Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa: työt, opiskelu, parisuhde, kaikki
30.09.2014 |
Tätä ahdistusta aikaansaamattomuutta on jatkunut jollain tasolla enemmän tai vähemmän jo vuosia... Olenko vaan laiska ihminen vai jotenkin sairas? Tämän vuoden aikana kaikki on vaan pahentunut.
Opiskelu ei motivoi yhtään. En jaksa tehdä mitään opintojeni eteen ja kaikki hommat kasaantuvat. Saatan valvoa koko yön tehden jotain tehtävää enkä siltikään saa sitä valmiiksi. Vaikka nukkuisin hyvin, olen väsynyt. En jaksaisi käydä töissä. Parisuhteessa menee välillä vähän huonosti ja välillä tosi huonosti. Kaikki haluni ovat kadoksissa. En jaksaisi siivota kotona. Pyykki- ja tiskivuoret vaan kasvaa.
En jaksa harrastaa liikuntaa. En jaksa kokata tai enää välittää kauheasti mitä syön. Ihoni on huonossa kunnossa. Olen lihonnut noin viitisen kiloa kevään jälkeen. Olen kärsinyt lisääntyneestä hiustenlähdöstä noin vuoden. Tunnen itseni paljon rumemmaksi kuin ennen.
Epäilen monien oireiden johtuvan kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka minulla on todettu, mutta lääkitys ei ole auttanut oireisiin yhtään. Arvotkaan eivät ole todella huonot, joten en tiedä voiko tätä laittaa sen piikkiin. Tällä hetkellä kaikki vaan ahdistaa ja haluaisin olla vaan kotona. Jos olen kotona tekemättä mitään, minulla on huono omatunto. Tunnen itseni huonoksi. Häpeän itseäni. Mietin paljon menneitä. Tuntuu, että on paljon selvittämättömiä ongelmia nykyisessä parisuhteessani ja kipeitä asioista edellisissä, mutta en tiedä mistä niitä lähtisi purkamaan.
Olen vaan jotenkin niin väsynyt. Ja tuntuu että valitan turhasta, sillä normaalin ihmisen pitäisi suoriutua siitä määrästä opiskelua ja töitä, mitä minulla on. Jos teen jotain, se vie kaikki voimat, vaikka se olisi kivaakin. Yleensä kai harrastusten, ystävien yms. pitäisi antaa energiaa, mutta tunnen itseni vaan väsyneemmäksi kaiken jälkeen. Olen nuori lapseton ihminen, enkä pysty elämään sellaista elämää kun minun kuuluisi, normaalit arkipäivän asiatkin tuottavat vaikeuksia.
Hävettää puhua tästä kenellekään, siksi kirjoitin tänne. Pitäisikö mun mennä psykologille tms.? Olen käynyt tutulla terveydenhoitajalla juttelemassa välillä ja se on auttanut, mutta ei hänen toimenkuvaan kuulu kuunnella mun murheita.
Kommentit (10)
Kyllä mä yrittäisin etsiä olotilaan apua psykologilta ja terapiamahdollisuutta mahdollisimman pian, saatko sellaista omasta oppialitoksestasi? Olet nuori ihminen, ja kaikkea on edessä, nyt on hyvät mahdollisuudet saada tuo kierre poikki ja uudelleen iloa ja voimavaroja arkeen ja elämään. Syy voi hyvinkin olla kilpirauhasessa, vvaikka viitearvot olisivat kunnossa. Toivottavasti uskallat hakea apua, kuntoutuminen takaisin hyvinvoivaksi ja elämäniloiseksi ihmiseksi ei ole vielä kovinkaan kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:37"]
Sinulla saattaa olla lievä masennus. Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Sen lopettaminen voi parantaa mielialaa.
[/quote]
Käytin ja lopetin, koska epäilin sen vaikuttavan mielialoihini. Tilanne on vaan pahentunut sen lopettamisen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:37"]
Sinulla saattaa olla lievä masennus. Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Sen lopettaminen voi parantaa mielialaa.
[/quote]
Käytin ja lopetin, koska epäilin sen vaikuttavan mielialoihini. Tilanne on vaan pahentunut sen lopettamisen jälkeen.
[/quote]
Et vaikuta olevan onnellinen parisuhteessa. Asutteko yhdessä? Suhde voi olla syy mielialaan, mutta toisaalta mielialasi voi heijastua myös suhteeseen. Ehkä sinun olisi hyvä käydä lääkärissä ja katsoa uudelleen lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan.
Kiitos rohkaisevasta viestistä 3.
Jotenkin tuntuu että tätä on jatkunut jo vuosia, lukioajoista lähtien, mutta välillä on ollut parempia kausia. Nyt on huonompi taas. Silti tuntuu, että minua pidetään turhasta valittajana, että minulla ei ole "oikeita ongelmia" jne. Avopuolisonikaan ei tällä hetkellä tue minua tarpeeksi, riitelemme aika paljon.
Pelkään myös, että minut käsketään syömään masennuslääkkeitä, jos menen psykiatrille. Pelkään niiden sivuoireita.
- Ap, 4 oli myös ap.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:37"]
Sinulla saattaa olla lievä masennus. Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Sen lopettaminen voi parantaa mielialaa.
[/quote]
Käytin ja lopetin, koska epäilin sen vaikuttavan mielialoihini. Tilanne on vaan pahentunut sen lopettamisen jälkeen.
[/quote]
Et vaikuta olevan onnellinen parisuhteessa. Asutteko yhdessä? Suhde voi olla syy mielialaan, mutta toisaalta mielialasi voi heijastua myös suhteeseen. Ehkä sinun olisi hyvä käydä lääkärissä ja katsoa uudelleen lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan.
[/quote]
Asumme. Olen pohtinut parisuhdettamme paljon ja en tiedä onko meidän molempien pahoinvointi syy suhteemme huonoon tilaan vai toisin päin. Rakastan hirveästi häntä, mutta yhdessä eläminen on vaikeaa, meillä monenlaisia ongelmia.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään masennusta ole olemassakaan, sellaista se elämä on, että työ ja opiskelu on rankkaa. Itselleni on antanut energiaa liikunta ja lenkkeily. Joskus voisi kai kokeilla energiajuomiakin jos pitäisi saada joku ehdoton projekti hoidettua, muttei montaa kertaa peräkkäin.. Ehkä sun pitäis helpottaa jostakin kohtaa. Toivottavasti autoin jotenkin :D
Voisitko puhua kumppanille näistä asioista? Ottaako hän ongelmasi tosissaan? Kenenkään ei pidä kestää tuollaista väsymyksen ja jaksamattomuuden tunnetta pitkään ja varsinkaan yksin, kumppanin pitäisi kyllä ehdottomasti tukea sinua ja yrittää piristää.
Jos tuntuu että suhde vain lannistaa sinua lisää niin ehkä on aika harkita eroa. Mutta silti, jos kyseessä on masennus niin ei se kumppanin jättäminen auta mitään. Toivottavasti saat tästä pohdittavaksi joitain ajatuksia. Toivon että saat taas puhtia ja innostusta elämään, ansaitset kaikkea parasta! Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samoja tuntemuksia. Jotenkin tää arki tuntuu niin rankalta, vaikkei minulla ole lapsia, enkä tällä hetkellä käy töissä. Mulla taitaa taustalla olla aikaisempi burn out, kun opiskelin ja työskentelin samaan aikaan. Jotenkin tuntuu, ettei elämässä ole mitään mielekästä, kaikki on velvollisuuden täyttämistä ja "pakollisten" hommien tekemistä. Mun elämästä on kadonnut ilo.
Olispa ihana, jos pääsisi johonkin erämökkiin ja elelisi siellä jonkun aikaa rauhassa itsekseen hyvällä omallatunnolla.
Ap:n teksti voisi olla minun kirjoittamani. Sillä erotuksella, että en jaksaisi kirjoittaa noin pitkää tekstiä, koska ahistaa penkoa tunteitani. Minulla ei myöskään ole todettu mitään kilpirauhasongelmaa. Kaikki on vain paskaa. Mikään ei kiinnosta ja mitään en jaksa. Onneksi käyn sentään töissä. Sekin on samaa paskaa, mutta sieltä saa rahaa.
Sinulla saattaa olla lievä masennus. Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Sen lopettaminen voi parantaa mielialaa.