Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Veljen tyttöystävä raskaana (tunteiden purkua anonyymisti)
02.10.2014 |
Veljeni ilmoitti viime viikolla, että hänen tyttöystävänsä on raskaana. En ole koskaan tavannut häntä ja he ovat olleet yhdessä vain pari kuukautta ja senkin on ollut kaukosuhde. En tiedä mitä ajatella ja en halua kaataa tuntojani veljeni niskaan tai puida tätä vanhempieni kanssa joten puran tuntojani täällä.
Veljeni on aina ollut aikamoinen naistenmies ja pari päivää ennen raskausuutisia hän vielä puhui kuinka ei tiedä onko suhteella tulevaisuutta ja että on tärkeää ottaa rauhallisesti. Hän on hyväsydäminen ja mahtava ihminen, mutta en vain näe häntä isänä, ainakaan tässä vaiheessa. Vaikka epäilemättä hän kantaa kylläkin vastuunsa, siitä olen varma.
Vanhempamme olivat iloisia uutisesta, joka oli hieman erikoista ottaen huomioon veljeni parisuhdetilanteen jne. Kysyin heiltä heidän ajatuksiaan ja kummankin mielipide oli, että se on hyvä juttu, koska nyt veljeni pitää asettua aloilleen ja muuttua vastuullisemmaksi. En vain voi käsittää heidän perusteluaan. Tuollaisten muutoksien pitäisi lähteä veljestäni itsestään sillä olen huolissani siitä, että veljeni yrittää nyt mahtua muottiin johon hän ei ole valmis ja se saattaa kostautua myöhemmin.
Tietysti tiedän, että nämä asiat eivät ole minun päätettävissäni ja kyse on veljeni elämästä eikä omastani, mutta en voi olla murehtimatta sillä veljeni on minulle kuitenkin erittäin rakas ja läheinen ihminen. Hän ei oikein itse edes tiedä mitä ajattelee ja tuen häntä tietystikin parhaani mukaan kaikessa missä voin. Minua vain huolettaa se, että he ovat vasta ihastumisasteella eivätkä ole edes keskustelleet mistään suurista asioista. He asuvat satojen kilometrien päässä toisistaan ja heillä on nyt suuret paineet saada suhteensa toimimaan jne. Miten he aikovat saada kuvion toimimaan? On myös mahdollista, että he eroavat jossain vaiheessa. Tai sitten paljastuukin, että he sopivat hyvin yhteen ja ovat onnellisia elämänsä loppuun saakka. Eihän sitä tiedä.
Aika näyttää miten käy, tiedän toki sen, mutta en voi olla miettimättäkään näitä kaikkia asioita ja olen huolissani halusin tai en.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:26"]
Kuuluu sinulle millä tapaa?
Tuleeko veljesi kertomaan sinulle , miten sun pitää elää elämääsi?
Ai niin, olet nainen , ja automaattisesti parempi ihminen?
Jos eläisit vaikka ihan omaa elämää, ilman miehien aliarvioimista. Olet femakko? Miesvihaaja?
[/quote]
What's your problem?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kaksoset? Jos näin, niin sekin varmaan selittää huoltasi. Ja ehkä juuri sitä erityistä huolta 'kun eivät tunne toisiaan'. Jos olet siis kovin läheinen aina ollut veljesi kanssa, on sinulla ehkä hyvinkin ideaali kuva siitä kuinka hyvin toisen voi tuntea. Aikuisena toisiinsa tutustuvat, oppivat vasta 'oikeasti' tuntemaan toisensa eilaisten haasteiden kautta. Sen takia niin moni pari eroaa pikkulapsivaiheen aikana vaikka olisivat tunteneet toisensa jo kauemminkin, koska todellisen haasteen edessä meidän 'sisimpämme' tulee vasta paljastetuksi. Sinulla on jo itselläsi lapsia, joten varmaan tunnistat tämän. Onko sinulla puoliso? Kuinka pian tunsit 'oikeasti' tuntevasi hänet? Eikö sitä opi kokoajan paremmin vuosien saatossa ja erikokoisten kriisien kautta?
Veljesi tyttöystävineen ovat nyt samantien todellisen haasteen edessä ja mitä ilmeisemmin he molemmat ovat valmiita yrittämään parhaansa? Nyt he oppivat tuntemaan toiseensa pikakelauksella. Ja oppivat siinä samassa varmasti myös uusia puolia itsestään...
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 15:53"]
Oletteko kaksoset? Jos näin, niin sekin varmaan selittää huoltasi. Ja ehkä juuri sitä erityistä huolta 'kun eivät tunne toisiaan'. Jos olet siis kovin läheinen aina ollut veljesi kanssa, on sinulla ehkä hyvinkin ideaali kuva siitä kuinka hyvin toisen voi tuntea. Aikuisena toisiinsa tutustuvat, oppivat vasta 'oikeasti' tuntemaan toisensa eilaisten haasteiden kautta. Sen takia niin moni pari eroaa pikkulapsivaiheen aikana vaikka olisivat tunteneet toisensa jo kauemminkin, koska todellisen haasteen edessä meidän 'sisimpämme' tulee vasta paljastetuksi. Sinulla on jo itselläsi lapsia, joten varmaan tunnistat tämän. Onko sinulla puoliso? Kuinka pian tunsit 'oikeasti' tuntevasi hänet? Eikö sitä opi kokoajan paremmin vuosien saatossa ja erikokoisten kriisien kautta?
Veljesi tyttöystävineen ovat nyt samantien todellisen haasteen edessä ja mitä ilmeisemmin he molemmat ovat valmiita yrittämään parhaansa? Nyt he oppivat tuntemaan toiseensa pikakelauksella. Ja oppivat siinä samassa varmasti myös uusia puolia itsestään...
[/quote]
Olemme kaksoset ja olemme aina olleet erittäin läheisiä. Hän on veljeni ja paras ystäväni.
Toisen kunnolla tunteminen on tosiaan pitkä prosessi ja siihen vaaditaan aikaa. En osaa sanoa missä vaiheessa tunsin todella tuntevani mieheni, mutta kestihän siinä aikansa. Sehän siinä onkin, kun veljeni ei ole tyttöystävänsä kanssa vielä joutunut kohtaamaan mitään isompia kriisejä eivätkä he ole edes puhuneet ennen tätä lapsista tms. muista isoista asioista. Rakkaudesta ei ole puhuttu mitään ja he ovat olleet vasta tykkäämisen ja ihastumisen vaiheessa. Tai ainakin veljeni totesi ettei voi ainakaan vielä puhua rakastamisesta, koska he ovat nähneetkin vain pari kertaa kuussa tähän saakka. Ehkäpä olisin vähemmän huolestuneempi tästä kuviosta, jos tietäisin veljeni rakastavan tyttöystäväänsä jne.
Kyllähän tämä tästä kuitenkin vielä jossain vaiheessa lutviutuu...
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:42"]
Mistä näitä muiden asioihin sekaantujia oikein sikiää??? mitä ihmettä koko asia edes aloittajalle kuuluu??
[/quote]
Outo asenne ettei muka sisarusten asiat kuuluisi itselle.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:11"]
Hmmm...onhan tuo tilanne varmasti monin tavoin ristiriitainen veljellesi, mutta minäkään en oikein ymmärrä, mikä sinua siinä erityisesti huolestuttaa. Se, että he saattavat myöhemmin erota? Se, että veljesi "joutuu" asettumaan aloilleen? Lapsen hyvinvointi? Tilannehan on veljesi valinta, ja hän on aikuinen ihminen. Sun tehtävä on tukea häntä, mutta ei puuttua hänen valintoihinsa. Ja lapsihan nyt joka tapauksessa on tulossa, ellei keskenmenoa tule, eli jollain tavalla veljesi kuitenkin joutuu isän rooliin, eihän tätä enää voi muuttaakaan.
Aihe koskettaa minua läheltä, sillä rakas pikkusiskoni, johon olen aina suhtautunut vähän äidillisesti, tuli vahingossa raskaaksi nuorena aivan mahdottomassa suhteessa. Kun hän oli päättänyt pitää lapsen, niin ei mulle tullut mieleen alkaa kyseenalaistaa hänen valintaansa, tai ihmetellä sitä, vaan oli selvää, että näillä mennään ja mä olen mukana hän
en rinnallaan.
Kyllähän ihmisille voi puhua järkeä, jos vaikuttavat olevan ihan pihalla todellisuudesta (esim. Kaveri kuvittelee voivansa pitää kahta miestä ilman, että loukkaa ketään), mutta tässä tapauksessa en ymmärrä mitä tällainen järkipuhe koskisi.
[/quote]
En edelleenkään suunnittele puuttuvani heidän valintoihinsa tai päätöksiinsä. Minä en todellakaan voi päättää tälläisiä asioita toisten ihmisten puolesta enkä aio sellaista edes yrittää, miten edes voisin tietää mikä heille on paras vaihtoehto? Kyse on heidän elämästään ja tuen heitä kyllä mitä sitten ikinä päättävätkään.
Eniten minua huolestuttaa se, että he eivät vielä tunne toisiaan juuri ollenkaan. Miksi se huolestuttaa johtunee varmaan siitä, että minua pelottaa ajatus siitä että veljeni joutuisi mahdollisesti olemaan vain viikonloppuisä tms. ja osittain ehkä myös siksi, että haluaisin kovasti itsekin olla läsnä veljenlapseni elämässä. Varmasti myös se vaikuttaa etten tunne tätä tyttöystävää laisinkaan ja se, että tulevaisuus on tällä hetkellä täynnä kysymysmerkkejä kaiken tämän suhteen. Tunneperäisiä huolenaiheita siis, jotka varmasti laantuvat ajan kanssa kun näihin kysymyksiin saa vastauksia heidän tehdessä päätöksiä ja kun tutustun tähän naiseen. Tällä hetkellä kuitenkin mietityttää. Ei tämä mikään maailmanloppu ole tietenkään ja varmasti huolet väistyvät, kun tietää mihin suuntaan asiat kehittyvät ja tietää mihin asennoitua ja miten voin heitä parhaiten tukea.