Lue keskustelun säännöt.
Miehen kaverin vaimot tylsiä.
02.10.2014 |
Mua ahdistaa käydä miehen kanssa illanistujaisissa. Keskustelun aiheita ovat yleensä lapset ja sää, itselläni on niin vaivautunut olo, että mielelläni puhunkin kyseisistä aiheista, mutta tylsäähän se on. Kaikkein pahin on kuitenkin kummitytön äiti, jolla on tapana kertoa "hauskoja" juttuja asioista, joita on tehnyt omien kavereidensa kanssa. Ymmärän siis, että jutut on tarkoitettu hauskoiksi, mutta minusta ne eivät ole sitä ole. Yritän sitten hymähdellä jotain, mutta meillä ei kyllä huumorintajut kohtaa yhtään.
Ongelmani on ehkä, että olen aika epäsosiaalinen, enkä hirveän kiinnostunut ihmisistä. Olen tottunut bileissä (lähinnä opiskelukavereiden kanssa) heittämään kevyttä läppää, kavereiden miesten kanssa se onnistuu kohtalaisesti, mutta vaimojen kanssa ei. Lisäksi minulla on muutama pidempiaikainen ystävä, joiden kanssa puhun sitten aivan kaikesta, mutta on vaikea uskoa, että pääsisin samalle tasolle jonkun uuden ihmisen kanssa.
Noissa illanistujaisissa käyn siksi, että miehelleni on tärkeää, että menemme molemmat. Onko jollain ollut samoja ongelmia, oletteko onnistuneet ratkaisemaan ne jotenkin? Varsinkin kummitytön äidin kanssa olisi tärkeä päästä samalle aaltopituudelle, mistä tätä ongelmaa voisi lähteä purkamaan?
Kommentit (46)
Kysy, kysy, kysy. Ihmiset tykkää puhua itsestään ja pitävät enemmän ihmisistä jotka ovat kiinnostuneita heistä. Valitettavasti sosiaalisuus tai sen esittäminen on pakollista jos haluaa pyöriä illanistujaisissa. Minä en jaksa sellaista teeskentelyä, siksi pysyn kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap älä laita rimaa liian korkealle. Ei niistä vaimoista ole pakko tykätä. Ehkä ihan kaikki muutkaan eivät viihdy niin hyvin - kävisikö vaikka, että katsotte porukalla telkkaria?
Siinä on jotain hassua, että omat tärkeät asiat ja mielipiteet vaikuttavat toisesta tyhjänpäiväisiltä. Ja vastaavasti sen toisen jutut vaikuttavat sinusta tyhjänpäiväisistä. Siis. Ihan. Kaikkien. Minua helpottaa tässä suuresti ajatus, että kosmisessa mittakaavassa olemme kaikki kärpäsen kakkaa. Emme kovin tärkeitä muuten kuin omassa mittakaavassamme. (Se sama, joka laittaa sosiaalisen vaihteen silmään kyläilyilloissa)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 17:42"]
Ap älä laita rimaa liian korkealle. Ei niistä vaimoista ole pakko tykätä. Ehkä ihan kaikki muutkaan eivät viihdy niin hyvin - kävisikö vaikka, että katsotte porukalla telkkaria?
[/quote]
Tätä en käsitä. Miksi kenenkään pitäisi lykkäytyä samaan porukkaan jos sinne ei itse halua?
Mä käyn miehen kanssa tosi harvoin illanistujaisissa, ei kiinnosta hevon vittua. Nähdään molemmat omia ystäviä, toimii hyvin. Molempien sukulaisetkin asuu niin kaukana että ehkä kerran vuodessa tai kahdessa nähdään, täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 17:45"]
Siinä on jotain hassua, että omat tärkeät asiat ja mielipiteet vaikuttavat toisesta tyhjänpäiväisiltä. Ja vastaavasti sen toisen jutut vaikuttavat sinusta tyhjänpäiväisistä. Siis. Ihan. Kaikkien. Minua helpottaa tässä suuresti ajatus, että kosmisessa mittakaavassa olemme kaikki kärpäsen kakkaa. Emme kovin tärkeitä muuten kuin omassa mittakaavassamme. (Se sama, joka laittaa sosiaalisen vaihteen silmään kyläilyilloissa)
[/quote]
Mitä järkeä on sitten ylipäätään olla olemassa jos itselleenkin tärkeät asiat ovat tuommoisia sivuutettavia kärpäsenkakkoja? Miksi katsoa itseään tähtipölytasolla, kun se elämä on ihan siellä käytännössä?
Tarkoitan: Miksi teet jotain mitä et haluaisi ihan vaan siksi, kun ei sillä ole suuressa mittakaavassa väliä? Miksi et sitä vastoin tekisi jotain mikä tuo sinun elämääsi jotain lisää? Olet ehkä vain oman elämäsi tähti, mutta se on sinun ainoa elämäsi. Ei sulla ole muuta.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 17:42"]
Ap älä laita rimaa liian korkealle. Ei niistä vaimoista ole pakko tykätä. Ehkä ihan kaikki muutkaan eivät viihdy niin hyvin - kävisikö vaikka, että katsotte porukalla telkkaria?
[/quote]
Jos illanistujaisten tarkoitus on tavata, jotta voidaan katsoa porukalla telkkaria ja vältellä keskustelua, mitä virkaa tuollaisilla illanistujaisilla on? Eikö saman ajan voisi käyttää mielenkiintoisten ja kivojen ihmisten tapaamiseen tai vaikka johonkin yksikseen puuhasteluun. Elämä on oikeasti tosi lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 17:45"]
Minua helpottaa tässä suuresti ajatus, että kosmisessa mittakaavassa olemme kaikki kärpäsen kakkaa. Emme kovin tärkeitä muuten kuin omassa mittakaavassamme.
[/quote]
Nihilistit, nuo illanviettojen piristykset.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 16:54"]
Kaikkein pahin on kuitenkin kummitytön äiti, jolla on tapana kertoa "hauskoja" juttuja asioista, joita on tehnyt omien kavereidensa kanssa.
[/quote]Sehän vaan yrittää "särkeä jäätä" ja saada tunnelman rennommaksi. Mutta aivan totta, tuollaiset tilanteet vieraampien kanssa voi jäädä vähän kuivan oloisiksi, jos useimmat joukossa eivät ole puheliaita. Onhan se huomattavasti mukavampaa viettää aikaa jutellen sellaisten kanssa, joiden kanssa on oikeasti historiaa yhdessä tekemisestä. Silloinhan sitä parhaiten tutustuu. Vois parantaa tilannetta, jos te vaimot tapaisitte porukalla jonkun yhteisen tekemisen merkeissä. Näistä naisista vois löytyä aivan uusia puolia ja juttu luistaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä kuuntelenkin sen Samuli Edelmanin "Tähtipölyä" kääntän sanat hölynpölyä ;)
Miksi teen asioita mitkä eivät ole minulle tärkeitä? Siksi kun lupasimme mieheni kanssa loppuelämämme toisillemme. Hänelle on tärkeää jututtaa vanhoja ystäviään ja toivoi minut mukaan. Minä osaan viihdyttää itseäni sen hetken verran ja se ei ole minulta pois. Minä näen tähdet hänen silmissään, tuikkivat.
Hän myös kuuntelee letkautuksia hymyillen ja tarjoilee kahvia ja kuohuviiniä kun mahdottoman äänekkäät ja ihanan rasittavat ystäväni haluavat kyläillä meillä.
Minun elämäni on tuottaa iloa, itselleni, miehelleni ja muille, kosmisesti surkeassa mittakaavassa mutta minulle ymmärrettävistä syistä hyvin merkittävässä kaavassa.
Kiitos btw. kun varmistit, että kukaan ei heitä hukkaan elämäänsä, eri reilua koputtaa olkapäähän ja kysäistä.
Minä en menisi, jos olisin sinä. Minulta ainakin menisi fiilikset, jos tietäisin että miehelläni on ikävää juhlissa tai kaveritapaamisissa. Meillä vierailuille saa mennä yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 17:26"]
Mä pärjäsin kun heitin iloisen ja sosiaalisen vaihteen sisään. Kerroin mitä teen, kuinka vanha olen, missä tavattiin jne. jonkin verran taustaa, ei liikaa. Sitten olin kovin kiinnostunut kavereiden vaimojen asioista, kyselin aina kun tuli tauko. Ihmiset pitävät oikein mukavana tyyppiä, joka on heistä kiinnostunut. Harva erottaa kuinka aitoa se on. Minä aika nopsaan huomasin, että vain ne vaimot olivat äänessä ja ettei kukaan oikeen ollut kiinnostunut kuin itsestään. Se taas on mulle turn over mutta pakkoko sitä on jollain kyläilyreissulla tuoda esiin. Kemiat, tullaanko ystäviksi, honaa aika äkkiä. Ehkä jos juttelee vain yhden ihmisen kanssa niin voi olla että se siitä ystävyydeksi suttaantuu aikaa myöten. Muista mainita positiivisia kommentteja lapsista, eläimistä, asunnosta, sisustuksesta, vaatteista, hiuksista, tarjottavista, mökistä, mielipiteistä. Harva kuuntelee, useat puhuvat taukoamatta. Aktiivisesti kuunteleva tyyppi on tosi hyvä tyyppi ;) ja mieskin on tyytyväinen kun kyläilyyn sujuvat hyvin.
[/quote]
Ikävä kyllä, näissä tilaisuuksissa muutkin ovat enemmän aktiivisia kuuntelijoita, mutta tuosta sai kyllä hyvän muistilistan millä täyttää keskustelua vaikka sitten kyselemällä, kiitos. Kiitos myös muista vastauksista.
Saattaa hyvinkin olla, että vaikutan porukan tylsimmältä tyypiltä, joku juttu siinä ilmapiirissä vetää mut ihan lukkoon. Varmaankin mulla on liian korkeat odotukset, pitää vain tyytyä siihen, että kyseessä on mulle enemmän edustustilaisuus. Kadehdin kyllä niitä ihmisiä, jotka saa tilanteessa kuin tilanteessa keskusteluun mielenkiintoa, multa ei vaan irtoa.
-Ap
Meillä ei ole tuota ongelmaa, kun meillä ei ole kavereita joiden kanssa istuttaisiin iltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 17:22"]
Toivottavasti teillä ei ole sellaista, että miehet ja naiset erkanevat omiksi ryhmikseen, niin kuin Välimeren maissa on tapana. Sellainen on kaamean junttia.
[/quote]
Joo tuo on kamalaa. Raivostuttavan stereotyyppista. Sellaiset pakolliset pariskuntaillat, joissa oletetaan ihmisten viihtyvän toistensa kanssa vain siksi että ovat samaa sukupuolta, ovat tosi ahdistavia.
Ekstrovertit ihmiset eivät yleensä ymmärrä introvertteja ja päin vastoin. Oma elämäni helpottui kummasti kun heittäydyin lähes erakoksi. Pitäkää lätinänne.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:01"]
No mä kuuntelenkin sen Samuli Edelmanin "Tähtipölyä" kääntän sanat hölynpölyä ;) Miksi teen asioita mitkä eivät ole minulle tärkeitä? Siksi kun lupasimme mieheni kanssa loppuelämämme toisillemme. Hänelle on tärkeää jututtaa vanhoja ystäviään ja toivoi minut mukaan. Minä osaan viihdyttää itseäni sen hetken verran ja se ei ole minulta pois. Minä näen tähdet hänen silmissään, tuikkivat. Hän myös kuuntelee letkautuksia hymyillen ja tarjoilee kahvia ja kuohuviiniä kun mahdottoman äänekkäät ja ihanan rasittavat ystäväni haluavat kyläillä meillä. Minun elämäni on tuottaa iloa, itselleni, miehelleni ja muille, kosmisesti surkeassa mittakaavassa mutta minulle ymmärrettävistä syistä hyvin merkittävässä kaavassa. Kiitos btw. kun varmistit, että kukaan ei heitä hukkaan elämäänsä, eri reilua koputtaa olkapäähän ja kysäistä.
[/quote]
Toivottavasti ei osuta samaan tilaisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:01"]
No mä kuuntelenkin sen Samuli Edelmanin "Tähtipölyä" kääntän sanat hölynpölyä ;) Miksi teen asioita mitkä eivät ole minulle tärkeitä? Siksi kun lupasimme mieheni kanssa loppuelämämme toisillemme. Hänelle on tärkeää jututtaa vanhoja ystäviään ja toivoi minut mukaan. Minä osaan viihdyttää itseäni sen hetken verran ja se ei ole minulta pois. Minä näen tähdet hänen silmissään, tuikkivat. Hän myös kuuntelee letkautuksia hymyillen ja tarjoilee kahvia ja kuohuviiniä kun mahdottoman äänekkäät ja ihanan rasittavat ystäväni haluavat kyläillä meillä. Minun elämäni on tuottaa iloa, itselleni, miehelleni ja muille, kosmisesti surkeassa mittakaavassa mutta minulle ymmärrettävistä syistä hyvin merkittävässä kaavassa. Kiitos btw. kun varmistit, että kukaan ei heitä hukkaan elämäänsä, eri reilua koputtaa olkapäähän ja kysäistä.
[/quote]
Toivottavasti ei osuta samaan tilaisuuteen.
[/quote]
Samaa mietin. Tulee mieleen norsu posliinikaupassa.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:01"]
No mä kuuntelenkin sen Samuli Edelmanin "Tähtipölyä" kääntän sanat hölynpölyä ;) Miksi teen asioita mitkä eivät ole minulle tärkeitä? Siksi kun lupasimme mieheni kanssa loppuelämämme toisillemme. Hänelle on tärkeää jututtaa vanhoja ystäviään ja toivoi minut mukaan. Minä osaan viihdyttää itseäni sen hetken verran ja se ei ole minulta pois. Minä näen tähdet hänen silmissään, tuikkivat. Hän myös kuuntelee letkautuksia hymyillen ja tarjoilee kahvia ja kuohuviiniä kun mahdottoman äänekkäät ja ihanan rasittavat ystäväni haluavat kyläillä meillä. Minun elämäni on tuottaa iloa, itselleni, miehelleni ja muille, kosmisesti surkeassa mittakaavassa mutta minulle ymmärrettävistä syistä hyvin merkittävässä kaavassa. Kiitos btw. kun varmistit, että kukaan ei heitä hukkaan elämäänsä, eri reilua koputtaa olkapäähän ja kysäistä.
[/quote]
Toivottavasti ei osuta samaan tilaisuuteen.
[/quote]
Samaa mietin. Tulee mieleen norsu posliinikaupassa.
[/quote]
Voi kuvitella tämän kirjoittajan käyskentelemässä elegantisti puutarhajuhlissa.:´)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 18:04"]
Minä en menisi, jos olisin sinä. Minulta ainakin menisi fiilikset, jos tietäisin että miehelläni on ikävää juhlissa tai kaveritapaamisissa. Meillä vierailuille saa mennä yksinkin.
[/quote]
Mä tykkäisin tehdä just noin. Minä viettäisin aikaa omien kavereiden kanssa, mies omiensa. Valitettavasti mies taas haluaisi mennä kaikkialle pariskuntana, ollaan päädytty johonkin puolivälin kompromissiin.
Lisäksi kummitytön äidin kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kummiuden takia. Luulisi, että ne välit lämpenisivät, kun nähdään useammin, mutta joistain syystä ei. Kiusallisimmat hetket ovat yleensä juuri, kun olemme kahdestaan: Hän heittää niitä omia juttujaan ja minusta tuntuu kuin emme puhuisi edes samaa kieltä.
Todennäköisesti jokainen tuossa porukassa ajattelee samoin eli on mielestään vähän parempi ja mielenkiintoisempi ihminen.