Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

3,5v. ärsyttävä mukula

Vierailija
30.08.2006 |

Päätin tänään, että pinnani muuttuu superpitkäksi. Niinpä töistä tullessani hain lapsen, tulimme kotiin ja pyysin lasta pesemään kätensä. Eipä mennyt, pyysin (tai käskin), että " pese kätesi" noin kolmekymmentä kertaa. Aikaa kiukutteluun ja lattialla makaamiseen meni puolisen tuntia, sitten vasta poika pesi kätensä ja tuli pyytämään anteeksi kiukutteluaan. No, seuraavaksi pyysin ruokapöytään syömään. Eipä tullut, vaikka lupasin, että syötyään saa katsoa lastenohjelmat. Ruoka on nyt ollut tunnin pöydässä ja poika makoilee lattialla. Pinna alkaa kiristyyn, mutta kestän kuin nainen, en huuda kuten yleensä enkä uhkaile millään typerällä. Onko tässä mun menetelmässä mitään järkeä, oi kanssasisaret???



Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen kantanut lapsen seitsemän kertaa pöydän ääreen, josta hän siis liukuu lattialle. Ap

Vierailija
2/3 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

on satoja uhkailuja, huutamisia, yrittämistä hyvällä ja pahalla, mutta edelleen siis ollaan tälläsessä pisteessä ja kränätään arkisista asioista päivästä toiseen, vaikka poika on jo 3,5v. Sain ammattilaiselta neuvon pysyä tilanteissa rauhallisena, välttää kaikenlaista uhkailua ja huutamista ja ystävällisesti mutta tiukasti toistaa käskyä. Se kuulemma vaatii erityisen pitkää pinnaa, mutta tuottaa parhaiten tulosta. Ajattelin nyt siis yrittää. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

No niin, 1h20min meni sitkeältä pojalta luovuttamiseen. Nostin pöytään, yllättäen pysyi siinä, syötin lautasen tyhjäksi (siinä tein virheen, tiedän), poika sanoi kuuluvalla äänellä KIITOS ja nousi pöydästä. Nyt on sitten tunti aikaa iltapuuhiin ja -puuroon, näinhän nää illat menee kivasti... Mutta ei kai se sitten muu auta kuin tän aloittaminen, että joskus vielä koittaisi normaali arki, jossa lapsi ei pompottaisi. Kiitos sinulle, joka kerroit, etten ole ainoa, se lohduttaa kummasti!