Sattuuko istukan synnyttäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan tämä on yksilöllistä. Itse en edes koe synnyttäneeni istukkaa, vaan molemmilla kerroilla kätilö vain nykäisi sen pois. En tuntenu mitään. Eli ei siis sattunut yhtään.

Miten se nykäistään pois?! Minä luulin, että tarvittaessa kätilä auttaa painelemalla kohtua mahan päältä.

Itselläni istukka syntyi itsestään, ilman avustusta. Ei sattunut extraa, oli kipeä olo muutenkin.

Ihan vetämällä.

Olen ollut paikalla, kun kaksi pitää kiinni äidistä ja kolmas vetää napanuorasta kaksin käsin. Eikä silti irronnut, leikkuriin mentiin salamana.

Näin kävi itsellekin. Sattui enemmän kuin synnytys - joka sekin sattui saakelisti. Leikkuriin ja nukutuksessa poistettiin, verta vuosi puolisen litraa siinä yhteydessä, Hb 95 että hiukan oli hapeton olo jonkun tovin.

Täällä ihan sama!

Vierailija kirjoitti:

Mulla sattui kaikilla kolmella kerralla. Istukka syntyi joka kerta 10-15 min sen jälkeen kuin vauva. Vauvan syntymän jälkeen supistukset siis taukosi ja tuntui, että tässäpä se oli, ihanaa. Puudutukset lakkasi vaikuttamasa. Kätilö vähän paineli vatsaa, kai että istukka irtoaisi, mutta jotenkin ehjänä. Sitten vaan yht'äkkiä alkoi pakottaa tai tuli sellainen kova puristus, muttei heti yhtä kivulias kuin kunnolla kivuliaat supistukset. Supistus voimistui ja istukka syntyi yhdellä supistuksella, toki kätilö taisi sitä myös napanuorasta kiskoa hieman, että saataisiin yhdellä kertaa ulos. Koska puudutukset olivat ohi ja vapina tietysti aika hiertynyt siinä vaiheessa niin kyllä sen liukkaan istukankin ponnistus kirveli. Mulla siis synnytyksissä taisi sattua niiden voimakkaimpien ja kivuliaiden kohdun supisteluiden lisäksi juuri se kun vapina tietysti hiertyi ja sitä vasten piti synnyttää lapsi ja istukka. Ei kuitenkaan mitään, mistä ei olisi nopeasti palautunut eikä onneksi tarvitse enää synnyttää.

Vapina 😂

Sama kuin monella muullakin, kätilö vähän paineli vatsan päältä ja veti napanuorasta, sitten istukka lumpsahti ulos. Ei tuntunut miltään.

Ei se vauvan ulos ponnistamisen jälkeen tuntunut enää juuri miltään, pullahti vaan ulos. Synnytyskoettelemuksen jälkeen kyllä mietti että "ei enää!" kun kätilö sanoi, että istukka pitää vielä "synnyttää", mutta se kävikin nopeammin kuin kuvittelin.

Ei tuntunut mutta se tuntu tosi isolta mitä muistinkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole yksilöllistä, mutta tässä oma kokemukseni. Ei se tuntunut enää miltään, synnytyskipujen jälkeen ja vauva rinnalla :)

Just joo taaas tätä! Että ei satu synnytys kun on vauva palkintona!!! Ihme denialisti

Samaa ihmettelen. Eipä se vauva rinnalla kipua vie pois.

Itse asiassa vauva rinnalla aiheuttaa oksitosiinihormonin eritystä ja se vähän auttaa kipuun.

Mutta siis se vauvahan on kairannut sille istukalle jo tietä ja se istukka on elin (tai ainakin sen kaltainen) eli se menee kasaan tarvittaessa ja kirjaimellisesti vain solahtaa ulos. Vähän sitä edelsi pienet supistukset, mutta ei ne ollut kuin epämiellyttäviä.

Ensimmäisessä synnytyksessä kätilö paineli vatsan päältä ja se oli epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Hyy, entisaikoina sen istukan kiskominen on voinut johtaa kohdun prolapsiin, nykyään sen irtoamista joudutetaan lääkityksellä niin ei tarvitse tuntikausia odotella.

Kyllä sitä istukkaa nykyäänkin revitään oikein voimalla ja pitkään ennen kuin lähtään leikkaussaliin jossa lääkäri poistaa sen käsin.

Itsellä ekalta lapselta istukan ulostulo sattui ihan hirveästi kun alapäätä ei oltu mitenkään puudutettu, kätilö leikkasi välilihan auki puuduttamatta ja ei ollut mitään hätää.

En enää muista koko istukkaa, vaikka kaksi lasta synnyttännyt alateitse. Kivuliain muisto on se kohta kun pää syntyy ja tuntuu kuin alapää repeäisi. Ei siinä istukka enää miltään tunnu sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Hyi että nämä synnytyskertomukset ovat aina yhtä pelottavia ja kuvottavia.

En tarkoita yhtään haukkua, vähätellä enkä moittia äitejä. Lapsia vain ei minulle siunaannu, joten asia on jäänyt ihmettelyn asteelle.

Varmasti se kokemus on juuri noin brutaalia, iljettävää ja sivusta ajatellen siis aivan kauhistuttavaa.

Tuntuu tosi pahalta edes lukea tuommoisia.

Synnytys on julmaa, brutaalia, ei mitään vaaleanpunaista höttöä. Kaikki sattuu paljon ja enemmän. Toipuminen sattuu ja on rujoa.

Mulla ei ole mitään havaintoa koko istukasta. Kaksi kertaa synnyttänyt, ekassa epiduraali, toisessa ei mitään. Sen muistan että tokalla kerralla toisena päivänä osastolla kävi joku painelemassa vatsaa ja ehkä viikko myöhemmin vatsa oli kipeä ja kuume nousi hetkeksi. En tiedä oliko kyseessä jotain istukan palasta vai muuta mäskiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään havaintoa koko istukasta. Kaksi kertaa synnyttänyt, ekassa epiduraali, toisessa ei mitään. Sen muistan että tokalla kerralla toisena päivänä osastolla kävi joku painelemassa vatsaa ja ehkä viikko myöhemmin vatsa oli kipeä ja kuume nousi hetkeksi. En tiedä oliko kyseessä jotain istukan palasta vai muuta mäskiä.

Osastolla kohdun painelu on ihan toinen juttu ja liittyy kohdun suopistumiseen. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi se painelu pitää tehdä kaksin käsin kauhealla voimalla.

Ei tuntunut missään. Eli en tiedä, missä kohtaa se istukka irtosi. Kätilö vaan kiskoi sen ulos kohdusta.