Runoile eniten vihaamastasi kotityöstä

Olisi ihanaa kun astiat voisi käytön jälkeen vain roskiin viskata, mutta kun on vihertävä pihi niin pakko vain tiskata.

Nostit yöpaitaani 

nipistit kuin sanoen että nyt vois laukaista

Mutta vastahan tästä romantiikasta on viikko

ja katsoit liian kauan tähtityttöä kahvilan lehdestä

Inhoan pestä jalkalistoja, mieluummin teen vaikka ristipistoja.

Oodi vessanpesulle

Taas vedän käteen kumihanskat
sinkautan suupielestäni ranskat:
MERDE!
Siis paska, taas täällä täytyy lusia
hinkata posliinista toisten kusia.

Tiskaaminen tuo ahdistuksen palan kurkkuun, verrata en itseäni voi ahkeraan pieneen murkkuun. Vesipisaroiden valuessa pitkin käsivartta, toivon että oisin ehtoisampi emäntä - joku martta.

Silitysrauta

Vihaan silittämistä

Ryppyjä, olkoot. 

Voinko vielä kerran näistä syödä, vai pitäiskö jo altaaseen tämäkin lyödä?

En taida uskaltaa ottaa bakteeririskiä, vaan alan pestä homehtunutta tiskiä!

yhyy, nää loppua taida ei, noh syön tältä lautaselta anyway!

Pölyjä jos joku muu pyyhkisi, niin en minäkään orjatyötä yksin nyyhkisi!

En halua kokata

En tuhlata aikaa ja kuitenkin mokata

Maksan mielummin ruoasta muille

ja lasista viiniä meidän suille

Kiitos kaunis kokki paras

parempi kuin mun kanavarras

Pölyjen pyyhkimistä ei selviä ilman nyyhkimistä.

Pyykkien viikkaus ällöttää, mieluummin tahtoisin köllöttää, tv:tä töllöttää.

(taiteilijan vapaus)

Taas luukkusi aamulla avasin
Mädäntyneen makeahkoa lämmintä henkäystäsi osasin odottaa
Moni on minut elämässä pettänyt mutta sinä et koskaan
Ladon lautaset väleihisi
Kastikkeet sormissani irvistelen
Voi tämän hetken voisin päivistäni jättää
Ja kuitenkin aina kun koliset kovaa keittiössä
Sinä urhea vanhus
Kiitollisuuteni olemassa olostasi puhkeaa uuteen kukintoon

Kasan kersat kasvatteli
vaatepinkat venytteli
Kasan konetta korkeamman
pinon pyykkärin pelkäämän.
Voihki vaimo, voivotteli
tuskastui totinen työläinen:
Elämä ehtooseen ennättää
ennen kuin essut ehtyää!

Lisää näitä. Ihania :)

Kumarran,
Ristiaskel, sivulle kurotus.

Askel taakse, käden ojennus.

Venytys, pyörähdys ja niiaan.

Uusi zumba,
tavaroidenraivaamisrumba.

Kaksikymmentä lautasta,
Viisikymmentä lasia,
neljäsataa haarukkaa,
voi minua raukkaa.

Kuumaa vettä altaassa,
hikeä persevaossa.

Toistakymmentä veistä jäljellä,
työnnä nyt sinäkin lusikkasi tähän soppaan.

Eikö tätä tiskiainetta saisi pinkkinä, silloin minäkin tiskaisin ihan simona.

Useammin täällä imuroida tulis,

kadotuttaa koirankarvat,

muruset varmat,

kaikenlaiset boheemin siisteyden ylläpitäjän

pahat karmat,

mutta kun jo ennen urakkaa iskee masis!

Ei puhdas kauaa pysy...

Sieltä mistä äsken puhdistelit lattialaattaa,

sinne jo sitä karvaa hiljalleen sataa -

ihan kesken imuroinnin!

Arvannet jo siivoajan voinnin...

Siks kysyn mä - oi miks!

Miks' hinkkaan mattoa näin kauan?

Miks' hankin karvallisen hauvan?

Tai oikeastaan kaksi...

Samassa konkurssissa menee kodissa useampi hapsi...

Niin luulin, hah! Vaikka muutakin kokeneemmilta kuulin.

Mutta pitääkö toisen aina olla prokrastinaatti

ja olla tässä seikassa niin kovin automaatti

eli vaihtaa turkki vasta kun toinen jo lopetti

kuka näitä tähän opetti?

Sohva taas myllättiin
Tervetuloa lättiin
Äitihän täällä kaikesta vastaa
Kun huudan, kukaan ei vastaa
Jengi on taas kaikonnut omille teilleen
Kuka minnekin, kavereilleen

Lisää!

Tuleeko kohta raivo? Nyt pestävä on lattiakaivo! 

On siellä hiuksia ja muuta likaa, vaikkei meillä mielestäni ole edes sikaa.

Töhnää, möhnää harjaan ja huuhdon, kun olen saanut kuuraus puhdon.

Nyt on kaivo taas kuin uusi, seuraavaksi vuoron saa huusi.

Legot pitkin lattioita, pöydän alla klöntti voita.
Kuka tään sotkun aiheuttaa, äidin hermoja raastaa vaan?
Juurihan mä täällä siivosin, lattiat pöydätkin pesin.
Seuraava huone vuorossa, eihän nää paikat pysy kunnossa!!!
Aah, lapsiperhe-elämä on MAHTAVAA!!!