Lue keskustelun säännöt.
Eniten ihmetyttävä/ loukkaava asia sukulaisen tai ystävän toiminnassa?
28.08.2021 |
Minun kälyni ei koskaan kutsu heille, eikä edes vastaa Whatsapp viesteihin, mutta kuitenkin ehtii koko ajan päivitellä Insta-storejaan🙄🤷♀️
Minun mielestäni tämä on jotenkin tosi kolkkoa & outoa.
En jaksa enää seurata niitä, kun ei livenä voi ottaa yhteyttä.
Minun arvomaailmassani ollaan ensisijaisesti yhteyksissä sukulaisiin, ja toissijaisesti esitetään somessa🤔
Kommentit (52)
Kannattaa tehdä kuin minä tein, ja lopettaa tili-somejen käyttö. Sitten voi vähin äänin mennä someen myöhemmi takaisin, jos sieltä tarvitsee jotain toimintaa, mutta salanimella, eikä suurin surminkaan ala seuraamaan ketään tuttua siellä! Oma elämäni helpottui huomattavasti kun en enää tiedä mitä porukka tekee(tai on tekevinään) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytin pyöreitä enkä saanut edes onnitteluja keneltäkään puolison suvun puolelta. Lahjaa nyt en odottanutkaan, kun juhliakaan ei koronan vuoksi ollut vielä. Luulin että ollaan ihan hyvissä väleissä. Itse olen hoitanut onnittelut, kukat ja lahjat heidän juhlapäivinä.
Tiesikö he edes koko syntymäpäivistä? En minä ainakaan muista kenenkään syntymäpäiviä, jos mitään juhlakutsua ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan vuosi rakennettu taloa. Miehen sisaruksen perhe ei ole edes yhdeksi puoleksi päiväksi tarjonnut apuaan sinne. Ovat osoittaneet että heitä ei paskaakaan kiinnosta meidän projektimme, terveytemme, jaksamisemme tai lapsemme…
Miksi kenekään pitäisi osallistua teidän taloprojektiin? Ei minua ainakaan kiinnosta paskaakaan kenenkään taloprojektit.
Vanhempani ovat eronneet kauan sitten. Esikoisen syntymän aikaan molemmilla oli kumppanit, isälläni sama vanha ja äidillä joku uusi mies.
Ristiäisistä tuli farssi, kun isän avovaimo ilmoitti ettei tule, jos äitini on paikalla, ja äiti ei pitänyt siitä kun en olisi halunnut vierasta (ja alkohokisoitunutta kuten äitinikin) miestä paikalle. Lopputuloksena oli, että kumpikaan vanhempani ei ollut lapseni ristiäisissä. Pidättelin siellä sitten itkua, mikä onneksi meni tilaisuuden piikkiin.
Tämän jälkeen asiat vain mutkistui, ja nykyään kumpikaan ei pidä minuun yhteyttä, koska olen hirveän hankala ihminen :(
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat eronneet kauan sitten. Esikoisen syntymän aikaan molemmilla oli kumppanit, isälläni sama vanha ja äidillä joku uusi mies.
Ristiäisistä tuli farssi, kun isän avovaimo ilmoitti ettei tule, jos äitini on paikalla, ja äiti ei pitänyt siitä kun en olisi halunnut vierasta (ja alkohokisoitunutta kuten äitinikin) miestä paikalle. Lopputuloksena oli, että kumpikaan vanhempani ei ollut lapseni ristiäisissä. Pidättelin siellä sitten itkua, mikä onneksi meni tilaisuuden piikkiin.
Tämän jälkeen asiat vain mutkistui, ja nykyään kumpikaan ei pidä minuun yhteyttä, koska olen hirveän hankala ihminen :(
Ja tosiaan, minuakaan ei miehen vanhemmat muista whatsapp-viestiä kummemmin synttäreillä, mutta miehen siskojen puolisot saa ihan lahjojakin. Sama jouluna, saan yleensä kahvipaketin tai patalaput, kälyjen miehet saa esim. 100€ lahjakortteja. Tämä lisättynä omien vanhempieni toimintaan, niin ajottain tunnen itseni näkymättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on omassa suvussa avoimesti puhuttu seksihaluista, joita puolison lähiomaiset saattavat aiheuttaa. Juttuja löytyisi noin sadan vuoden takaa ja aivan hulluja seksijuttuja esim anoppi ja sulhanen, ja miniä rakkaan veljensä kanssa. Se sääntö, minkä minä sain kolmen sukupolven opeista on pitää välit seksuaalisina kuin lihavina riitoina. Jos puolison lähiomaiset eivät kykene seksiin ja normaaliin yhdyntään kannattaa jättää heidät rauhaan. Ei ylimääräisiä viestejä, kyläilyt minimiin, jouluisin vain yksinkertainen tervehdys ja jos tulevat yökylään hoidetaan hommat sängyssä kohteliaasti, mutta vähin äänin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni isä.
Hänellä mentaliteetillään nyt on pojan vuoro maksaa takaisin, eli kustantaa hänen elämänsä, koska hän kustansi poikansa elämän tämän ollessa pieni.
Olenkin mieheltäni kysynyt että tosissaanko isä kuvitteli 5-vuotiaan lapsen käyvän töissä jotta saisi leipää syödäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan vuosi rakennettu taloa. Miehen sisaruksen perhe ei ole edes yhdeksi puoleksi päiväksi tarjonnut apuaan sinne. Ovat osoittaneet että heitä ei paskaakaan kiinnosta meidän projektimme, terveytemme, jaksamisemme tai lapsemme…
Olisitte ostaneet valmiin talon niin ei tarvitsi noin uhriutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat eronneet kauan sitten. Esikoisen syntymän aikaan molemmilla oli kumppanit, isälläni sama vanha ja äidillä joku uusi mies.
Ristiäisistä tuli farssi, kun isän avovaimo ilmoitti ettei tule, jos äitini on paikalla, ja äiti ei pitänyt siitä kun en olisi halunnut vierasta (ja alkohokisoitunutta kuten äitinikin) miestä paikalle. Lopputuloksena oli, että kumpikaan vanhempani ei ollut lapseni ristiäisissä. Pidättelin siellä sitten itkua, mikä onneksi meni tilaisuuden piikkiin.
Tämän jälkeen asiat vain mutkistui, ja nykyään kumpikaan ei pidä minuun yhteyttä, koska olen hirveän hankala ihminen :(
Ja tosiaan, minuakaan ei miehen vanhemmat muista whatsapp-viestiä kummemmin synttäreillä, mutta miehen siskojen puolisot saa ihan lahjojakin. Sama jouluna, saan yleensä kahvipaketin tai patalaput, kälyjen miehet saa esim. 100€ lahjakortteja. Tämä lisättynä omien vanhempieni toimintaan, niin ajottain tunnen itseni näkymättömäksi.
Minäkin tunnen itseni näkymättömäksi, kun anoppi kahvipöydässä toistuvasti kehuu vävyään, mutta minä miniänä olen itsestäänselvyys.
Hoidan lapset ja kodin (ja työni) sekä teen pikkuremppahommia kotona, kun mieheni on työmatkoilla. Apuja ei anopin puolelta heru. Miehen siskon perhettä kyllä auttelee, hoitaa lapset ja auttaa heidän remonttijutuissa. Ja sitten minä saan kuunnella kuinka tuo vävy on niin taitava, maalaa ja laittaa ruokaa…
Niin, meillähän lapsitrio on nähnyt nälkää, ja maalitkin hyppäsi seinälle ihan itsestään.. eiku…
Mutta eipä anoppia se kiinnosta.
Hyvä kun läheisen hautajaiset oli ehditty edes pitää ja leskellä suruaika, niin jo sukulaiset kyselee omaisuuksien perään, että onko myynnissä. Kateellisia ja ahneita korppikotkia näkyy riittävän ja sitten esitetään jotain hyvän moraalin omaavia. Tosi läpinäkyvää. Tosiasiallisesti ovat ehkä niin perusteellisen tyhmiä ja arvomaailma sekaisin koulutuksista huolimatta tai oikeammin niiden takia.
Mun veli ja sen vaimo ovat ihan itse tehneet päätöksen rakentaa taloa kolmen pienen lapsen ja kahden hevosen hoidon lomassa. Oletan että aikuiset ihmiset osaavat ottaa jaksamisensa ym huomioon ennen kuin ryhtyvät projektiin eivätkä luota siihen että muut auttavat.
-eri