Lue keskustelun säännöt.
Pallopelit, onko normaali käytäntö ala-asteella?
02.10.2014 |
Kaikki pelaa, hienoa. Mutta onko tarkoitus se, että ne jotka harrastavat, eivät saa tunnilla pelata tosissaan, heille on sallittu vain hölkkäily vierellä. Palloakaan ei saa toiselta ottaa.. tämän seurauksena joukkuepelaajat inhoavat koulun liikuntatunnilla pallopelejä.
Eikö olisi järkevämpää tehdä kaksi pienempää joukkuetta, niin että toisessa on ne jotka tahtoo pelata tosissaan, toisessa se porukka joka ottaa rennommin. Ei tason mukaan, vaan sen mukaan miten kovaa haluaa pelata.. Nyt on kentälllä 10 vs 10, vauhdikkaat pelaavat varovaisten ehdoilla.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:17"] Kannattaa miettiä kertooko se oma lapsi ihan totuudenmukaisesti miten asiat on koulussa sovittu. Koululiikuntaa on todella vähän, joten tuskin sillä on mitään vaikutusta sinun palloilevan lapsesi kehittymiseen urheilijana. Voi oppia parhaimmillaan vaikka toisten huomioonottamista. Koululiikunta on ensi sijassa lajeihin tutustuttamista ja positivisen asenteen opettamista. Eiköhän se lapsesi saa pelata tarpeeksi tosissaan omissa treeneissään. Minusta kannattaisi välillä vähän höllätä sitä pipoa ja hyväksyä ettei oman lapsen tarvitse loistaa joka paikassa, toistenkin lapsilla on oikeus onnistua ilman että heidät siirretään johonkin luuserijoukkueeseen. [/quote] Ei koululiikuntaa ole vähän. Kolme tuntia viikossa, sehän on melkeein jo yksi koulupäivä. [/quote] Meillä oli parhaimmillaan kuusi tuntia viikossa. Onneksi on ylä-asteella sitten valinnaisia mahdollista ottaa ja sinne ei näitä luusereita tule.
[/quote]
Minä en ole missään tapauksessa sitä mieltä että ei-urheilijat olisivat luusereita! Minunkin toinen poikani on lukutoukka joka ei tykkää veren maku suussa urheilemisesta. En ikinä laittaisi kahta ääripäätä samaan joukkueeseen, mutta eri asioita tahtoville pitäisi olla eri porukat, jotta liikunta olisi kaikille kivaa. Taistelutahtoisille tosissaan pelaava porukka, pallottelijoille mukava rento leikinomainen porukka.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtava idea! Että munkin esikoisen luistelutunneilla (=jääkiekkoa) hän ja koulun toinen ainoa jääkiekkoilija pelaisi keskenään vauhdikkaan "pelin", kun loput 40 jamppaa pelailisi sitten keskenään. Vai oisko noiden lajia harastavien aika laskeutua sieltä jalustaltaan ja miettiä, miten he saavat tuosta enemmän irti? Voisi kokeilla vaikka lyhytsyöttöpeliä? Tunnetaan myös FCB:n pelityylinä. Tai treenata kikkoja? Tai vaikka valmentaa kaveria? Esikoisen koulussa ongelma on ratkaistu niin, että nämä kaksi osaajaa ovat maalissa, kun eivät varsinaisesti ole maalivahteja niin toimii erittäin hyvänä valmennuksena heillekin.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:17"] Kannattaa miettiä kertooko se oma lapsi ihan totuudenmukaisesti miten asiat on koulussa sovittu. Koululiikuntaa on todella vähän, joten tuskin sillä on mitään vaikutusta sinun palloilevan lapsesi kehittymiseen urheilijana. Voi oppia parhaimmillaan vaikka toisten huomioonottamista. Koululiikunta on ensi sijassa lajeihin tutustuttamista ja positivisen asenteen opettamista. Eiköhän se lapsesi saa pelata tarpeeksi tosissaan omissa treeneissään. Minusta kannattaisi välillä vähän höllätä sitä pipoa ja hyväksyä ettei oman lapsen tarvitse loistaa joka paikassa, toistenkin lapsilla on oikeus onnistua ilman että heidät siirretään johonkin luuserijoukkueeseen. [/quote] Ei koululiikuntaa ole vähän. Kolme tuntia viikossa, sehän on melkeein jo yksi koulupäivä. [/quote] Meillä oli parhaimmillaan kuusi tuntia viikossa. Onneksi on ylä-asteella sitten valinnaisia mahdollista ottaa ja sinne ei näitä luusereita tule.
[/quote]
Minä en ole missään tapauksessa sitä mieltä että ei-urheilijat olisivat luusereita! Minunkin toinen poikani on lukutoukka joka ei tykkää veren maku suussa urheilemisesta. En ikinä laittaisi kahta ääripäätä samaan joukkueeseen, mutta eri asioita tahtoville pitäisi olla eri porukat, jotta liikunta olisi kaikille kivaa. Taistelutahtoisille tosissaan pelaava porukka, pallottelijoille mukava rento leikinomainen porukka.
ap
[/quote]
Tämähän on lasten maailmassa juuri sitä, että luuserit laitetaan johonkin kentän reunalle kaivamaan nenää kun kovat kundit pelaa. Tarkoitus voi olla hyvä mutta vaikutus hyvin helposti päinvastainen.
Käsittääkseni koululiikuntaa ollaan muuttamassa kovasti siihen suuntaan, ettei ole enää niinkään kyse kilpailusta tai paremmuusjärjestykseen asettamisesta. Silloin harrastamattomat voivat saada myös onnistumiskokemuksia. Harrastajat saavat haasteita hyvin kyllä harrastuspiireissään. Parhaimmillaanhan seurat voivat saada uusia pelaajia, kun lapsia ei lytätä liikuntatunnilla parempien jalkoihin. Ikävää, jos tähtipelaajien vanhemmat ovat kiinnostuneita vain oman lapsensa tarpeista. On hienoa, että liikunnanopettajilta löytyy kanttia suitsia pelaamista niin, että jokainen saa osallistua ja onnistua.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:25"]Hyvällä ohjeistuksella lajin harrastajat tukevat ei harrastavia.
[/quote]
Kun se sitten olisikin näin, mutta kun harrastajien käsketään vain hölkätä vierellä niin se ei oikein aja tätä asiaa. Ja opettaja joka ei ole palloa muualla nähnyt pistää sen vain peliin ja lapset juoksemaan. Miksi näiden harrastajien ei voitaisi sitten antaa vinkkejä pelaamiseen ja pitää välillä vaikka harjoituksia eikä aina pistää juoksemaan ilman että saavat palloon edes koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, kyllä meidän 20 ryhmän oppilaan jääkiekkopeliinkin löytyisi puolet varovaisia ja puolet riskinottajia. Ja jokainen saisi tunnin alussa päättää kumpaan porukkaan haluaisi, tai vaihtaa vaikka kesken tunnin..
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:25"]Hyvällä ohjeistuksella lajin harrastajat tukevat ei harrastavia. [/quote] Kun se sitten olisikin näin, mutta kun harrastajien käsketään vain hölkätä vierellä niin se ei oikein aja tätä asiaa. Ja opettaja joka ei ole palloa muualla nähnyt pistää sen vain peliin ja lapset juoksemaan. Miksi näiden harrastajien ei voitaisi sitten antaa vinkkejä pelaamiseen ja pitää välillä vaikka harjoituksia eikä aina pistää juoksemaan ilman että saavat palloon edes koskea.
[/quote]
Sinähän sen sanoit! Onko teidän koulussa sama tälläinen käytäntö myös?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:25"]Hyvällä ohjeistuksella lajin harrastajat tukevat ei harrastavia.
[/quote]
Kun se sitten olisikin näin, mutta kun harrastajien käsketään vain hölkätä vierellä niin se ei oikein aja tätä asiaa. Ja opettaja joka ei ole palloa muualla nähnyt pistää sen vain peliin ja lapset juoksemaan. Miksi näiden harrastajien ei voitaisi sitten antaa vinkkejä pelaamiseen ja pitää välillä vaikka harjoituksia eikä aina pistää juoksemaan ilman että saavat palloon edes koskea.
[/quote]
Tai laitetaan ne, jotka pelin jo hallitsevat vailla lenkille siksi aikaa kun mut opettelevat. Dilemma ratkaistu :D
Meillä saattoi olla sääntöinä, esim ettei saa ottaa palloa kuljetuksesta, mutta syöttää piti esim kolmeen laskiessa tai jotain. Ihan vältettiin kontakteja ja loukkaantumisia, ja kehitti se koordinaatiotakin, niidenkin, jotka pelasivat koulun ulkopuolellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:25"]Hyvällä ohjeistuksella lajin harrastajat tukevat ei harrastavia. [/quote] Kun se sitten olisikin näin, mutta kun harrastajien käsketään vain hölkätä vierellä niin se ei oikein aja tätä asiaa. Ja opettaja joka ei ole palloa muualla nähnyt pistää sen vain peliin ja lapset juoksemaan. Miksi näiden harrastajien ei voitaisi sitten antaa vinkkejä pelaamiseen ja pitää välillä vaikka harjoituksia eikä aina pistää juoksemaan ilman että saavat palloon edes koskea. [/quote] Tai laitetaan ne, jotka pelin jo hallitsevat vailla lenkille siksi aikaa kun mut opettelevat. Dilemma ratkaistu :D
[/quote]
Hyvä idea!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:38"]Meillä saattoi olla sääntöinä, esim ettei saa ottaa palloa kuljetuksesta, mutta syöttää piti esim kolmeen laskiessa tai jotain. Ihan vältettiin kontakteja ja loukkaantumisia, ja kehitti se koordinaatiotakin, niidenkin, jotka pelasivat koulun ulkopuolellakin.
[/quote] niin, ja vain syötöistä tehdyt maalit hyväksyttiin.
Itsekin harrastaneena en osannut tuohtua koulun säännöistä, oli oikeastaan kiva höntsätä kaverien kanssa ei niin tosissaan.
Sehän vain kehittää pelisilmää, kun joutuu miettimään uutta taktiikkaa. Se yksilöpelaaja joutuukin syöttämään, vaikka normaalisti kuljettaisi ja tekisi maalin itse. Myös komminikointi ja maalipaikanhakutaidot paranee.
Oma lapseni pelaa sählyä. Liikuntatunnilla hän kikkailee niin, että "luuserit" saa tehtyä kaikki maalit. Hän syöttelee kaikille. Jotkut ovat jopa pyytäneet ettei hän syöttäisi heille. Eli he haluavat luistaa pelistä. Sen pelaamisen pitää olla mielekästä ja hauskaa vaikka se ei tuloksiin tähtäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niitä palloilunharrastajia joudutaankin sitten odottelemaan matikantunnilla ja kielten jne....
Eli jokainen odottaa jollain tunnilla. Reilua kaikille.
Koulussa mennään muissakin aineissa niiden hitaimpien ehdoilla. Myös esim matikassa ja vieraissa kielissä ne parhaimmat joutuvat hidastamaan ja "hölkkäämään vieressä" sillä aikaa kun hitaimmat oppijat tankkaavat tunti toisensa jälkeen niitä ihan perusasioita, jotka nopea oppija joko osasi jo valmiiksi tai oppi heti kerrasta. Ratkaisu ongelmaan on tasoryhmät AP:n ehdottamalla tavalla. Myös ja etenkin muissa aineissa kuin liikunnassa.
Ja mun lasten koulussa yksi liikunnanopettaja toimii jo AP:n ehdottamalla tavalla, eli lapset jakautuvat kahteen joukkueeseen, jossa toisessa pelataan kovaa ja toisessa rauhallisesti. Jokainen saa itse valita kumpaan menee.
Jalkapalloa on ylipäätään turhan paljon liikunnassa. Kai se on helppo laji opettajalle kun pojat innostuu. Mun lapsen luokalla on 13 tyttöä ja 12 poikaa, tytöistä kaikki yhtä lukuunottamatta harrastaa tanssia (hiphop, showdance yms.) ja pojilla yhtä suosittu on jalkapallo. Mutta onko liikuntatunnilla koskaan tanssia, ei....poikien ehdoilla mennään. Sisäkaudella jalkapllo vaihtuu sählyksi, jota jälleen (ylläri ylläri) harrastaa lähes kaikki pojat.
Onneksi uudet opsit tulevat liikuntaankin ja siinä velvoitetaan opiskelemaan taitoja eikä rankkaamaan oppilaita. Oli hyvä laaja juttu Hesarissa muistaakseni viime viikonlopun lehdessä. Natsiopettajat ja natsivanhemmat saavat häipyä ja meininki muuttuu. Vihdoinkin!!!!
Miksi koulun liikunta tunnilla pitää vetää täysii? Eikö ne omat oikeet treenit oikeiden kunnon lajivalmentajien kanssa ole riittävät?
Ap on itsekäs kun luulee lapsensa olevan maailman napa.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:17"]
Kannattaa miettiä kertooko se oma lapsi ihan totuudenmukaisesti miten asiat on koulussa sovittu. Koululiikuntaa on todella vähän, joten tuskin sillä on mitään vaikutusta sinun palloilevan lapsesi kehittymiseen urheilijana. Voi oppia parhaimmillaan vaikka toisten huomioonottamista. Koululiikunta on ensi sijassa lajeihin tutustuttamista ja positivisen asenteen opettamista. Eiköhän se lapsesi saa pelata tarpeeksi tosissaan omissa treeneissään. Minusta kannattaisi välillä vähän höllätä sitä pipoa ja hyväksyä ettei oman lapsen tarvitse loistaa joka paikassa, toistenkin lapsilla on oikeus onnistua ilman että heidät siirretään johonkin luuserijoukkueeseen.
[/quote]
Miksi liikuntatunnilla ei saa onnistua, kun matikantunilla saa?
[/quote]
Matikantunnilla onnistuminen ei ole millään muotoa pois muilta. Jos liikuntatunnilla onnistuminen tarkoittaa sitä, että yksi tai kaksi ihmistä kuljettaa palloa kerta toisensa jälkeen koko kentän läpi maaliin asti ja jättää kaikki muut hölkkäämään siihen rinnalle, se on pois monelta muulta ihmiseltä. Liikuntatunnilla onnistumistakin voi olla myös muunlaista kuin se pallon riistäminen tai maalin tekeminen.
Meillä peruskoulussa opettaja aktiivisesti käytti eri lajeja harrastavia oppilaita hyödyksi jollain tavalla. Esimerkiksi jalkapallotunnilla opettaja saattoi pyytää jalkapalloa harrastavaa oppilasta neuvomaan oikeaa potkaisutekniikkaa tai kertomaan minkälaisia harjoituksia jalkapallotreeneissä tehdään ja sitten vetämään jonkin syöttelyharjoituksen tms. (opettajan avustuksella tietenkin) muille oppilaille. Luistelutunnilla minä sain neuvoa muille luistelun perustekniikkaa ja pieniä "temppujakin", koska harrastin itse taitoluistelua.
Eikö tällaisistakin asioista voi saada niitä onnistumisen tunteita liikuntatunnilla? Se on tietenkin väärin, jos jalkapalloa harrastava ei saa koskeakaan palloon pelinaikana, mutta ymmärrän erittäin hyvin sen, ettei sitä katsota hyvällä, jos pallo toistuvasti tilanteen tullen riistetään kaverilta.
En muista, että meillä olisi ollut mitään tuollaisia sääntöjä liikuntatunnilla, mutta oma luokkani oli kyllä tosi hyvin yhteenhitsautunut ja me pelailtiin porukalla esim. jalkapalloa ja pesäpalloa kouluajan ulkopuolellakin (siis ihan 2000-luvulla ja Helsingissä). Joukkuejakoa ei ikinä tehty millään yks-kaks-yks-kaksmenetelmällä, vaan opettaja jakoi joukkueet niin, että niissä olisi suhteellisen tasaväkisesti sekä parempia että heikompia oppilaita.
Niiden varovaisten kannalta asia on vähän eri näköinen. Olin itse lapsena sellainen, luokan pienikokoisin rääpäletyttö ja kiusattukin. Ai että kun pelkäsin varsinkin kaikkia joukkuepelejä. Jäin muiden jalkoihin jo ihan pienuuteni ja kömpelyyteni takia, ja sitten minua inhottiin kun olin aina toisten mielestä syyllinen jos joukkue hävisi. "Se johtui siitä kun me jouduttiin ottamaan tuo..."
Olisin toivonut että meillä olisi ollut jotain tuollaisia sääntöjä ettei ne isommat ja kovemmat saisi pelata täysillä. Meillä ei valitettavasti ollut, joten meille aroille ja pienille liikuntatunnit oli melkoinen kammon kohde ja selviytymistaistelu. Hyvä, jos enää niin ei ole.