Onko täällä ketään joka olisi saanut kaiken haluamansa?

Aika lähelle 100% mennään, mitään ei oikeastaan puutu. Ainoa mitä en ole saanut täysin itselleni on suuri rakkauteni jo nuoruusvuosilta, toki hän on elämässäni yhä muuten...

Samaa mieltä nro 21 kanssa, olen onnelllinen siitä mitä olen saanut ja arvostan sitä työtä mitä kaiken eteen on tehty. Ja toisaalta - lähes 100% ei tarkoita sitä etteikö elämässä olisi  vastoinkäymisiä, päinvastoin ne opettavat entistä enemmän arvostamaan olemassaolevaa!!

 onnellisuus taitaa olla sitä että arvostaa ja on kiitollinen siitä mitä sinulla nyt on, ei sitä että murehtii mitä sinulla ei ole.

Olen saanut kaiken mistä lapsena ja nuorena haaveilin. Olen saanut paljon enemmänkin. Kysehän on vain siitä, mihin tavoitteensa asettaa.

Haaveilin, että minulla olisi työ, jolla pystyn elättämään itseni ja hankkimaan oman, vaikka pienenkin, asunnon, jonkun kaupungin keskustasta, mielellään läheltä toria. Tämän olen saanut. Minulla oli jopa nouseva ura, jolta astuin syrjään ennen huippua, koska en tarvinnut sitä. Asun keskusta-asunnossa lähellä toria.

Haaveilin myös rakkaudesta: miehestä, jonka kanssa tuntisin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olen nyt jo toisessa avioliitossani ja molemmissa olen tuntenut yhteenkuuluvuutta ja rakkautta.

Haaveilin itseni toteuttamisesta kirjoittamisen muodossa. Minulta on julkaistu kirja ja kirjoitan lähes päivittäin.

Rikkaudesta en ole haaveillut, vaan ainoastaan taloudellisesta turvallisuudesta. Se minulla on. Ei ole koskaan tuntenut tarvetta esimerkiksi lotota.

Olen saanut pienestä saakka ja siksi pelottaa niin helvetisti että kohta tulee joku helvetin takaisku ja tapahtuu jotain järkyttävää kostoksi siitä että elämäni on ollut pelkkää ruusunlehdillä tanssimista 35 vuotta.

Mä olen saanut kaiken, mitä halusin. Meni siihen tovi. Nyt on tyhjä olo ja kun lapset ovat isoja, niin voisi vaikka kuolla.

Tiedän ihmisiä jotka on aina saaneet mitä haluavat. Mutta ei koskaan ole hyvä. Pitää aina silti valittaa.

Olen, pienet oli haaveet nuorena. Aviomies, lapsi, vakituinen työpaikka, omakotitalo ja lemmikki. Kaikki on mutta jotenkin ei tyydytä. Toisaalta en tiedä mitä haluaisin enemmän.

Kyllä olenhan syntynyt onnellisten tähtien alla mutta silti olen täällä perjantai-iltana

En ole, lotto voitto puuttuu.

Olen saanut kaiken, mistä olen osannut haaveilla. Tosin se ei ole koskaan pudonnut suoraan eteen taivaasta (paitsi mies, se tuli ihan tyhjästä), vaan olen ottanut selvää, miten voisi päästä lähemmäs sitä, että joskus olisi asemassa ottamaan tilaisuuden vastaan, jos se joskus tulisi.

Esimerkiksi: jos ajattelen, että suurin unelma ikinä olisi hypätä laskuvarjolla johonkin tiettyyn Alppien laaksoon, niin ei se tapahdu vain niin että ostaa pakettimatkan ja menee. Pitää ensin kasvattaa kuntoa, hakeutua suomessa harrastuksen pariin, tutustua tyyppeihin jotka näitä hommia tekevät, harjoitella turvallisissa oloissa, selvittää että saako koko paikassa edes liikkua tai etenkään hypätä - ja voipa vaikka lähteä vuodeksi pariksi töihin siihen maahan, jossa tuo paikka sijaitsee. Siellä sitten pääsee piireihin, ja ehkä sitten kerran sattuu että säät on kohdillaan ja porukassa on tilaa, ja tarjoutuu tilaisuus tehdä se mistä on haaveillut. Ja se on mahtavaa, mutta ei siinä kohtaa ehkä enää mikään jymy-yllätys. Melkein kaikki on realistista, jos on tarpeeksi hyvä suunnitelma.

Käytännössä aina on ollut useampia suunnitelmia päällekkäin. Jokaista työstän eteenpäin aina kun sopiva tilaisuus osuu kohdalle, ja siitä sitten johtuu, että olen usein vapaapäivinä auttamassa jotakuta, joka on auttanut vuorostaan minua, tai muuta vastaavaa. Haaveilun eteen olen joutunut uhraamaan paljon vapautta ja spontaaniutta.

Paljon olen saanut, nyt toiveet ovat jo lastenlasten tulevaisuudessa.

Itseltä ei oikeastaan puutu yhtään mitään.

Olen saanut asiat, joista olen haaveillut. Monta kertaa vain olen asian saatuani huomannut, että parempi olisi ollut jäädä saamatta, esim. haaveilemani mies olikin väkivaltainen ja vaikea parisuhde tämän kanssa olisi voinut viedä minulta monia asioita, jollen olisi osannut luovuttaa.