Onko haaveilu seksistä muun kuin puolison kanssa "pettämistä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on tullut 'omaa kivaa' pidettäessä haaveiltua vaikka mistä ja se on varmaan ihan normiakin. Omat fantasiat saa olla itse kullakin. Minulla haaveissani usein useampi mies, mustiakin välillä, kimpussa ja haluavat naida vaikka yritän vähän siveellisesti esittää etten halua. Takuuorkut lelujen kanssa. Ei tällaisista ainakaan pidä mitään huonoa omaatuntoa kehitellä.  Sitten on eräs mieheni ystävistä, jota haluaisin...varmaan antaisinkin jos tulisi oikeasti sopiva tilanne ja hän tekisi määrätietoisen aloitteen. Tuskin on omakaan mies omsissa runkkuhetkissään pelkästään minun kanssani ja sekin on ok :)

No hyi helvetti. Ajattele miten äärimmäisen loukkaavaa ja nöyryyttävää miehellesi tällainen, miten hän reagoisi, jos saisi tietää? Jos oikeasti kunnioittaisit miestäsi, et tekisi tällaista.

Otappa ihan rauhassa siellä, ei syytä pahoittaa mieltäsi näistä kommenteistani :)  Ja juu, jos nyt kiinnostaa, niin olen minä nämä miehelleni kaikki kertonutkin (eli mistä kiihotun ja minkälaisia fantaisioita on) ja hän on myös minulle omistaan kertonut. Sinänsä kiihottava leiki sekin. Kaikkien ei tarvitse olla noin kamalan pahalla mielellä koko ajan, kun ei se seksi tai siitä haaveileminen ole niin hirveän vakavaa.

Minä haaveilen useinkin muista kuin vaimostani. On ollut ihastuksiakin liiton aikana. Ja silloin vasta onkin tullut haaveiltua ja fantasioitua seksistä sen toisen naisen kanssa. Mutta entäs sitten? En ole fyysisesti koskaan pettänyt. Ja tässä olen edelleen ja vaimo tuolla viereisessä huoneessa. Yhdessä ollaan. Joten, mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...ei, ei ole pettämistä. Mutta se, että tietää toisen haaveilevan jatkuvasti toisista satuttaa kyllä. Minua parempia, kyllä. Minua kauniimpia, kyllä. Minua rempseämpiä, kyllä.. aina on jotain jota en voi tarjota. Mutta se, että itse ei osaa haaveilla muista tuntuu pahalta. On kuin olisi jumissa ja toisella valta satuttaa sinua tietämättään. Saada tuntemaan että olet epäkelpo. Tämä kaikki aiheuttanut sen, että kun mies haluaa seksiä, uskon tietäväni että on taas nähnyt jotain ihanaa ja siksi tekee mieli. Myös tiedän kertoja jolloin mies ei ole ollut seksin aikana mielessään kanssani vaan joku toinen on ollut miehen mielessä. Ikinä kuuna päivänä en ole asiasta maininnut ja miestäni asian tiimoilta loukannut. Minkäs teet. Mutta myöskään mies ei koskaan sano haluavansa minua. Ja seksimme on naisen näkökannalta huonoa. Ja eipä se muuksi muutu vaikka kuinka yritän. Niin ehkäpä se toisista fantasiointi ja haaveilu on miehelleni se elämän suola jonka avulla jaksaa minua katsoa. Minä vain koen olevani huono nainen ja toivon, että joskus osaisin haaveilla jostakin joka haluaisi minuakin.

N39

Et ole asian tiimoilta miestäsi loukannut? Kuulosta kyllä pahalle. Olisko puhuminen asiasta sinusta loukkaavaa? Mistä tiedät miehesi ajatukset, vai onko ihan kertonut itse? Jos seksi on huonoa, ei ole pakko suostua ja "alistua". Puhuminen on parasta! Kerro tai vaadi sellaista mitä sinä haluat, kyllä sen seksinkin kuuluu olla molemmille hyvää. Nokka pystyyn! (sanoi mun mies kun luki tuon.)

Kiitos. Koitanpa taas nostaa.:) olenhan minä vuosien varrella koittanut puhua, mutta toinen ei halua puhua vaikeista asioista niin minkäs teet. Ja mitä siihen seksiin tulee niin olen pyytänyt ja koittanut näyttää ym. Mutta jos toinen ei enää halua koskea tai hyväillä niin ei voi pakottaakkaan.

Ompa erikoista ja pahalle kuulostaa, jos miehesi ei halua koskea eikä hyväillä. Itse en kyllä sitten minäkään suostuisi miehen tarpeita tyydyttämään.  Mutta oma on liittonne. Onnea vaan sitten!

Välillä pohdin näitä juttuja. Varsinkin kun halutaan muita ja kuitenkin rakastetaan puolisoa. Mitä se rakkaus on. Ei se oikeasti ole sen kummempaa kuin tottumista yhteen ihmiseen. Väittäisin että moni vaihtaisi jos saisi niin parempaan tai kauniimpaan kuin se oma puoliso kotosalla. Haaveilu ja fantasiointi auttavat kestämään sen perus arjen. Miksi se olisi joltain pois?

Vierailija kirjoitti:

Välillä pohdin näitä juttuja. Varsinkin kun halutaan muita ja kuitenkin rakastetaan puolisoa. Mitä se rakkaus on. Ei se oikeasti ole sen kummempaa kuin tottumista yhteen ihmiseen. Väittäisin että moni vaihtaisi jos saisi niin parempaan tai kauniimpaan kuin se oma puoliso kotosalla. Haaveilu ja fantasiointi auttavat kestämään sen perus arjen. Miksi se olisi joltain pois?

 Kyllä meillä rakastetaan kiihkeästi, ei se ole mitään tottumista. En vaihtaisi, tai kumpikaan meistä. Pitkä, pitkä liitto ja intohimoa yhävaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään ole.

Niin jos ihminen määrittelee mutta kun Luoja niin on.

Kukaan ei voi omistaa ketään. Siitä näkökulmasta mitään pettämistä ei ole olemassakaan. Jos sovitaan yhdessä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, missä yhteydessä ja kenen kanssa, "pettäminen" on vain sen sopimuksen rikkomista. Moiset sopimukset ovat nekin jotenkin absurdeja.

"En ikinä enää ihastu tai rakastu muihin enkä halua tai harrasta seksiä kenenkään muun kuin tämän yhden ihmisen kanssa, ja jos moiseen sorrun, oitis tunnustan ja eroan, aamen".

Tätä me ihannoimme ja tällä hakkaamme päähän kaikkia syntisiä kurjia, jotka sortuvat "pettämään".

Ei kukaan omistakkaan, mutta rakkaus, se ihme, se aiheuettaa sen ettei halua jakaa toista muille. Eikö se enää ole normaalia? Ennen oli, ja minun maailmassa yhä on.