Pohjanpystykorva kotikoiraksi lapsiperheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos mielipiteistä :) haluaisin kyllä tosiaan tietää, miksi suomalaiset metsästyskoirat soveltuvat seurakoiran virkaan niin paljon huonommin kuin melkein minkä tahansa muun maalaiset? 

Jos koiralta kysytään, niin mielellään ovat sisäkoiria. Joku pohjanpystykorva makoili mieluummin perheen mummin vieressä sohvalla kuin lähti pojan kanssa metsälle. Haluatko tietää koiran nimenkin? * terveisiä tutuille*

Totta kai lähipuussa asuva orava pitää haukkua ja myyrät kaivaa ainakin lumen alta, mutta kauempana elävä riista saa elää aivan rauhassa.

Ei ne kaikki enää niin riistaviettisiä ole, eli moni metsästäjä pettyy koiraansa, kun ei toimi metsällä tai pelkää ampumista. Voisi olla hyvä ajatus ottaa jo aikuinen koira, joka ei toimi metsällä ja muutenkin on jo osoittanut luonteensa. Säästyy siinä myös kaikilta pentuajan harmeilta.

Meidän 2v. suomenpystykorva on asunut pienen elämänsä kaupungissa kerrostalossa ja tutuksi ovat tulleet bussi- ja junamatkat kadut ja torit. Koiralle tärkeintä on johdonmukainen koulutus, ihan niinkuin kaikille roduille. Käsitys siitä että pystykorvat vain haukkua räkyttävät tulee siitä, että ennen maalla oli joka talossa koira yksin kaiketpäivät häkissä tai ketjun päässä ja pääsi ihmisten seuraan tai saa aktiviteettia vain parina kuukautena vuodessa. Eikä koiraa myöskään vaivauduttu kouluttamaan milläänlailla.

Toki on puhuva rotu kuten pohjanpystykorva ja esimerkiksi shiba inu, mutta ei räkyttäjä. Vaihtelua rodun sisälläkin on ja toiset herkempiä haukkumiseen kuin toiset (niin kuin kaikissa roduissa) mutta koira oppii, mikä oikein jos sitä koulutetaa.

Eihän sellaisissa oloissa ole mikään koira turhautumatta.

Sopii, kokemusta melkein vuosisata. Edellisiltä sukupolvilta siis, mutta oman sänkyni vieressä oli vahtinut pystykorvainen koira, joka sittemmin on tulkittu pohjanpystykorvaksi. Silloin se oli vain pelkkä pystykorva ilman tarkempaa määritelmää, kun minä olin vauva.

Vähänjalostetussa rodussa yksilökohtaiset erot ovat suuret samassa pentueessakin. Siksi kannattaisi kotikoiraksi valita sellainen nuori mutta jo aikuinen koira joka on osoittautunut lapsiystävälliseksi ja  vähemmän metsästyksestä kiinnostuneeksi. Pennusta pitäen koiran voi tietenkin kasvattaa mieleisekseen.

Se on ihan höpöjuttu, että suomalaiset pystykorvat eivät soveltuisi seurakoiriksi ja lapsiperheisiin. Jos koiralta itseltään kysyttäisi, meidän pohjanpystykorvista noin puolet olisi oikein mielellään sohvakoirina.

Meillä on pohjanpystykorva kaupungissa. Monet sanovat, että ei paljoa hauku ja tottahan se on. Itse kaikista suomalaisista roduista suosittelisin tätä kaupunkiin. Toki suomen lapin koira myös hyvä vaihtoehto. Mutta ei pelkoa että lasten kanssa ei pärjäisi!

Meillä ei ole koiraa, mutta haluaisin koiran jamieheni myös. Minä haluaisin perhoskoiran ja mies pohjan pystykorvan. Minä harrastaisin tokoa ja mies metsästystä. Minä ajattelin, että ottaisimme ensin perhoskoiran, joka on helpompi kouluttaa ja sitten muutaman vuoden päästä pohjiksen. Mutta runnooko se pohjiksen pentu sen pienen perhoskoiran? Pitääkö sittenkin ottaa toisinpäin? Mutta vaikeuttaako se perhoskoiran koulutusta, että on vanhempi koira, joka ei niin hyvin tottele?

Ota suomenpystykorva, se viihtyy lapsiperheessä ja tottelee 👍

En osaa kuvitella parempaa koiraa kuin pohjanpystykorva perhekoirana, olipa perhe sitten lapsiperhe tai eläkeläisvanhus. Käsitys perustuu omaan kokemukseen lapsista ja (toistaiseksi) sivusta seuranneena vanhuksen koiraseuralaisesta. Pystykorvaisia alkukantaisia rotuja on jalostettu vasta niin vähän aikaa, että samasta pentueesta  saattaa varttua niin mummon sohvakoira kuin vimmattu metsästäjä  vesilinnun noutajaksi, karhunhaukkujaksi ja kaikkeen siltä väliltä.

Parhaan perhekoiran saa sellaisesta nuoresta aikuisesta, joka on osoittautunut sopimattomaksi metsästykseen jostakin syystä, mutta pitää lapsista. Pennusta kasvaa sellainen kuin siitä kasvatetaan. Tähän mennessä en ole tavannut ensimmäistäkään pohjanpystykorvaa, joka malttaisi jättää oravan haukkumatta. Ei ehkä paras rotu taajamaan, jossa vilisee oravia pitkin talojen seiniä.

Meillä on lapsiperheessä pohjis ja asutaan helsingissä. Ei ihan keskustassa mutta ei missään maallakaan. Ei ole ollut mitään ongelmaa.

Eipä kannata ottaa tuommoista koiraa. Täällä näkyy olevan yhden rivitalon pihassa tuommoinen, niin siellä se vain haukkuu päivät pitkät. Omistajan hermot on varmaan kireällä, mutta ainakin naapureiden on. Ylipäätään pitäisi pitkään harkita eläimen ottamista ja ei missään nimessä vain sillä perusteella että joku rotu olisi kiva.