Pohjanpystykorva kotikoiraksi lapsiperheeseen?

Pohjanpystykorvien kasvattajat eivät mielellään myy koiranpentuja perheisiin, joissa ei metsästetä.

Kokemusta on.

Tottakai nämä metsästyskoiratkin ovat mukavia seurakoiria metsästyskauden ulkopuolella, ovathan ne yleensä lempeitä ja mukavia kotikoirinakin. Mutta mielestäni silloin lähtökohta koiran hankintaan on väärä, jos ensisijaisesti halutaan kotimainen metsästyskoira 100% kotikoiraksi. Ajatellaanko silloin todella sitä, että koira pääsisi kotiin missä sillä on hyvä olla ja missä se pääsisi toteuttamaan "ikiaikaisia", siihen vuosikymmeniä/satoja vuosia jalostettuja viettejä? Miksi ei voisi ottaa koiraa, joka on onnellinen nimenomaan seurakoirana, eikä tarvitse eikä kaipaa elämäänsä mitään muuta kuin leppoisaa eloa perheen keskellä? 

Jos miehesi innostuisi esim metsäkanalintujen metsästämisestä, niin pohjanpystykorva olisi lopun ajasta mukava perhekoira teille. Keskimäärin se haukkuu vähemmän sisällä kuin suomenpystykorva. On myös lastenkoira niin, että helposti lapset voivat lenkittää, on iloinen, seurallinen ja koiran hermot kestävät lasten touhuja. Metsästysvietti vain rajoittaa pitoa niin, ettei se oikein kulje vapaalla lasten kanssa. Lähtee helposti haukkumaan vaikka kanin tai oravan perään. Koiran mielenterveydelle olisi hyväksi päästä välillä metsään. Kotiin palaisi tyytyväinen koira.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:27"]

Tottakai nämä metsästyskoiratkin ovat mukavia seurakoiria metsästyskauden ulkopuolella, ovathan ne yleensä lempeitä ja mukavia kotikoirinakin. Mutta mielestäni silloin lähtökohta koiran hankintaan on väärä, jos ensisijaisesti halutaan kotimainen metsästyskoira 100% kotikoiraksi. Ajatellaanko silloin todella sitä, että koira pääsisi kotiin missä sillä on hyvä olla ja missä se pääsisi toteuttamaan "ikiaikaisia", siihen vuosikymmeniä/satoja vuosia jalostettuja viettejä? Miksi ei voisi ottaa koiraa, joka on onnellinen nimenomaan seurakoirana, eikä tarvitse eikä kaipaa elämäänsä mitään muuta kuin leppoisaa eloa perheen keskellä? 

[/quote] Metsästyskoiran kanssa liikkuessa ei tarvitse olla aina pyssyä mukana. Ketterä ja säänkestävä Suomen oloihin jalostettu metsästyskoira sopii loistavasti metsässä liikkumiseen. Valitettavasti aika moni näiden rotujen edustajista joutuu elämään elämänsä pienessä tarhassa tai narun päässä pihalla ja pääsevät vain muutamana viikkona vuodessa mukaan metsästysreissuille. Takuulla niillä on paremmat olot esim. perheessä jossa harrastetaan ulkoilua ja luonnossa likkumista, vaikkakin ilman asetta.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:27"]

Tottakai nämä metsästyskoiratkin ovat mukavia seurakoiria metsästyskauden ulkopuolella, ovathan ne yleensä lempeitä ja mukavia kotikoirinakin. Mutta mielestäni silloin lähtökohta koiran hankintaan on väärä, jos ensisijaisesti halutaan kotimainen metsästyskoira 100% kotikoiraksi. Ajatellaanko silloin todella sitä, että koira pääsisi kotiin missä sillä on hyvä olla ja missä se pääsisi toteuttamaan "ikiaikaisia", siihen vuosikymmeniä/satoja vuosia jalostettuja viettejä? Miksi ei voisi ottaa koiraa, joka on onnellinen nimenomaan seurakoirana, eikä tarvitse eikä kaipaa elämäänsä mitään muuta kuin leppoisaa eloa perheen keskellä? 

[/quote] Metsästyskoiran kanssa liikkuessa ei tarvitse olla aina pyssyä mukana. Ketterä ja säänkestävä Suomen oloihin jalostettu metsästyskoira sopii loistavasti metsässä liikkumiseen. Valitettavasti aika moni näiden rotujen edustajista joutuu elämään elämänsä pienessä tarhassa tai narun päässä pihalla ja pääsevät vain muutamana viikkona vuodessa mukaan metsästysreissuille. Takuulla niillä on paremmat olot esim. perheessä jossa harrastetaan ulkoilua ja luonnossa likkumista, vaikkakin ilman asetta.

[/quote]

Näin minäkin olen ajatellut, meillä siis retkeillään säännöllisesti. Suomalainen rotu on ollut mielessäni, sillä haluan juuri tutustua niihin paremmin. Yleensä aina kuulee suomalaisista pystykorvista vain fraaseja, esimerkiksi juuri tuosta haukkuherkkyydestä ja siitä että ne vaativat metsästävän kodin ehdottomasti. Minusta on outoa, että vain suomalaisista metsästysroduista ajatellaan näin, enkä siksi pidä väitteitä kovin uskottavina. Koirallahan ei ole varsinaisesti kansallisuutta, mutta nuo myytit ovat hyvinkin kansallisia. 

Meillä oli lapsena pystykorvia ja siksi rotutyyppi on minulle ainakin jollain tavalla tuttu. 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 21:27"]

Tottakai nämä metsästyskoiratkin ovat mukavia seurakoiria metsästyskauden ulkopuolella, ovathan ne yleensä lempeitä ja mukavia kotikoirinakin. Mutta mielestäni silloin lähtökohta koiran hankintaan on väärä, jos ensisijaisesti halutaan kotimainen metsästyskoira 100% kotikoiraksi. Ajatellaanko silloin todella sitä, että koira pääsisi kotiin missä sillä on hyvä olla ja missä se pääsisi toteuttamaan "ikiaikaisia", siihen vuosikymmeniä/satoja vuosia jalostettuja viettejä? Miksi ei voisi ottaa koiraa, joka on onnellinen nimenomaan seurakoirana, eikä tarvitse eikä kaipaa elämäänsä mitään muuta kuin leppoisaa eloa perheen keskellä? 

[/quote] Metsästyskoiran kanssa liikkuessa ei tarvitse olla aina pyssyä mukana. Ketterä ja säänkestävä Suomen oloihin jalostettu metsästyskoira sopii loistavasti metsässä liikkumiseen. Valitettavasti aika moni näiden rotujen edustajista joutuu elämään elämänsä pienessä tarhassa tai narun päässä pihalla ja pääsevät vain muutamana viikkona vuodessa mukaan metsästysreissuille. Takuulla niillä on paremmat olot esim. perheessä jossa harrastetaan ulkoilua ja luonnossa likkumista, vaikkakin ilman asetta.

[/quote]

Näin minäkin olen ajatellut, meillä siis retkeillään säännöllisesti. Suomalainen rotu on ollut mielessäni, sillä haluan juuri tutustua niihin paremmin. Yleensä aina kuulee suomalaisista pystykorvista vain fraaseja, esimerkiksi juuri tuosta haukkuherkkyydestä ja siitä että ne vaativat metsästävän kodin ehdottomasti. Minusta on outoa, että vain suomalaisista metsästysroduista ajatellaan näin, enkä siksi pidä väitteitä kovin uskottavina. Koirallahan ei ole varsinaisesti kansallisuutta, mutta nuo myytit ovat hyvinkin kansallisia. 

Meillä oli lapsena pystykorvia ja siksi rotutyyppi on minulle ainakin jollain tavalla tuttu. 

[/quote] Jos retkeilette säännöllisesti, suomenpystykorva ja miksei pohjanpystykorvakin, on ihan loistava valinta, ne nauttivat todellakin metsässä liikkumisesta.

Me asutaan itse isossa kaupungissa, tosin omakotitalossa, ja meillä on suomenpystis. Meillä ei ole koiratarhaa, eikä koiramme suostuisi tarhassa varmaan olemaankaan. Se on sopeutunut kaupunkielämään hyvin, jopa Helsingin keskustassa liikkuu ihan kuin syntyperäinen helsinkiläiskoira.

Teemme koiran kanssa usein vaelluksia ja kuljemme muutenkin metsissä, ja moniin muihin koirarotuihin verrattuna meidän koiralla on kyllä äärettömän helppohoitoinen turkki. Sitä ei ole tarvinnut koskaan pestä, koska se hylkii likaa ja kosteutta, ja lisäksi koira pitää sen itse puhtaana. Luonteeltaan meidän koira on tosi lapsirakas ja helppo. Mutta jos sulla on kokemusta pystykorvasta, tiedät varmaankin minkätyyppisiä ne ovat. Viime vuosikymmeninä suomenpystistä on myös jalostettu entistä enemmän seurakoiraksi.

Eivät ne ole mitään kansallisia myyttejä. Esimerkiksi norjanhirvikoirat ja laikat, jotka eivät ole suomalaisia rotuja, ovat hyvinkin selkeästi juuri metsästyskoiria, harva ottaa (ja harva kasvattaja myy) esimerkiksi laikaa vain seurakoiraksi. Jämtlanninpystykorva on ruotsalainen rotu, joka on nimenomaan metsästyskoira, ei seurakoira. Puhumattakaan lukuisista eurooppalaisista tai vaikka amerikkalaisista ajokoiraroduista, joita on pitkä liuta, ja niistä suurin osa on nimenomaan vain ja ainoastaan metsästyskoiria, vaikka niidenkin perusluonne on yleensä hyvin lempeä ja ihmisystävällinen.

Joten on jokseenkin omituinen harhaluulo, että vain suomalaisista roduista oltaisiin sitä mieltä, että ne sopisivat vain metsästyskoiraksi. Tutki asiaa enemmän, niin huomaat kyllä, että tämä ajatus on vain omassa päässäsi. Jos ehdottomasti haluat suomalaisen rodun seurakoiraksi, niin ota lapinporokoira tai suomenlapinkoira. Pohjanpystykorvahan ei ole pelkästään suomalainen rotu vaan se katsotaan yhtälailla ruotsalaiseksi roduksi.

Komppaan aiempia, pohjis ei ole erityisen herkkähaukkuinen. Ei todellakaan lenkillä hauku jokaista oravaa tai varista, puhumattakaan että haukkuisi sisätiloissa. Vietti metsäkanalintuihin on toki kova mutta silloin pitää liikkua jo sellaisilla seuduilla missä niitä on enemmän.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 22:17"]

Eivät ne ole mitään kansallisia myyttejä. Esimerkiksi norjanhirvikoirat ja laikat, jotka eivät ole suomalaisia rotuja, ovat hyvinkin selkeästi juuri metsästyskoiria, harva ottaa (ja harva kasvattaja myy) esimerkiksi laikaa vain seurakoiraksi. Jämtlanninpystykorva on ruotsalainen rotu, joka on nimenomaan metsästyskoira, ei seurakoira. Puhumattakaan lukuisista eurooppalaisista tai vaikka amerikkalaisista ajokoiraroduista, joita on pitkä liuta, ja niistä suurin osa on nimenomaan vain ja ainoastaan metsästyskoiria, vaikka niidenkin perusluonne on yleensä hyvin lempeä ja ihmisystävällinen.

Joten on jokseenkin omituinen harhaluulo, että vain suomalaisista roduista oltaisiin sitä mieltä, että ne sopisivat vain metsästyskoiraksi. Tutki asiaa enemmän, niin huomaat kyllä, että tämä ajatus on vain omassa päässäsi. Jos ehdottomasti haluat suomalaisen rodun seurakoiraksi, niin ota lapinporokoira tai suomenlapinkoira. Pohjanpystykorvahan ei ole pelkästään suomalainen rotu vaan se katsotaan yhtälailla ruotsalaiseksi roduksi.

[/quote]

Kyllä siinä on huomattava osa myyttiäkin mukana. Jotenkin yleinen käsitys tuntuu olevan se, että  metsästyskoiran on parempi kyhjöttää häkssään vaikka ympäri vuoden kuin olla ihan seurakoirana. Todella usein metsästysrotuinen koira otetaan metsästysaikeissa, mutta todellisuudessa koira ei pääsekään metsälle kuin muutaman kerran jos sitäkään. Nuo kaikki mainitsemasi rodut sopivat aivan varmasti paremmin hyvin ulkoilutetuiksi kotikoiriksi kuin narun jatkeeksi pihan perälle. En todellakaan usko että koira pystyy kaipaamaan ikiaikaisia tehtäviään, koira haluaa lähinnä purkaa viettejään. Kuten monesta muusta rodusta tiedämme, ei sen viettien purkamisen tarvitse välttämättä olla juuri sitä mihin rotua yleensä käytetään tai on käytetty.

25: pohjanpystykorva saattaa käyttäytyä ongelmallisesti myöskin esim. oravia kohtaan, joita voi kaupunkiympäristössä liikkua runsaastikin. Sama koskee sorsia, rodulla on metsästetty ja metsästetään (tarkemmin siis noudetaan) yhä vesilintuja. Oravien metsästys/tappaminen on yksi rodun alkuperäisistä käyttötarkoituksista. Eli se vietti kohdistuu kyllä moneen muuhunkin luontokappaleeseen kuin vain metsäkanalintuihin. Toki jos kotona on ongelmia oravien kanssa niin silloinhan pohjis voisi päästä tekemään työtä mihin se on jalostettu..

Metsästyskäyttöön soveltumattomia aikuisia pystykorvia annetaan/myydään seurakoiriks, suosittelen katselemaan sellasia ilmoituksia.

Ap, en edelleenkään ymmärrä fiksaatiotasi yhtä rotua kohtaan, jonka kuvittelet olevan juuri teille täydellinen. Miksi juuri pohjis? Siksikö, että se on suomalainen rotu? Jos pitää olla suomalainen, niin miksi ette ottaisi rotua, joka istuu seurakoiran virkaan paljon paremmin? 

Aiemmin ehdotettu mittelspitz tai vaikka japaninpystykorva olisivat aivan loistavia seurakoiria lapsiperheeseen jossa liikutaan paljon. Ei ole riistaviettiä eikä juuri muitakaan viettejä, helppo kouluttaa, ei lähde litomaan metsässäkään riistan perään. Anteeksi, mutta kovin itsekkäiltä nuo suunnitelmasi tuntuvat, ikään kuin koiran luontaisilla ominaisuuksilla ei ole mitään väliä, yrität vaan saada oikeutuksen sille, että haluat metsästyskoiran pelkkää seurakoiran elämää viettämään. Kirjoituksesi jostain suomalaisesta myytistä ovat naurettavia, samat asiat koskevat monia muitakin metsästyskoirarotuja, jotka eivät ole suomalaisia. Ei "kansallisuudella" ole tässä asiassa mitään merkitystä.

Ja tiedän, että Suomessa, niin kuin muuallakin, otetaan paljon metsästyskoirarotuja seurakoiriksi. Siksi löytyy myös ihmisiä jotka näin suosittelevat. Mutta sellaista _asiantuntevaa_ kasvattajaa, joka möisi vaikka suomenpystärin, ajokoiran, taikka pohjiksen vain seurakoiraksi, ei olekaan helppoa löytää. Voi olla, että joutuu tyytymään kasvattajaan joka myy pentunsa kelle tahansa "perävalotakuulla". Jos sellainen kelpaa, niin hyvä (kai) niin...

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:10"]Ehdottaisin myös Suomen lapinkoiraa mieluummin. olen tätä rotua tavannut huomattavasti useammin kotikoirana kuin muita kotimaisia metsästysrotuja.
[/quote]Suomenlapinkoira ei tosin ole metsästyskoira (vaikka jotkut siihen tarkoitukseen käyttävätkin), vaan paimen- ja vahtikoira.

Meillä on 7v pohjanpystykorva sekä 6v ja 2v lapset, hyvin pärjäävät. Riehuvat pihalla yhdessä ja koiralla on tapana hiipiä vanhemman lapsen viereen nukkumaan yöllä. Haukkuu kyllä todella paljon varsinkin innostuessaan ja joskus ihan muuten vaan.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:05"]

Meillä on 7v pohjanpystykorva sekä 6v ja 2v lapset, hyvin pärjäävät. Riehuvat pihalla yhdessä ja koiralla on tapana hiipiä vanhemman lapsen viereen nukkumaan yöllä. Haukkuu kyllä todella paljon varsinkin innostuessaan ja joskus ihan muuten vaan.

[/quote]

Miksi päädyitte rotuun? Onkohan pohjanpystykorva parempi perhekoira kuin suomenpystykorva tai karjalankarhukoira?

Pohjanpystykorva on erittäin ihmisystävällinen ja lauhkea rotu. Sopii hyvin lapsiperheeseen. Vaikka ei metsästäisikään koiran kanssa niin se tarvitsee erittäin paljon ulkoilua ja virikkeitä jotta ei tylsisty. Suosittelen pohjista!

Meillä on suomenpystykorva, se ei ole tarhakoirana vaan ihan sisäkoirana. Se on ihana ja rauhallinen koira, lempeä lapsia kohtaan ja todella kiintynyt meihin. Kun vieraita tulee, se haukkuu ja saattaa muutenkin haukkua innostuessaan. Määrällisesti ei hauku kauhean paljoa, mutta pystykorvan ääni on aika terävä ja kimakka. Toisten koirien kanssa koiramme tulee hyvin toimeen.

Suomenpystykorva varmaan luonteeltaan aika samantyyppinen kuin pohjanpystykorva. Karjalankarhukoira sen sijaan on astetta vaativampi rotu koulutuksen suhteen, ja vaatii paljon liikuntaa ja virikkeitä. 

Meillä ainakin on pohjis (6v) metsästyskäytössä ja on irti ulkona/yöt häkissä. Kyllä pohjanpystykorva on parempi metsästävälle kuin kaupungissa asuvalle joka ei metsästä :)

Meillä on paimensukuinen suomenlapinkoira ja on ehdottomasti paras koira, jonka olen omistanut. On liikunnallinen ja tykkää aktiviteeteista, mutta osaa myös rauhoittua. On säänkestävä. Luonteeltaan ihmisrakas, lapsirakas, iloinen, peloton, oppivainen... Sopivasti löytyy luonnetta, mutta ei ole jääräpää tai hankala kouluttaa. Asutaan rivitalossa ja haukkuminen oli helppo opettaa pois. Ulvoa tykkää joskus, kun ollaan lenkillä tai mökkeilemässä, mutta kotona korkeintaan vähän haukahtaa ovikelloa. :)

Kasvattajat varmasti mielellään tutustuttavat teidän perheen tähän rotuun! Lappareita löytyy eri värisiä ja osa on näitä paimensukuisia, osa ei. Uros on jonkin verran isompi kuin narttu, meillä on aika pienikokoinen lapparityttö.

Meillä ainakin on pohjos aina irti pihalle vaikka itse olisi sisällä, oma iso reviiri ja mettä ympärillä, käy välillä omia teissuja mutta tulee aina takaisin (pennusta asti ollut irti). Toimii lintukoirana mutta pyytää kyllä kaikkea mikä liikkuu aina hirvistä myyriin. Asumma toki lapissa syrjäseudulla joten koirasta ei ole haittaa muille.