeä, että toinen vanhempi muuttaa yllättäen uuden puolison luo, tapaa yllättäen lapsiaan enää kerran kuussa ja niilläkin harvoilla tapaamisilla valittaa elatusmaksuista? Kuulostaako hyvältä vanhemmuudelta?
Sen toimimattoman parisuhteen ja kerran kuussa lapsia tapaavan etävanhemman välillä on suuri määrä vaihtoehtoja, joita jostain syystä monet (pettäjät) eivät vaivaudu ottamaan huomioon. Lähtäkohta kuitenkin on se, että kun on tähän maailmaan lapsia päättänyt tuoda, niiden lasten kuuluisi olla elämässä ykkösinä. Lasten puolesta ei tarvitse uhrautua mutta ei heitä voi ja saa hylätäkään oman itsekkään onnen vuoksi eikä pettäminen ole mikään ratkaisu toimimattomaan parisuhteeseen. Monet erovanhemmat eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin pikainen ero ja uuden elämän aloittaminen, vaikka toimimattomasta liitosta lähtemisen voi tehdä hyvinkin monella tavalla niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Ehkä se tärkein kuitenkin on, että niitä lapsia ei hylätä kerran kuussa nähtäväksi velvollisuudeksi vaan niihin oikeasti pidetään yhteyttä, halutaan viettää aikaa ja kuulla kuulumisia muutenkin kuin vain sen lakisääteisen kerran verran.
On jotenkin kuvaavaa, että monet poimimat ap:n viestistä vain sen osan, että isä hylkäsi ja että vaihtoehtona olisi sitten se, että isä olisi jäänyt toimimattomaan liittoon. Harva tajuaa, että lapsen kannalta se isoin trauma on se, että isän mielestä oli ok nähdä vain kerran kuussa ja että hän valitsi aivan konkreettisesti sen toisen naisen ennemmin kuin lapsensa. Sen toisen naisen kanssa vietettiin nyt kuukaudesta ne 29 päivää ja lapsille sitten valitusten kera se, mikä jäi yli. Miten vaikeaa on tajuta, että lapsille ei riitä muutama tapaaminen silloin tällöin ja että jos muuttaa suoraan lasten kodista jonkun toisen luo, on sel lapsille selvä valinta siitä, kenen luona sitä halutaan asua.
Ap:n isä teki väärin. Kaikin tavoin. Sitä ei mielestäni voi mitenkään kieltää.
[/quote]
Ymmärrän tavallaan pointtisi ja ihmiset ovat toki erilaisia, mutta meillä lapsilla meni paljon paremmin eron jälkeen ilman vanhempien tappelua. Ei jäänyt traumoja mulle, eikä velikään oo mitään siihen viittaavaa sanonut. Näimme isää suunnilleen tuon pari kertaa kuussa, mutta saimme käydä useamminkin. En ole katkera kummallekaan vanhemmalle. Kumpikaan ei muuten jäänyt pitkäksi aikaa yksin. En tiedä tapailivatko muita jo ennen eroa, mutta ei oikeasti mulle ees kuulu. Meille ilmoitettiin vain, että isä ja äiti on päättäneet muuttaa erilleen, mutta rakastavat lapsia silti kumpikin. Kyllä silloin jo veli ja minä ymmärrettiin, että näin on parempi. Ei lapsille tarvitse eron syytä tarkasti eritellä. Sitä paitsi näin aikuisena muutamassa pidemmässä suhteessa olleena tiedän, että joskus se vaan menee liian hankalaksi. Ei se pettäminen ole tässä olennaista, vaikka Ap:lle siitä traumat jäikin. Ei ole oikein missään nimessä, mutta elämässä sattuu kaikenlaista.
202
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:09"]
Taitaa olla ketju täynnä pettäneitä etävanhempia (=miehiä), jotka eivät ole tulleet tätä skenaariota edes ajatelleeksi. Kenelle muulle voi olla ok, että isä näkee kerran kuussa ja valittaa elatusmaksuista? Ei ainakaan kenellekään vastuulliselle äidille. Toisaalta ap on saanut paljon yläpeukkuja, joten varmasti suuri enemmistö kuitenkin tukee häntä.
[/quote]
Kai jokainen tajuaa että AP valehtelee niin paljon kuin kerkeää? Hänen koko tarinansa on täynnä epäloogisuuksia ja tyhjiä kohtia. Hän myös käyttäytyy niin lapsellisesti että ei ole epäilystäkään että joko hän on keksinyt koko jutun tai sitten tarinassa ei ole edes puolia koko jutusta.
Äitini isä petti äidin syöpäsairasta äitiä. Minusta tämä on jo sairasta. Äiti on isänsä kanssa väleissä, mutta on sanonut, ettei voi koskaan antaa anteeksi sitä, miten isä äitiä kohteli tämän ollessa heikoimmillaan. Äidinäiti kuoli syöpään. Äidinsiä meni sitten naimisiin naisen kanssa, jonka kanssa petti äidinäitiä. Uskomatonta tunteettomuutta! Mennään vain, minne pippeli haluaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna äijän vaan kuolla yksin ja unohdettuna. Ai niin, voihan se uusi rakas toki auttaa häntä, jos apua tarvitsee.
Mä kyllä ymmärrän ap:ta. Jos ei pyydetä anteeksi, niin anteeksi ei tarvitse antaa. Sitä mieltä itse olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin 202. Eihän se isyys mihinkään häviä vaikka ero tulisi jos niin ei haluta. Kahden aikuisen suhde on heidän omansa, jos ei se toimi niin onnellisin ratkaisu kaikille on jättää se taakseen. Ei lasten ole hyvä kasvaa kodissa jossa vanhempien suhde ei toimi.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:13"]Oot katkera ja ilkeä. Isäsi on aina isäsi, vanhempiesi suhde ei kuulu sulle.
T. Samassa tilanteessa ollut ja anteeksi antanut
[/quote]
Samalla logiikalla jos isä olisi hakannut äitiä, sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa lapsiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:45"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:32"] [quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:01"]Eikö isänne siis enää tavannut teitä lapsia säännöllisesti avieron jälkeen? Siis kun kerran kirjoitat, että hän jätti teidät. [/quote] Kyllä tapasi, mutta kyllähän hän meidät jätti. Ap [/quote] Eikö hän silloin jättänyt vaimonsa, eikä teitä lapsia? Jos kerran teitä säännöllisesti tapasi. [/quote] Säännöllisesti, vaan ei riittävästi. Ap
[/quote]
Eli tapasi lapsia ihan niin kuin muidenkin eronneiden vanhemmat. Sinulle se ei riitä, sinä haluat enemmän kun muut.
[/quote]
jokaisella lapsella on oikeus ehjään perheeseen, lapsen maailma romahtaa täysin jos vanhemmat eroaa, myös vaikka olisi jo itsrkin aikuinen.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:54"]
Isäsi siis erosi äidistäsi ja sinä kirjoitat pettämisestä.
Otsikko on siis oikein---> Miettikää miehet ennen kuin päädytte eroamaan vaimosta.
[/quote]
Eron syy oli pettäminen. Ikävää, jos et ymmärtänyt sitä tekstistä.
ap
[/quote]Sille pettämisellekin on voinut olla syynsä, mutta sitähän sinä suppea ja pahantahtoinen ihminen et voi ymmärtää.
[/quote]
Pettämiselle ei koskaan ole hyvää syytä, ellei pettäjää ole uhattu aseella pakottaen hänet sänkyyn toisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:13"]Oot katkera ja ilkeä. Isäsi on aina isäsi, vanhempiesi suhde ei kuulu sulle. T. Samassa tilanteessa ollut ja anteeksi antanut [/quote] Samalla logiikalla jos isä olisi hakannut äitiä, sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa lapsiin?
[/quote]
väkivalta on eri asia
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:26"]
Nythän oppii ukko, miltä hylätyksi tuleminen tuntuu! Älkää vahingosskaan auttako moista.
[/quote]
AP:lle ei kuulu pätkääkään se mitä hänen isänsä ja äidinsä välillä on tapahtunut
[/quote]
Ei tässä typerä tampio äidistä ollutkaan kyse
[/quote]
Mutta isähän EI hylännyt AP:ta mitenkään. Itse hän rupesi vinkumaan ja valittamaan. On lapsen oma vika jos hän ei hyväksy sitä että vanhemmat ei ole yhdessä ja isällä on uusi rakas.
[/quote]
lapsen ei tarvi hyväksyä näin luonnotonta asiaa.
Harmi että ap on kasvanut tuollaiseksi surullisen katkeraksi ihmiseksi, joka ei pysty päästämään irti menneisyydestä. Et tiedä asioita, jotka johtivat vanhempiesi eroon. Jos isäsi ei ollut äitisi kanssa onnellinen, oli parempi hänelle sekä teille lapsille erota.
Isälläsi ei ole sinulta eron tiimoilta mitään anteeksi pyydettävää. Harmillista tilanteessa on se, että hän jäi eron jälkeen sinulle etäiseksi.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:39"]
En lukenut koko ketjua, enkä tiedä Ap:n elämäntilanteesta mitään, mutta oisin silti kiinnostunut tietämään, että olisitko Ap itse huonossa/toimimattomassa parisuhteessa vain lasten takia? Mun mielestä tässä ei ole järkeä.
[/quote]
Onko sinusta sitten enemmän järkeä, että toinen vanhempi muuttaa yllättäen uuden puolison luo, tapaa yllättäen lapsiaan enää kerran kuussa ja niilläkin harvoilla tapaamisilla valittaa elatusmaksuista? Kuulostaako hyvältä vanhemmuudelta?
Sen toimimattoman parisuhteen ja kerran kuussa lapsia tapaavan etävanhemman välillä on suuri määrä vaihtoehtoja, joita jostain syystä monet (pettäjät) eivät vaivaudu ottamaan huomioon. Lähtäkohta kuitenkin on se, että kun on tähän maailmaan lapsia päättänyt tuoda, niiden lasten kuuluisi olla elämässä ykkösinä. Lasten puolesta ei tarvitse uhrautua mutta ei heitä voi ja saa hylätäkään oman itsekkään onnen vuoksi eikä pettäminen ole mikään ratkaisu toimimattomaan parisuhteeseen. Monet erovanhemmat eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin pikainen ero ja uuden elämän aloittaminen, vaikka toimimattomasta liitosta lähtemisen voi tehdä hyvinkin monella tavalla niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Ehkä se tärkein kuitenkin on, että niitä lapsia ei hylätä kerran kuussa nähtäväksi velvollisuudeksi vaan niihin oikeasti pidetään yhteyttä, halutaan viettää aikaa ja kuulla kuulumisia muutenkin kuin vain sen lakisääteisen kerran verran.
On jotenkin kuvaavaa, että monet poimimat ap:n viestistä vain sen osan, että isä hylkäsi ja että vaihtoehtona olisi sitten se, että isä olisi jäänyt toimimattomaan liittoon. Harva tajuaa, että lapsen kannalta se isoin trauma on se, että isän mielestä oli ok nähdä vain kerran kuussa ja että hän valitsi aivan konkreettisesti sen toisen naisen ennemmin kuin lapsensa. Sen toisen naisen kanssa vietettiin nyt kuukaudesta ne 29 päivää ja lapsille sitten valitusten kera se, mikä jäi yli. Miten vaikeaa on tajuta, että lapsille ei riitä muutama tapaaminen silloin tällöin ja että jos muuttaa suoraan lasten kodista jonkun toisen luo, on sel lapsille selvä valinta siitä, kenen luona sitä halutaan asua.
Ap:n isä teki väärin. Kaikin tavoin. Sitä ei mielestäni voi mitenkään kieltää.
[/quote]
AP:han ei itse halunnut olla isänsä kanssa missään tekemisissä.
[/quote]
Tämä on minun päätö[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 16:38"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:06"]
Ero on lapselle valtavan iso mullistus. Olen työni takia tekemisissä paljon erolasten kanssa, ja ihmettelen, miten hyssytelty aihe on erolasten traumat. Ei saisi sanoa, että ero satuttaa lapsia, kun yksilöillä on oikeus onneen eikä silloin tarvitse välittää muiden onnesta. Vanhemmille tulee paha mieli, jos sanoo, että lapsille tärkeintä on yhteinen koti ja että ero aiheuttaa heille valtavia itsetunto-ongelmia ja jopa traumoja. Puhutaan ennemmin päivähoidon liian varhaisesta aloittamisesta tai vaikkapa jäähyjen kauheudesta, vaikka kummassakaan tapauksessa se vanhempi ei ole edes päivää poissa lapsen näköpiiristä. Erolapsi kokee eron hylkäyksenä ja hän syyttää lähes aina itseään vanhempiensa erosta. Ero on siis kaikin tavoin pahempi kuin 1-vuotiaan laittaminen päiväkotiin tai 2-vuotiaan laittaminen jäähylle.
On mieletön ero sillä, tapaavatko lapset etävanhemman suoraan parisuhteessa heti eron jälkeen ja uuden puolison samassa syssyssä vai pääsevätkö he näkemään isän uuden kodin, ehkä sisustamaan sitä ja tapaamaan isän uuden tyttyöystävän hissukseen eron ollessa selvä ja ajan kuluessa. Lapsille on tärkeää, että he eron tullen ovat vanhemmilleen edelleen tärkeitä, tärkeimpiä, ja jos isä muuttaa suoraan toisen naisen kanssa yhteen ja toinen nainen nököttää takapiruna tapaamisilla, tapaamisia on harvoin ja niilläkin valitetaan elatusmaksuista, on aivan selvää, että isä on julmasti ja suoraan hylännyt lapsensa toisen naisen vuoksi ja että isälle lapset ovat pelkkä taakka joita on pakko sietää kerran kuussa.
Jos ap:n isä olisi muuttanut asumaan yksin, kertonut lapsille, että hän ei enää rakasta lasten äitiä sillä tavalla kuin puolison pitäisi mutta rakastaa hurjasti lapsia ja haluaa sekä heille että heidän äidilleen kaikkea parasta, olisi isäsuhde muovautunut takuulla toisenlaiseksi. Jos isä olisi osallistunut arkeen, kuskannut harrastuksiin, ostanut harrastusvälineitä, soittanut ja pyytänyt tapaamaan muulloinkin kuin sovitusti, olisi takuulla ap:n asenne toinen. Kun lapset saavat kokea, että he ovat isälleen tärkeitä, ei se toisen naisen esittely hiljalleen ajan kuluessa olisi olllut mikään katastrofi. Mutta itsekkään ihmiset tekevät itsekkäitä ratkaisuja.
Vastauksena siis niille, jotka vänkäävät, pitäisikö jäädä sitten kuihtuvaan suhteeseen, että ei, ei pidä jäädä mutta ero on aina lasten kannalta hylkäys ja siksi lapsiin pitää panostaa ja heidät on nostettava ykköksiksi erovaiheessa. Myöhemmin voidaan sitten miettiä uuden parisuhteen kuvioita ja muita aikuisten asioita. Jokaisen vanhemman pitäisi tajuta, että ero on lapsille ihan aina - sopuisimmassakin erossa- iso trauma ja se trauma pitää ottaa huomioon, lapsille on annettava aikaa sopeutua, heidät on ennemminkin hukutettava huomioon kuin vain sysättävä syrjään kuukaudeksi.
On vanhempien itsekkyyttä, jos on pakko tehdä salamaero, salamayhteenmuutto ja salamalapsikin usein päälle. Siinä ei tasan ajatella lapsia eikä yritetä helpottaa heidän elämäänsä millään tavalla. Tällaiset vanhemmat ovat oikeasti syyllisiä lastensa pahaan oloon ja saavatkin kantaa siitä huonoa omaatuntoa.
Lisään vielä, että kaikki asiantuntijat suosittelevat nykyään totuuden kertomista erosta. Jos siis isä muuttaa uuden naisen luo, ei saisi valehdella, ettei naisella ole mitään tekemistä eron kanssa. Tämän takia isän ei pitäisikään muuttaa uuden naisen luo, koska tämä on tosi väärin myös tätä uutta naista kohtaan. Lapsi tuntee sietämätöntä vihaa ja katkeruutta häntä kohtaan ja syyllistää hänet erosta. Lapselle pitää voida kertoa eron syistä rehellisesti mutta ikätasoisesti. Esim. isä ei enää rakasta äitiä niin kuin pitäisi ja siksi isä muuttaa yksin. Ja jos todella pettäminen ja se uusi nainen on eron syy, pitäisi lapselle kyetä tämäkin asia kertomaan ikätasoisesti. Valehtelu ja lapselta asioiden salailu tekee erosta vielä kamalampaa, koska lapset ovat fiksuja. He tietävät uskoattoman paljon vanhempiensa parisuhteesta.
Pidän ap:n aloitusta rohkeana. Ei ole järkevää kantaa katkeruutta ketään ihmistä kohtaan vuosikausia, mutta ap on hyvä esimerkki siitä, miten ison trauman vanhemman typerä ja piittaamaton käytös aiheuttaa. Ystäväni mies petti ja jätti samalla tyylillä kuin ap:n isä, muutti uuden naisen luo, ei tavannut lapsiaan kolmeen kuukauteen muutettuaan pois kodista ja sen jälkeen tapasi aina jossakin kahvilassa parin tunnin ajan kerran kuussa. Nyt ihmettelee, kun lapset eivät murrosikäisinä enää isäänsä halua tavata. Näille lapsille jää elinikäiseet traumat isänsä pittaamattoman käytöksen vuoksi. Ei siinä voida mitenkään pureutua aiheeseen "varmaan äidissäkin oli jotain vikaa, kun isä ei halunnut hänen kanssaan olla", kun isä on tehnyt kaikin tavoin selväksi, etteivät myöskään lapset kiinnosta. Niin, ja tämäkin mies on muistanut lapsilleen valittaa isoista elatusmaksuista (minimielarit). Miten ihmeessä lapset voisivat millään tasolla kunnioittaa isäänsä ja hyväksyä hänen valintansa, kun isä on heidät henkisesti hylännyt? Oli vanehmpien parisuhteessa mitä tahansa vialla, se äiti sentään pysyi lasten kanssa, on mukana arjessa, valvoo yöt, kun ovat kipeinä, kuskaa harrastuksiin, ostaa vaatteet, opettaa laittamaan ruokaa, kuuntelee murheet jne. Mitä tekee isä? Valittaa elatusmaksuista.
Miksi on niin vaikea yrittää laittaa lasten tarpeet ykkökseksi? Kenenkään ei tarvitse olla väkisin parisuhteessa, mutta se ero pitäisi kyetä hoitamaan niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Usein taitaa kuitenkin olla niin, että se pettäjä ottaa eron myös lapsistaan.
[/quote]
Täyttä roskaa koko juttu. Minunkin vanhemmat erosivat minun ollessa pieni. Pienintäkään ongelmaa siinä ei ollut. Isä vain lähti ja sitten hänellä jo oli toinen nainen. Ei ongelmaa.
Ero EI ole mikään shokki tai tragedia lapsille. Eikä minullakaan koskaan tullut mitään ongelmia äitipuoleni eikä isäpuoleni kanssa (eli isäni uuden naisen ja äitini uuden miehen). Miksi olisi?
Olin silloin ala-asteella.
Kumpaankin vanhempaan hyvät välit.
Ehdottomasti vanhemmillakin on oikeus onneen ja saada se hyvä parisuhde. Ei siinä todellakaan tarvitse odotella jotain lapsen hyväksymistä.
[/quote]
Tämän jankkaajan tunnistaa helposti. Jutut aina vaihtelevat aiheesta riippuen.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:26"]
Nythän oppii ukko, miltä hylätyksi tuleminen tuntuu! Älkää vahingosskaan auttako moista.
[/quote]
AP:lle ei kuulu pätkääkään se mitä hänen isänsä ja äidinsä välillä on tapahtunut
[/quote]
Ei tässä typerä tampio äidistä ollutkaan kyse
[/quote]
Mutta isähän EI hylännyt AP:ta mitenkään. Itse hän rupesi vinkumaan ja valittamaan. On lapsen oma vika jos hän ei hyväksy sitä että vanhemmat ei ole yhdessä ja isällä on uusi rakas.
[/quote]
Lapsen vika? Miten voit lapsen niskaan kaataa tällaisen? Olet sairas, hae ihan oikeasti apua.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:13"]Oot katkera ja ilkeä. Isäsi on aina isäsi, vanhempiesi suhde ei kuulu sulle. T. Samassa tilanteessa ollut ja anteeksi antanut [/quote] Samalla logiikalla jos isä olisi hakannut äitiä, sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa lapsiin?
[/quote]
väkivalta on eri asia
[/quote]Jaha, ja haluatko yhtään avata tätä että miksi se olisi yhtään eri asia?
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:54"]
Isäsi siis erosi äidistäsi ja sinä kirjoitat pettämisestä.
Otsikko on siis oikein---> Miettikää miehet ennen kuin päädytte eroamaan vaimosta.
[/quote]
Eron syy oli pettäminen. Ikävää, jos et ymmärtänyt sitä tekstistä.
ap
[/quote]Sille pettämisellekin on voinut olla syynsä, mutta sitähän sinä suppea ja pahantahtoinen ihminen et voi ymmärtää.
[/quote]
Varmasti oli syynsä, mutta ei mikään oikeuta pettämistä.
ap
[/quote]
Mutta eroamaan kyllä oiekuttaa
[/quote]
Tässä on vain sellainen juttu, että se ero pitää tehdä ennen pettämistä.
ap
[/quote]
Päätä jo, mikä tässä sua ottaa varsinaisesti päähän, ero vai pettäminen vai ei oikeasti yhtään mikään.