Runoile eniten vihaamastasi kotityöstä
Rantu rannussa rantuineen
räsymatto retkuilee
temppuilee ja ketkuilee
Ei hyppysissä pysy
eikä lupaa kysy
kun potkii, mätkii, pölyää
riuhtoo, tippuu, vääntyää!
Matonriepu tuo pirunperimä
tamppaajapolon taltuttaa
hien ja manaukset kirvottaa.
Voi pölynpesä, hiekkamatto,
ja muovailuvahaa, persatto!
Kommentit (84)
Taas päässä pyörii, ahdistaa
mun vessa pitäis puhdistaa
Kun hanskat käteen mä vetäisen
kuulen pöntön lorinan etäisen
Mä nappaan harjan kostean
ja skarppaan itsestäin rohkean
Alan pyttyä putsaamaan
jo alkaa jätökset roiskumaan
On pytty melkein puhtaana
mut käsille tuli roiskeita
Sekös vasta ällöttää
ja pytty mulle vain hörähtää
Lopulta kun huuhtelen
niin viimeinkin mä tunnen sen
On taas niin puhdasta, raikasta
mun aamukakille istua
Herutan vielä runosuontas
oi beibe, mamma, pocahontas!
Hei mummo-äiti, laula laulus
kuinka potuttaa paidan kaulus.
Huorulit, vosut, kaikki lahnat
ärsyttääkö vaihtaa sikamiehen pahnat?
Koska tasa-arvoa ei unohtaa saa
kutsu koskee myös lassukkaa
t. mies avaa sinäkin toki
putkiaivojes runollinen loki!
Tuuletusaukko
kylppärimme anusaukko
Kasvatat paskaa, pölykasaa
vuodatat noroa kun pihalla sataa
Riivattu räppänä, kuole kuole!
Minä en sua puhtaaks nuole.
Juokse, pölykoira, juokse!
En jaksa imurin luokse.
Jos jaksankin, se ämpyää
kuin koppakuori selällään
kun kiskon sitä perässä.
Ei, ystävyytemme ei ole terässä.
Ja miksi joka kulmasta
se koittaa saada otetta?
Ja kun viimein alkais sujua,
se kiljuu "ei oo enää johtoa!"?
Kerran koitin vaihtaa koneen.
Allawaysta olisi moneen,
muttei siitäkän imuriksi mun:
siihen pitkään letkuun kompastun.
Se vaanii kuristajakäärmeen lailla.
Mieluummin olen siis imuria vailla.
Juokse, pölykoira, juokse!
En jaksa imurin luokse.
Se on harmaa ja ikkunan kokoinen
valon taakseen peittäen.
Kätkee kerroksen alle kerroksen,
pölyn liikenteen, kakan kärpäsen.
Ruutu ruudulta puurran ja hikoilen
nukkaa ja raitoja kyttäillen:
pesten
ja pesten
ja tylsistyen.
Tahroja on täynnä reuna pytyn,
poimin maasta paperimytyn.
Harva muistaa vessaa vetää,
tumma raita pohjaa peittää.
Tartun harjaan pitkävartiseen
ei muut sen käyttöö harkitsee!
Sokeritoukka senkin moukka, sinut liiskaan matot piiskaan
ällöttävä moinen loinen, olisipa keino toinen
joka iikka hiiteen häätää, mitään auta täällä säätää
siivota ja luututa, ei meillä muuksi muututa,
ei siistimmiksi, kysyn vaan miksi
tuommoiset örkit, vaikka kuinka wörkit,
valtaavat alaa, vaikka annan palaa
imuroin ja huiskin, kohta nurkkiin myrkyt ruiskin.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 10:55"]
Sokeritoukka senkin moukka, sinut liiskaan matot piiskaan
ällöttävä moinen loinen, olisipa keino toinen
joka iikka hiiteen häätää, mitään auta täällä säätää
siivota ja luututa, ei meillä muuksi muututa,
ei siistimmiksi, kysyn vaan miksi
tuommoiset örkit, vaikka kuinka wörkit,
valtaavat alaa, vaikka annan palaa
imuroin ja huiskin, kohta nurkkiin myrkyt ruiskin.
[/quote]
Seetripuuöljy.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 10:55"]
Sokeritoukka senkin moukka, sinut liiskaan matot piiskaan
ällöttävä moinen loinen, olisipa keino toinen
joka iikka hiiteen häätää, mitään auta täällä säätää
siivota ja luututa, ei meillä muuksi muututa,
ei siistimmiksi, kysyn vaan miksi
tuommoiset örkit, vaikka kuinka wörkit,
valtaavat alaa, vaikka annan palaa
imuroin ja huiskin, kohta nurkkiin myrkyt ruiskin.
[/quote]
Seetripuuöljy.
[/quote]
okei, kiitos!!!
Siinä se makaa.
Sohvalla.
Retkottaen käsinojan yli.
Ryppyisenä.
Punaisena,
odottaen , että tarttuisin kiinni, ottaisin syllin ja alkaisin vetelemään vetoja.
Edestakaisin hitaasti ja huolellisesti. Joka koloon tunkeutuen ja jättäisin lämmön jälkeeni.
Tuloksena olisi paitapuseron uusi sileä elämä.
Tyytyväisenä myhäillen,
viritelmääni kyhäillen.
Noin! Lukot kiinni napsaisen,
varovaisesti alas emännän jatkokselta.
Hyppy vielä sohvapöydän päältä,
katseeni ylös luon ja naama vääräksi vääntyy.
Aina sinne jää vain rantu, valumajälki vihulainen.
Kuka halusi taloonsa ikkunan nelimetrisen?
Käteni veden äärellä
kosketat melkein kielellä
Tämäkö on romantiikkaa
vaaleanpunaista ja marjaisaa
Arjen hohtoa
kerrot minulle
kun korotat kätesi hyllylle
vältellen katseeni
Romantiikan rippeet
valuvat käsivartta pitkin
lupauksia kynttilöistä ja vaniljasta
Rakas
et vain ymmärrä
Nekin pitää tiskata
näillä pehmeillä käsillä
Kirjahyllyyn, sohvan taakse, nurkkien hämyyn taidetta kerään
Höytyväisiä tilataideteoksia syntyy toinen toisensa perään
Niiden harmajainen kevyt muoto on niin kovin herkkä ja hauras!
Jos niitä myydä tohtisin, mahtaisin olla vauras...
Niiden kauneutta ei julminkaan sydän mitenkään tuhota voisi
Siksi ihmettelen, miksi mieheni niin kovasti imurin ärjyvän soisi!
Meteli alkaa, imuri osuu jalkaan, potkaisen kaapin laitaan varpaan. Letku juuttuu ovenkahvaan, turvaudun mieheen väkivahvaan. Pyyhin mielummin pölyt.
Aika jätti
-tuumi tiskirätti
ja happamalle haisi
kuin vain parhaiten taisi.
Melko nätti
-tuumi pölyrätti
harmaannukkaista rantuaan
joka mikrokuituhipiää koristaa.
Järjenjätti!
-huusi sikolätti
kun rätit pestä unohdin
taas tänään niin kuin eilenkin.
Vedän käteen kumihanskat, otan rätin
lattiaa hankaan kiiltäväksi, selkäni käännän ja kuulen askeleet:
kävelet sisään kengilläsi, kuraiset jäljet kiiltävällä lattialla
riisun hanskat, heitän eteesi:
"siinä sulle, vedä käteen".
Kuristun, kun harhaannun
edes kuvittelemaan
Limaista haituvaa
mustaa avaruusmönjää
jotka ylkäni onneksi
lavuaarin alta hoitaa
hajulukosta, sanoo ja nauraa
Poskeenotto, sisätyöntö viikottainen lupausmyöntö.
Kauhuna tuleeko tauti makaan kuin kuollut hauki. Miehen pieni elin käynyt taas kyntämässö nuorta eestiläistä huoraa. Itse pääasiassa mustaa isoa kullia kuolaan.