Lue keskustelun säännöt.
Onko työelämä nyt vaan tälläista?
01.10.2014 |
Alan olla ihan loppu. Töissä koko ajan mitataan että tehostetaanko toimintoja ja tehtäviö tarpeeksi. Työnkuvia päivitettään vuosittain ja aina vaan vaativimmiksi. Tietotulva on käsittämätön; 100 mailia käsiteltävänä tältä päivältä, toiset 100-150 menee jo automaattisesti arkistoihin eivätkä vaadi lukemista. Firman intrassa olisi luettavaa varmaan sadaksi vuodeksi eikä edes tärkeisiin ehdi perehtyä. Päivät on selviämistä hetkestä toiseen; palaverista seuraavaan. Työpäivät 9-18 + iltaisin 1-3h puheluita tai sähköpostia tai sekä että. Työaikana yleensä teen vähintään kahta asiaa yhtäaikaa; yleensä tekstareita puhelimella, sisäinen chatti auki ja 5 hommaa kesken kunnes joku tärkeä puhelu keskeyttää kaiken.
Olen työpäivän ( tai sen toimistolta kotiin siirtymisen jälkeen) ihan poikki. Harrastukset on karsiutuneet pois, kotityöt menee minimillä, lasten läksyjen katsominen on satunnaista, ystäviin tai sukulaisiin pidän yhteyttä fb:lla tai en ollenkaan. Roikun netissä illat - kätevää sähköpostin rinnalla-; televisiota en ole katsonut kuukauksiin. Ei jaksa ja joka viikko esimies muistuttaa ettei tehdä töitä tarpeeksi tehokkaasti ja muitakin tulijoita olisi. Työmarkkinatilanne on onneton, töitä ei Suomessa enää ole joten vaihtaminen on vaikeaa - viimeisten kuukauksien aikana olen lähettänyt kymmenkunta hakemusta eikä edes yhtään haastattelua. Pariin olen soittanut perään / hakuprosessin aikana: vastaus on aina " meille tuli 100/150/200 hakemusta ja kaikilla on alan koulutus ja kokemus; valitettavasti emme voineet haastatella kaikkia" Toivotonta
Kommentit (59)
Raakaa tämä työelämä on. Jatkuva kiire, ja myös sellaisia kausia oli, että tein 1-2-vuotiaan lapsen äitinä pari kuukautta putkeen 6-päiväistä viikkoa. Pahimpina päivinä aloitin klo 7 ja lopetin seuraavana yönä 1.30. Taksilla (omaan piikkiin tietty) kotiin pariksi tunniksi nukkumaan ja takaisin töissä klo 7. Ok, tämä oli niitä harvinaisempia päiviä, mutta saatte tästä kuvan meiningistä. Itkin iltaisin töissä, kun tuntui liian pahalta pienen lapsen vuoksi.
Mun neuvoni AP:lle: Tee vaan välttämätön, kenkää et siitä ainakaan periaatteessa voi saada. Ja itse ajattelin, että jos saan, niin parempi niin. Liiton lakimiehet hankkikoot silloin kunnon korvaukset laittomasta irtisanomisesta.
Itse aloin valittaa työkuormasta. Oma esimies, keski-ikäinen nainen, otti siitä herneet nenään. Olin kuulemma se ainoa tiimissä, jolta tulee "aina märkää rättiä naamaan". (Tämän on muuten todistetusti kuullut pari muutakin). No, sellaiselle naamalle se rätti kyllä sopiikin. Ylitöille hän ei käytännössä tehnyt mitään, vaikka laitontahan tuo oli. Useamman meilin lähetin asiasta ihan dokumentaatiomielessäkin. Mutta ei mitään parannusta. Luottamusmies oli kanssani samaa mieltä, mutta myös sanoi, että vastassa on niin hankala tapaus, että myrskyn nostattamisen jälkeen voisi olla vaikeaa jatkaa samassa duunissa.
Duuneja olen hakenut jo kuukausia. Keskimäärin yhtenä iltana viikossa räätälöin hakemuksia. Vastaavanlaiseen tai edes vähemmän vaativaan duuniin on ihan mahdotonta päästä. Hakijoita lähes aina parisataa.
No, minun tarinallani ei ole onnellista loppua. Eli koska nostin kissan pöydälle, päätti esimieheni hieman antaa samalla mitalla takaisin. Esimiehenä täysin kokemattomasta työkaveristani tehtiin esimieheni, ja minulle ilmoitettiin, että hoidan vastedes kaiken tällaisen keskustelun hänen kanssaan. Uusi esimies taas on niin arka, ettei uskalla ajaa omia tai minun etujani. Käytännössä kaikissa työasioissa raportoin silti entiselle esimiehelleni, sillä toki uusi esimies ei saa tehdä yhtäkään itsenäistä päätöstä. Mutta kuinkas kätevää vanhn pomon kannalta, ettei hänen tarvitse virallisissa kehityskeskusteluissa kirjata työkuormaongelmaa. Enkä henkilöstötutkimuksessa voi kritisoida hänen toimintaansa. Kun nythän minulla on uusi esimies. Joskus mietin, että tehtiinkö tämä kaikella tapaa järjetön "organisaatiomuutos", jotta hänen omat esimiehensä eivät saisi tietää siitä menosta, jota tämä nainen ruokkii.
En tiedä johtuuko vaihdevuosista vai mistä, mutta nainen on ihan epätasapainossa tunteinensa ja lisäksi järjetön sähläämään. Puuttuu alaisten tekemisiin ja aiheuttaa asioihin vain kaaosta. Hänen johtamistapansa on sellainen, että niitä, joista eukolle on hyötyä nuoleskellaan - ja kiusallisen ilmeisellä tavalla. Ne, joista ei ole hyötyä ovat sitten sylkykuppeja. Muija on piinkova ja vailla empatian häivää. Hyväntekeväisyyteen ei lähdetä, koska se ei ole yritysten tehtävä. Kaikessa on tärkeintä minä, minä, minä, minä. Härskeintä oli, että yhden alaisen perheenjäsen kuoli hiljattain hyvin tragedisesti. Tärkeintä oli tietysti silloin saada alainen mahdollisimman nopeasti takaisin töihin. Ja kun hän palasi, niin esimies ilmoitti kaikkien kuullen, että "en sitten ala sua silkkihanskoin käsittelemään, työ on parasta lääkettä." Vähän väliä käy kärttämässä hyvin selvästi vielä surusta toipumassa olevaa, että miksi hommat eivät vauhdilla edisty. Onhan sitä suruaikaa nyt jo ollut ja hautajaisetkin jo meni. Ei muuten hautajaisten jälkeen edes muistanut tiedustella alaiseltaan miten tämä voi, koska kaikki energia meni oman täydellisesti onnistuneen viikonlopun hehkuttamiseen.
Samoin toisen työkaverin lääkärikäynnit saavat aina aikaan teatraalisen kulmien kohottamisen. Työt siis ennen kaikkea, sairaanakin. Ja jos pomolla on ollut kotona ongelmia miehen tai lasten kanssa, niin voitte olla varmoja, ettei kenelläkään seuraavana päivänä ole töissä kivaa. Henkilökohtaiset ongelmat sopii purkaa alaisiin, ja selityksenä on kera olankohautuksen, että "hei, ei maailma ole täydellinen. On ihan luonnollista, että siviilielämän ongelmat heijastuvat töihin." Mutta toiseen suuntaan tämä ei sitten pelaakaan samaan malliin.
Vaikka onnellisesti tämä ei ole päättynyt, niin se hyvä puoli on, että teen nyt tarkasti vain normityöaikaa. Ei nimittäin ole mitään menetettävää. Tämä kokemus opetti, että uhrautuminen ja ylimääräinen tsemppaaminen ei kannata. Oli panostus kuinka suuri tahansa, niin aina joku voi kylmästi pistää sivuun. Toisaalta työkaverille tapahtunut menetys on muutenkin pistänyt miettimään, että elämä on tässä ja nyt. Kurjaan tilanteeseen pitää saada muutos heti, ei odottaa vuosia turhaan tilanteen paranemista. Turha sitä on etukäteen pelätä fuduja, kun tämä maallinen vaellus voi olla vaikka muutaman kuukauden päästä ohi. Menee vähän paksuksi jo, mutta kyllä minä katson iltaisin nukkuvaa lastani ihan eri tavalla kuin ennen, enkä enää koskaan annan jo tapahtuneen toistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva, jos ap jaksaisi tähän ketjuun kommentoidakin.
Kuten täällä on jo ehdotettu, niin kannattaa varata tietty aika päivästä sähköposteille. Luet ja vastaat posteja aamun ensimmäisen tunnin ja vielä toisen tunnin iltapäivällä. Muun ajan pidät postin kiinni.
Lukemista monella alalla on enemmän kuin elämää riittää. Poistat intrasta hyvillä mielin ne vähemmän tärkeät, ja unohdat niitä koskaan olleenkaan. Informaatiotulvassa uiminen on nykyisin tärkeä työelämätaito. :)
t. 7
Ala kirjaamaan kaikki ylös jo tänään. Muistiinpanoista on apua sinulle jos saat potkut kun et pysty venymään enää. Pidä lista simppelinä, esim "4.10 esimies Jukka Jukkanen kertoi että projektien tulee olla valmiina 5.10 vaikka menisi yötöiksi". Liitä mukaan kaikki saamasi sähköpostit näitä aiheita koskien, äläkä pidä niitä työkoneella. Kiität itseäsi myöhemmin kun kaikki on tallessa, ja toisaalta saat muistiinpanoistasi voimaa pitää puolesi, kun tiedät että voit tarvittaessa viedä asian liittoon.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 22:03"]
Jotkut kärsivät työpaikalla tylsyydestä. Eli on kaksi ääripäätä ja kaikkea siltä väliltä.
[/quote]
Mä olen ollut yksityisellä kiireapulaisena. Huomasin, että lähinnä tarvitaan siksi, kun se, jolle apulaiseksi tarvittiin, piti kevyesti 2*45 minuutin kahvitaukoja ja käytti työaikaansa kiireen valittamiseen aika paljon.
Tylsyydestä kärsivät ovat työssä julkisella sektorilla. Siellähän työpäivä on jatkuvaa kahvitaukoa, etenkin konttorirottien työpisteillä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut sä olet silti onnekas! Sulla on töitä. Et ole laiska luuseri, joka makaa vaan kotona ja syljeksii kattoon ja joka pitäisi pikimmiten laittaa edes roskia keräämään. Eli, et saisi valittaa, olisi pilvin pimein tulijoita sun tilallesi.
En pysty kauheesti symppaamaan sua.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:38"]
Sulla sentään on töitä, lopeta tuo valittaminen. Mitä jos ehdottaisit pomollesi, että palkkaisitte pari kolme ihmistä lisää? t. työtön maisteri
[/quote]
No ei ole ihme että olet työtön. Mitä kohtaa maisteri ei ymmärrä sanassa "toimintojen tehostaminen"?
[/quote]
Miten ne toiminnot tehostuvat sillä, että ne jätetään kiireen vuoksi tekemättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla sentään on töitä, lopeta tuo valittaminen. Mitä jos ehdottaisit pomollesi, että palkkaisitte pari kolme ihmistä lisää? t. työtön maisteri
Ei palkata yhtään lisää, tänä vuonna on vähennetty ihmisiä reippaasti ja jaettu hommat jäljellejääneille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:40"]
Ei palkata yhtään lisää, tänä vuonna on vähennetty ihmisiä reippaasti ja jaettu hommat jäljellejääneille
[/quote]
Kuulostaa tutulta. Toisilla ei mitään ja toisilla yli voimiensa. Ei ole kestävällä pohjalla tämä meidän yhteiskunta.
Onko lisää kokemuksia? Mistä tietää että loppuunpalaminen on lähellä vai onko edessä vain aamu ettei enää oikeasti pääse sängystä ylös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 19:26"]
Onko lisää kokemuksia? Mistä tietää että loppuunpalaminen on lähellä vai onko edessä vain aamu ettei enää oikeasti pääse sängystä ylös?
[/quote]
Henkilökohtaista. Itse lakkaan nukkumasta, mikä on aika selkeä merkki.
Täällä kohtalotoveri. Tykkään työstäni tosi paljon, mutta ylitöitä tulee joka viikko +-10 h, eikä oikeasti riittäisikään - on pakko vaan jättää osa tekemättä. Kotona en arkisin tee yhtään mitään kun en jaksa. Olen huolissani painon kertymisestä huonosta ruokavalioiosta (olen vielä normipainoinen) ja liikkumattomuudesta johtuen. Lapsi on 90 % laiminlyöty, onneksi on yläkouluikäinen että osaa itse huolehtia jo osaksi itsestään.
Viime aikoina olen helpottanut oloani rauhottavilla ja viinillä jo keskellä viikkoakin - tiedän, käsittämättömän tyhmä yhdistelmä! Koko ajan ajattelen, että ehkä tilanne KOHTA helpottaa. No, ei ole helpottanut tähän mennessä, eikä tiedossa olevat säästötkään taida sitä tehdä.
Onneksi työtahtiani ja -määrääni kompensoidaan eläkeikääni nostamalla kohdallani sinne 68:n vuoteen, sillä saadaan Suomi nousuun!
Nimim. julkisen sektorin turha byrokraatti, loiseläjä, suojatyöpaikassa laiskotteilja, verovarojen syöttiläs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on nykyään ihan sairasta. Ihmisen pitäisi olla kaikkeen kykenevä robotti, sairastua ei saa ja vain raha ratkaisee. Raharaharaharaha.
Nostan vanhan ketjun yhden kaamean viikon päätteeksi. On niin lähellä irtisanoutuminen taas kerran... En enää edes muista mistä kaikesta on haukuttu = " annettu korjaavaa palautetta" Viimeisin oli kun en eilen illalla voinut tehdä hommia yllättäen klo19:30 alle puolen tunnin varoitusajalla. Olin luvannut hakea lapset harrastuksista ja että käytäisiin Mäkissä - jossa edellisen kerran oli käyty kesällä- En vaan voinut perua sitä viime tingassa ja haukut tuli; ei ole kuulemma "commitment" kohdallaan. No, sillä itkulla sitten tänään teen ko hommaa loppuun. Jos ei olisi asuntolainaa tai työpaikkoja olisi tarjolla niin lähtisin oitis
Kyllähän tuo aika pahalta kuulostaa. Itse olen kyllä tunnollinen työntekijä, mutta kuulostaa siltä, että sinä olet liiankin kiltti. Jätä vaan ronskisti tekemättä sen, mitä ei normaalityöajan puitteissa ehdi. Kannattaisiko myös väliillä ihan laittaa s-posti kiinni ja kännykkään vastaaja päälle sekä chatti kiinni. Rauhoitat työajastasi pari tuntia ihan vaan oikeaan tekemiseen. Pystytkö delegoimaan mitään?
Itse olen tehnyt aina viikon aluksi listan tehtävistä jota pitää tehdä ja priorisoin ne sen mukaan, mikä on tärkeintä, muu voi odottaa.
Olen kyllä huomannut itse, että monesti ne kiireisimmät ihmiset ei vaan vastaile sähköposteihin ja s-postin lähettäjä selvittää asiansa muuta kautta. Eli jätät vaan vastaamatta, jos suinkin voit.
Pomothan vaatii ja pelottelee, mutta käytännössä sä et pysty 10 ihmisen töitä tekemään, vaikka kuinka yrität. Vedä itse ne rajat ja jätä läppäri töihin kun lähdet kotiin!
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:38"]
Sulla sentään on töitä, lopeta tuo valittaminen. Mitä jos ehdottaisit pomollesi, että palkkaisitte pari kolme ihmistä lisää? t. työtön maisteri
[/quote]
No ei ole ihme että olet työtön. Mitä kohtaa maisteri ei ymmärrä sanassa "toimintojen tehostaminen"?
Aika klassiset uupumisen oireet olet tuossa kuvannut. Sit se etenee niin, että työteho ja -kyky laskevat. Jossain kohdin siihen puuttuu esimies, ensin hellästi ja sitten vähän purevammin. Jossain kohdin uupuja itsekin huomaa olevansa työssään huonompi kuin ennen. Sit ahdistaa sekin. Ja moni ratkaisee asian niin, että alkaa peitellä niitä molempia: uupumista ja omaa huonouttaan.
Kannattaa puuttua asiaan ja katkaista kierre. Mitä aiemmin sen tekee, sitä helpommin ja paremmin se onnistuu. :)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 22:03"]
Jotkut kärsivät työpaikalla tylsyydestä. Eli on kaksi ääripäätä ja kaikkea siltä väliltä.
[/quote]
Tylsyydestä kärsivät ovat työssä julkisella sektorilla. Siellähän työpäivä on jatkuvaa kahvitaukoa, etenkin konttorirottien työpisteillä.