Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Veljen tyttöystävä raskaana (tunteiden purkua anonyymisti)
02.10.2014 |
Veljeni ilmoitti viime viikolla, että hänen tyttöystävänsä on raskaana. En ole koskaan tavannut häntä ja he ovat olleet yhdessä vain pari kuukautta ja senkin on ollut kaukosuhde. En tiedä mitä ajatella ja en halua kaataa tuntojani veljeni niskaan tai puida tätä vanhempieni kanssa joten puran tuntojani täällä.
Veljeni on aina ollut aikamoinen naistenmies ja pari päivää ennen raskausuutisia hän vielä puhui kuinka ei tiedä onko suhteella tulevaisuutta ja että on tärkeää ottaa rauhallisesti. Hän on hyväsydäminen ja mahtava ihminen, mutta en vain näe häntä isänä, ainakaan tässä vaiheessa. Vaikka epäilemättä hän kantaa kylläkin vastuunsa, siitä olen varma.
Vanhempamme olivat iloisia uutisesta, joka oli hieman erikoista ottaen huomioon veljeni parisuhdetilanteen jne. Kysyin heiltä heidän ajatuksiaan ja kummankin mielipide oli, että se on hyvä juttu, koska nyt veljeni pitää asettua aloilleen ja muuttua vastuullisemmaksi. En vain voi käsittää heidän perusteluaan. Tuollaisten muutoksien pitäisi lähteä veljestäni itsestään sillä olen huolissani siitä, että veljeni yrittää nyt mahtua muottiin johon hän ei ole valmis ja se saattaa kostautua myöhemmin.
Tietysti tiedän, että nämä asiat eivät ole minun päätettävissäni ja kyse on veljeni elämästä eikä omastani, mutta en voi olla murehtimatta sillä veljeni on minulle kuitenkin erittäin rakas ja läheinen ihminen. Hän ei oikein itse edes tiedä mitä ajattelee ja tuen häntä tietystikin parhaani mukaan kaikessa missä voin. Minua vain huolettaa se, että he ovat vasta ihastumisasteella eivätkä ole edes keskustelleet mistään suurista asioista. He asuvat satojen kilometrien päässä toisistaan ja heillä on nyt suuret paineet saada suhteensa toimimaan jne. Miten he aikovat saada kuvion toimimaan? On myös mahdollista, että he eroavat jossain vaiheessa. Tai sitten paljastuukin, että he sopivat hyvin yhteen ja ovat onnellisia elämänsä loppuun saakka. Eihän sitä tiedä.
Aika näyttää miten käy, tiedän toki sen, mutta en voi olla miettimättäkään näitä kaikkia asioita ja olen huolissani halusin tai en.
Kommentit (45)
Nyt vois olla hyvä hetki päästää veljestä irti ja antaa sen selvittää omat sotkunsa. Hän on aikuinen ja saanut lapsen alulle, entä sitten. Tärkeintä on sen lapsen hyvinvointi, ei sinun tai veljesikään. Aikuiset kyllä voivat huolehtia itsestään, mutta vauva tarvitsee ympärilleen aikuisia. Sinusta on tulossa täti, joka voi rakastaa veljensä lasta, tapahtuipa mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä sun ei kannata miettiä asiaa jolle et mitään voi ja varsinkaan sekoittaa itseäsi siihen soppaan. Ei kuulu asia juurikaan sinulle.
Meillä 1 1/2 vuoteen mahtui tapaaminen, kihlat, häät ja esikoisen syntymä :)
Ihan samat mahdollisuudet heillä on onnistua kuin muillakin.
Ei se helppoa ole kuitenkaan.
Mutta veljesi on kuitenkin isä vaikka parisuhde ei onnistuisi ja sinusta tulee täti.
Tärkeintä on että lapsella on rakastavia ihmisiä ympärillä jotka huolehtii ja välittää.
"Naistenmiehillä" voi olla niitä lapsia monenkin naisen kanssa että ehkä ei jää viimeiseksi lapseksi ;) kun paneminen on tärkeämpää kuin ihmissuhde tai ehkäisy...
Vanhempiesi reaktio kuulostaa kyllä aika mielenkiintoiselta. Olisiko mielipide sama jos sinä tulisit raskaaksi parin kuukauden seurustelun jälkeen? Tuskinpa vaan.
Mitä tilanteeseen muuten tulee, niin tietenkin olisi vastuullista, että veljesi ja hänen tyttöystävänsä pitäisivät lapsen, mutta toisaalta on myös vastuullista miettiä mikä on itselle ja etenkin lapselle parasta. Viimeisen päätöksenhän toki tekee veljen tyttöystävä. Minkä ikäisiä he muuten ovat?
Mielestäni voit herätellä veljeäsi vähän, tai ainakin yrittää kuulostella vaikuttaako hän aidosti ilahtuneelta, hämmentyneeltä, onko hän vielä edes kunnolla käsittänyt tilannetta. Mutta sinun tuskin kannattaa sanoa täysin rehellistä mielipidettä, ainakaan heti. Ehkä sinun kannattaa myös keskustella vanhempiesi kanssa vaikka parin viikon päästä uudestaan, jos ovat silloin vaikka jo vähän kerenneet miettiä mielipidettään. Olisiko tämä heidän ensimmäinen lapsenlapsi? Ole jokatapauksessa veljesi tukena päätti hän mitä tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:16"]
Nii, minä raskauduin, kun olimme seurustelleen vajaat 3kk, tästä pian 17v aikaa, joten en liikoja huolestuisi.
[/quote]
Tiedän kyllä, että tämä voi paljastua pelkästään hyväksi asiaksi. Hienoa, että teille kävi niin, mutta se ei valitettavasti oikein auta tässä tilanteessa. Niitä toisenlaisia tarinoitakin on ihan liikaa. Varmasti sekin vaikuttaa huoleeni etten tunne tuota tyttöystävää yhtään. Minulla ei ole mitään käsitystä hänen luonteestaan, koska veljenikään ei oikein osannut häntä kuvailla sillä he eivät tunne toisiaan vielä kovinkaan hyvin. Toki häneen varmaan tässä lähitulevaisuudessa tutustun, mutta se ei auta juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu sinulle millä tapaa?
Tuleeko veljesi kertomaan sinulle , miten sun pitää elää elämääsi?
Ai niin, olet nainen , ja automaattisesti parempi ihminen?
Jos eläisit vaikka ihan omaa elämää, ilman miehien aliarvioimista. Olet femakko? Miesvihaaja?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:19"]
Nyt vois olla hyvä hetki päästää veljestä irti ja antaa sen selvittää omat sotkunsa. Hän on aikuinen ja saanut lapsen alulle, entä sitten. Tärkeintä on sen lapsen hyvinvointi, ei sinun tai veljesikään. Aikuiset kyllä voivat huolehtia itsestään, mutta vauva tarvitsee ympärilleen aikuisia. Sinusta on tulossa täti, joka voi rakastaa veljensä lasta, tapahtuipa mitä tapahtui.
[/quote]
Tietysti lapsen hyvinvointi on tärkeintä, mutta koska rakastan veljeäni mietin asiaa myös hänen kannaltaan ja toki muutenkin. Minä kyllä rakastan veljeni lasta, tapahtui mitä tapahtui, autan ja tuen heitä kumpaakin niin hyvin kuin vain pystyn. Se ei epäilytä minua ollenkaan.
Onko tämä sitten sitä etten osaa päästää irti veljestäni? En oikein itse allekirjoita tuollaista ajatusta. Eikö se ole täysin normaalia ja odotettavaa, että tälläisiä asioita pohtii ja miettii, kun kyse on kuitenkin omista läheisistä? Siksi juuri halusin purkaa näitä ajatuksia täällä enkä esim. veljeni kanssa sillä hän kaipaa nyt enemmänkin tukea ja kuuntelijaa kuin tätä murehtivaa puoltani. Mutta en minä oikein pysty tuosta noin päättää olla asioita miettimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minua vain huolettaa se, että he ovat vasta ihastumisasteella eivätkä ole edes keskustelleet mistään suurista asioista. He asuvat satojen kilometrien päässä toisistaan ja heillä on nyt suuret paineet saada suhteensa toimimaan jne. Miten he aikovat saada kuvion toimimaan? On myös mahdollista, että he eroavat jossain vaiheessa. Tai sitten paljastuukin, että he sopivat hyvin yhteen ja ovat onnellisia elämänsä loppuun saakka. Eihän sitä tiedä."
Noinpa juuri. Et tiedä, etkä voi tietää. Asiaa on turha murehtia ja ajatella, kun ei se sillä parane. Eikä mikään vaihtoehto ole lopoulta katastrofi, ei sekään että pitävät lapsen ja eroavat. Ei siinä mitään ihmeellistä tai kamalaa ole.
Ja tosiaan, voi käydä toisinkin. Minä tulin raskaaksi miehelleni ensi tapaamisella. Asuimme eri maissa, emme puhuneet yhteistä kieltä. Raskauden selvittyä kuitenkin tehtiin päätös mennä yhteen, muutettiin samaan maahan jne ja nyt on oltu jo 14 vuotta naimisissa ja lapsia on 2. Erikoisemmistakin lähtökohdista voi tulla hyviäkin lopputuloksia. Toisaalta ns. optimaalisena pidetty alku jossa harkitaan ja tutustutaan voi sekin päätyä suhteeseen joka loppuu katkeraan eroon.
No sinä et nyt voi muuta tehdä kuin seurata sivusta, miten asiat etenee. Sukuun on tulossa lapsi, joka tarvitsee ja ansaitsee ympärilleen häntä rakastavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole ensimmäinen lapsi joka syntyy vähän vahingossa. On todennäköistä että nainen kasvattaa lapsen yksin, jos suhde on kehnolla pohjalla. Mielestäni veljesi ei ole mikään uhri tässä asiassa, tuskin on mikään teinipoju, hän varmaankin tietää miten nainen tulee raskaaksi ja voi vain syyttää itseään ja ottaa vastuun vahingosta.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:23"]
Älä nyt ainakaan yllytä menemään vaatimaan aborttia
[/quote]
Mitä ihmettä? En minä mitään aborttia mene ehdottelemaan. Sehän on heidän päätöksensä ja he ovat jo päättäneet pitävänsä lapsen. En muutenkaan olisi ollut abortin kannalla sillä he ovat kuitenin aikuisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kauteus pursuaa rivien välistä..
Kerro kuka oikeesti on valmis raskauden kuultuaan täydellinen äiti/isä? Voin kertoa ei kukaan.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:26"]
Kuuluu sinulle millä tapaa?
Tuleeko veljesi kertomaan sinulle , miten sun pitää elää elämääsi?
Ai niin, olet nainen , ja automaattisesti parempi ihminen?
Jos eläisit vaikka ihan omaa elämää, ilman miehien aliarvioimista. Olet femakko? Miesvihaaja?
[/quote]
En nyt oikein ymmärrä. Onko tämä nyt siis väärin, että näinkin iso muutos veljeni elämässä herättää minussa kysymyksiä ja huoltakin? Olen kyllä osittain innoissanikin eli en näe asiaa pelkästään negatiivisenakaan.
Olen veljeni kanssa erittäin läheisissä väleissä ja kyllä hänkin minua välillä neuvoo. Keskustelemme yleensä aina kaikesta hyvin avoimesti ja kunnioitamme toistemme mielipiteitä. Mutta kuten jo sanoin en pidä hyvänä ideana kaataa näitä kaikki ajatuksiani veljeeni niskaan tässä tilanteessa, jossa hän edelleen itsekin prosessoi tätä uutista. Ja oletan myös, että omat huolenaiheeni poistuvat ajanmyötä ja raskauden herättämät tunteet tasaantuvat ehkä piankin.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:26"]
Kuuluu sinulle millä tapaa?
Tuleeko veljesi kertomaan sinulle , miten sun pitää elää elämääsi?
Ai niin, olet nainen , ja automaattisesti parempi ihminen?
Jos eläisit vaikka ihan omaa elämää, ilman miehien aliarvioimista. Olet femakko? Miesvihaaja?
[/quote]
En nyt oikein ymmärrä. Onko tämä nyt siis väärin, että näinkin iso muutos veljeni elämässä herättää minussa kysymyksiä ja huoltakin? Olen kyllä osittain innoissanikin eli en näe asiaa pelkästään negatiivisenakaan.
Olen veljeni kanssa erittäin läheisissä väleissä ja kyllä hänkin minua välillä neuvoo. Keskustelemme yleensä aina kaikesta hyvin avoimesti ja kunnioitamme toistemme mielipiteitä. Mutta kuten jo sanoin en pidä hyvänä ideana kaataa näitä kaikki ajatuksiani veljeeni niskaan tässä tilanteessa, jossa hän edelleen itsekin prosessoi tätä uutista. Ja oletan myös, että omat huolenaiheeni poistuvat ajanmyötä ja raskauden herättämät tunteet tasaantuvat ehkä piankin.
[/quote]
Eniten sua vituttaa se, että veljesi ehti ennen sua jatkamaan sukuanne?
Loukkaa sinun Pyhää Vulvaasi.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:32"]
Jotenkin kauteus pursuaa rivien välistä.. Kerro kuka oikeesti on valmis raskauden kuultuaan täydellinen äiti/isä? Voin kertoa ei kukaan.
[/quote]
Ei kukaan olekaan valmis vanhemmuteen heti raskaudesta kuultuuan. En minä sellaista oletakaan ja monet näistä huolenaiheistani paljastuvat varmasti jo odotusaikana turhiksi. Heillä on onneksi 9kk aikaa miettiä miten he haluavat toimia ja tutustua toisiinsa paremmin.
En ole kateellinen tai mustasukkainen. Ei minulla ole siihen mitään syytä. En ole tädiksi tulemista vastaan, päinvastoin!
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:29"]
Ei tuo ole ensimmäinen lapsi joka syntyy vähän vahingossa. On todennäköistä että nainen kasvattaa lapsen yksin, jos suhde on kehnolla pohjalla. Mielestäni veljesi ei ole mikään uhri tässä asiassa, tuskin on mikään teinipoju, hän varmaankin tietää miten nainen tulee raskaaksi ja voi vain syyttää itseään ja ottaa vastuun vahingosta.
[/quote]
Tietystikin veljeni pitää ottaa vastuu tässä tilanteessa. Se, että olen huolissani minulle rakkaasta ihmisestä ei tarkoita sitä, että näkisin hänet uhrina tässä tilanteessa. Sitä hän ei todellakaan ole!
Alue: Aihe vapaa
Nii, minä raskauduin, kun olimme seurustelleen vajaat 3kk, tästä pian 17v aikaa, joten en liikoja huolestuisi.