Narsisten isien lapset

Sori kirjoitusvirheinen otsikko, piti toki lukea "narsististen" ;P

Up..!

Lumessa dksyin tälle palstalle t mies 22v. Haluat nainen siis tietää mitä seurauksia on sillä että isä on narsisti? --> kotona kuri on kova ja kiroilua on paljon. Raahataan kapaloista asti kaikkiin urheilutapahtumiin ja yritetään saada lapsi harrastamaan mahdollisimman paljon liikuntaa. Kehutaan omaa lasta muille ihmisille tosi paljon ja nostetaan lapsen itsetunto ilmiömäisiin lukemiin kertomalla tälle että tämä on eliittiä. Ylimielisellä lapsella ei ole kouluiässä paljoakaan kavereita, mutta hänestä kasvaa lopulta suoraselkäinen ja rehellinen mies, joka mene armeijaan muutamaksi vuodeksi töihin ja tulevaisuudessa palomiehen, poliisin tai huippu-urheilijan ammattiin.

Kyllä me kärsitään.

terveiset sikalasta

Kehutaan vieraille ylpeänä, mutta kotioloissa haukutaan, että susta ei ikinä tule mitään, et ymmärrä todellisesta elämästä mitään.

Isä halusi kovasti opettaa mut pyöräilemään, mutta häntä hävetti, kun en heti oppinutkaan sitä, joten isän halu opettaa loppui siihen myös. Ei kestänyt sitä, että ihmiset näkevät, kuinka kömpelö tytär hänellä on.

Mulla on huono itsetunto. Jotenkin olen sisäistänyt hyvin sen isän idean, että vaikka "koulutyöt" sujuivat hyvin, niin "todellisesta elämästä en ymmärrä mitään". Olen viisikymppinen ja arvioin sairastaneeni masennusta teinistä asti. Olen vieläkin sitä mieltä, että äidin olisi pitänyt ottaa isästä ero, kun olin noin 12. Silloin itsetunnostani olisi voinut pelastaa enemmän.

Kuulin narsistista luonnehdinnan, että hän on "kylän hyvä, kodin karhu". Se on totta. Muut ihmiset eivät koskaan tajunneet, mitä meidän kotona tapahtui, vaan sanoivat, että isä on vain vitsikäs ja isää pitää ymmärtää. Sellaisesta kodista kannattaisi muiden lähteä niin pian kuin pystyvät. Mun itsetunto oli kuitenkin niin romu jo 18-vuotiaana, etten olisi uskaltanut lähteä kotoa minnekään. Muutin kotoa vasta kolmekymppisenä.

Oman narsistisen isäni kulissit ovat alkaneet hajota lopullisesti ja ihmiset pikku hiljaa kaikkoavat hänen läheisyydestään.

Itse olen pärjännyt ihan mukavasti elämässä - koulutukset ja ammatit hankittu, samoin kuin mielekäs elämä muutenkin. Kiitos että on ollut muitakin ihmisiä mukana. Ilman heitä olisi ollut paljon vaikeampaa.

Mitään yhteyttä en pidä isääni - mutta en nyt kanna mitään katkeruuttakaan. Oman narsisminsa uhri hänkin on. 

M-43.

Joo ei sitä pelkän isän kaa eletä. Asiaan vaikuttaa muutkin ja oma persoona. Ei olla katkeruude tiellä. :-)

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 06:57"]

Oman narsistisen isäni kulissit ovat alkaneet hajota lopullisesti ja ihmiset pikku hiljaa kaikkoavat hänen läheisyydestään.

Itse olen pärjännyt ihan mukavasti elämässä - koulutukset ja ammatit hankittu, samoin kuin mielekäs elämä muutenkin. Kiitos että on ollut muitakin ihmisiä mukana. Ilman heitä olisi ollut paljon vaikeampaa.

Mitään yhteyttä en pidä isääni - mutta en nyt kanna mitään katkeruuttakaan. Oman narsisminsa uhri hänkin on. 

M-43.

[/quote]

Kuin omalta näppikseltäni.

N39

No se oli sitä haukkumista, sättimistä ja ohi katsomista koko lapsuus. En saanut haluamiani leluja, vaatteita vaan ne oli aina jonkun muun valitsemia ja jos en tykännyt, olin kiittämätön. Kaikki minun oma muserrettiin. Harrastaa sain, mutta ne oli huuhaata. Lajit tyhmiä ja ainainen valitus siitä, miksi mikään järkevä asia ei kiinnosta minua. Päiväkirjat luettiin, tavarat pengottiin ja naurettiin. Perustarpeet laiminlyötiin ja sairastaa ei saanut.

Nyt kun isäni alkaa olla vanha, niin näen kyllä hänessä paljon hellyyttävää. Hänellä oli todella raskas lapsuus ja ei siitä voi kukaan vaurioitta selvitä. Olen antanut anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 08:09"]Joo ei sitä pelkän isän kaa eletä. Asiaan vaikuttaa muutkin ja oma persoona. Ei olla katkeruude tiellä. :-)
[/quote]ihmettelen miinuspeukkuja. Ilmeisesti en saisi olla onnellinen.

Sama

up

Up...

Kultaiset pojat aikuisina kiusaavat syntipukkeja

Minusta tuli monipuolisesti lahjakas ja perfektionisti. Aikuiseksi tultuani lähdin rohkeasti kulkemaan omia polkujani, vaikka isäni panikin vastaan ja epäili, että joudun palaamaan häntä koipien välissä kotiin. Olin ylpeä itsestäni, kun uskalsin ja kun taitojani arvostettiin työelämässä. Hankin lisää koulutustakin. Tein töitä ja tulin toimeen omilla rahoilla jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja tällä tavalla isälläni ei ollut enää määräysvaltaa elämästäni. Muutin pois kotoa jo kun olin 16 v.

En hyväksynyt isän vähättelevää ja lannistavaa asennetta tosia kohtaan ja toin sen usein ilmi. Olin kilpasilla häntä vastaan. Aikuisena luovuin osasta perfektionistisista piirteistäni: olen opetellut tyytymään vähempään. Narsisti-isän hyviä puolia oli ehdottomasti leikkimielisyys. Sain hänestä itselleni innokkaan leikkikaverin. Ongelmia alkoi tulla vasta murrosiässä. Olisin myös toivonut, että vanhempani olisivat eronneet ja molemmat löytäneet itselleen enempi kaltaisensa uudet puolisot.  Ehdotin heille eroa, mutta äitini on edelleen isäni rinnalla.

Lapsillamme on mummi vai rajoitetusti, sillä isän tarpeet menevät aina edelle.  Toisaalta taas isäni leikkii myös lasteni kanssa, aivan niinkuin minunkin kanssa, kun olin pieni. Lapseni eivät joudu kuuntelemaan isoisänsä vähättelevää asennetta. Osaan hiljentää isäni komentamalla, sillä se on ainut tapa joka toimii. Hän ei ole pitkävihainen. En tiedä, että ovatko muut narsistit sitten pitkävihaisia?

Onko kukaan toipunut?

Entisen poikaystäväni isä on narsisti. Äiti koitti olla niin normaali kuin niissä rajoissa pystyi. Pojasta tuli tasapainoinen ja normaali, joskin suhteellisen varovainen ihminen.

Up..

Perintönä jäi isältä hylkäämisen pelko, takertuminen, auktoriteettipelko, arvet itsearvostuksessa, ylikorostunut hoivaamisvietti, ristiriitainen välttely/miellyttämisluonne.

Terapia onneksi eheyttänyt paljon ja elämäni laatu parani huomattavasti kun pistin isääni välit poikki. Kamalaa se oli mutta pitkässä juoksussa palkitsevaa.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 05:07"]

Lumessa dksyin tälle palstalle t mies 22v. Haluat nainen siis tietää mitä seurauksia on sillä että isä on narsisti? --> kotona kuri on kova ja kiroilua on paljon. Raahataan kapaloista asti kaikkiin urheilutapahtumiin ja yritetään saada lapsi harrastamaan mahdollisimman paljon liikuntaa. Kehutaan omaa lasta muille ihmisille tosi paljon ja nostetaan lapsen itsetunto ilmiömäisiin lukemiin kertomalla tälle että tämä on eliittiä. Ylimielisellä lapsella ei ole kouluiässä paljoakaan kavereita, mutta hänestä kasvaa lopulta suoraselkäinen ja rehellinen mies, joka mene armeijaan muutamaksi vuodeksi töihin ja tulevaisuudessa palomiehen, poliisin tai huippu-urheilijan ammattiin.

[/quote]

Kunnon satu 

Nosto