Synnytykeskustelu- kysely

Ei käyty synnytystä läpi mitenkään missään vaiheessa. Papereista sai lukea sitten synnytyksen kulun. Pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi kun lapsi oli kääntynyt selälleen masussa (tämän kertoi ultrannut kätilö tai lääkäri, en tiedä kumpi) tehtiin hätäsektio epiduraalipuudutuksessa. Tiesin kyllä että tälläinen keskustelu kuuluisi asiaan, mutta kukaan ei edes kysynyt haluaisitko keskustella asiasta.



Muutenkin tuntui että jäin yksin lapsen hoidossa ja imetyksessä, ja vielä kun pystyssä ollut sektiohaava teki sen että nosteleminen oli hankalaa. Erikseen piti pyytää että voisitteko neuvoa vaipanvaihdot, auttaa imetyksessä kun ei tahdo onnistua jne. Onneksi samassa huoneessa oli konkari, synnytti 7. lapsensa, ja hän neuvoi imetyshommissa.



Olin todella huojentunut kun pääsin kotiin!

edelleen suututaa kuinka huonosta synnytys käytiin läpi. muutenkin oli siellä heittellä oleva olo.



elikkä mulle kerrottiin synnytyksestä vaan tosi pintapuolisesti silaisten ja sit häivyttiin paikalta. olisin halunnut tietää mitä synnytyksessä todella tapahtui koska mulla meni kuulo kivusta. ja varsinkin epiduraalin laitosta olisin halunnut tietää paremmin koska sitä en aluksi edes tajunnut ennen kuin anestesialääkäri huusi minulle että " juuri tuollaista kielsin tekemästä" (tarkoitti liikkumasta).en tiennyt että he laittoivat epiduraalia koska eivät tehneet riittävän selväksi sitä eivätkä varmistaneet että ymmärsin mitä on tekeillä (koska tosiaan en kuullut kuin huminaa).



pyysin epikriisin sairaalasta mutta minulle lähetettiin synnytyskertoksen yksi sivu, jossa oli vain numeraaliset tiedot, eli istukan painot sun muut.



ensi kerralla tiedän ainakin olevani kiukkuinen synnyttäjä joka vaatii jatkuvasti.

Synnytyksessäni ollut kätilö tuli osastolle minua katomaan kolmantena päivänä. Kävimme synnytyksen kohtakohdalta läpi ja hän vastaili minua askarruttaviin kysymyksiin. Miehenikin oli silloin paikalla ja piti tuota keskustelua hyvänä. Myöhemmin olen jutellut erään tuttavani kanssa joka on kätilönä TAYSissa ja hän sanoi että tämä on käytäntö, jos vaan työvuorot osuvat kohdalle ja kiireet antavat myöden.

Joskus siis keskustelut jäävät käymättä jos äiti kotiutetaan nopeasti tai kätilöllä alkaa vapaat tai työvuoronsa ovat kovin kiireisiä (synnytyksiä/tuurauksia).

Ensisynnytykseni jälkeen keskustelu käytiin lapsivuodeosastolla kätilön kanssa 2 vrk synnytyksestä. Oli todella hyvä keskustelu ja erittäin tarpeellinen. Oli hienoa käydä synnytys läpi ja saada selvyys mieltä askarruttaneisiin asioihin. Vaikka siis kaikki sujui ihan hyvin, niin silti oli paljon läpikäytäviä asioita. Koin keskustelu erittäin terapeuttisena ja hyödyllisenä. Sain tutustua ensin synnytyspapereihinii ja käyriin itse rauhassa, sitten kätilö tuli juttelemaan ja puhuimme varmaan yli tunnin.



Toisella kertaa ei keskustelua käyty, sain kyllä paperit läpikäytäväksi kun niitä pyysin. Keskustelukin olisi varmaan pyydettäessä järjestynyt. Mutta synnytys sujui niin hyvin ja mieleeni ei jäänyt mitään asiaa, mitä olisin kokenut tarpeelliseksi läpikäydä, joten asia sai olla. Toki, jos keskustelua olisi ehdotettu niin olisin sen käynyt.



Mielestäni keskustelu on erittäin tarpeellinen kaikille ensisynnyttäjille ja AINA, jos jotain poikkeavaa on synnytyksen kulussa. Moni ystäväni on jälkeenpäin jäänyt miettimään synnytyksiään kun niitä ei ole läpikäyty.

Vuonna 2002 synnytin esikoiseni Haikaranpesässä ja kätilö olisi neuvonut kaiken kädestä pitäen jos olisi tarvinnut, tosin huomasi etten juurikaan apua tarvitse, synnytyskeskustelu käytiin läpi vaikkakin meillä vieraita melkein koko ajan 2:n vrk:n aikana, ei ollut kätilö joka salissa kanssamme oli mutta se ei haitannut yhtään, osasi asiansa hyvin tämä toinenkin kätilö, toisaalta olisi ollut mukava saada jutella juuri sen kätilön kanssa joka salissa oli.



vuonna 2005 synnytin poikani ja jälleen paikkana Haikaranpesä, mutta pojan sokeriarvojen ja paikan ollessa täysi jouduimme sitten viereiselle osastolle. Olimme sairaalassa tuolloin 4vrk:tta ja viimeisenä pvänä käytiin sitten synnytys läpi kätilön kanssa, toi ensiksi kaikki paperit luettavakseni ja sen jälkeen tuli keskustelemaan vielä asioista ja halusi tietää että kaikki on kunnossa, ottivat todella hyvin huomioon asian että poika oli teholla ja itse olimme perhehuoneessa, tästäkin syystä keskustelua vähän venytettiin, olimme mielummin teho-osastolla poikamme kanssa kun keskustelemassa kätilön kanssa.

Todella hyvä kuva kuitenkin jäi keskusteluista.



Jälleen menossa synnyttämään Kätilöopistolle seuraavaa ja n.vkolla 35 tehdään jo synnytyskeskustelu siitä että mitä toivon ja mitä haluan, leikkaako mies napanuoran yms.... tätä keskustelua suosittelisin muillekkin, on ihana kun on valmiiksi suunniteltu synnytys, vaikka kaikkihan ei aina kaavan mukaan mene

Hei,



Minulle jäi synnytyksestä ihanan kätilön ja kätilöopiskelijan ansiosta loppujen lopuksi hyvä muisto. He olivat kiireisestä tilanteesta huolimatta rauhallisia ja muistivat kannustaa. Olet valinnut hienon alan.



Kätilö sanoi tulevansa käymään seuraavana päivänä osastolla, jos kerkeää. Valitettavasti hän ei ehtinyt. Olisin kovasti toivonut tapaavani hänet vielä. Mieheni tapasi hänet viedessään kiitoskukkiamme synnytystä seuraavana päivänä mutta kätilö kertoikin saman kiireen jatkuvan.



Ennen sairaalasta poislähtöä toinen kätilö teki lopputarkistuksen ja taisi kysyä, että onko synnytyksen osalta jotain mielessä. Kysyin synnytyskertomusta. Sen hän sanoi olevan koneella ja lähetettävän neuvolaan, josta saisin sen. En osannut siinä tilanteessa kysellä enempää, jäin vain ihmettelemään miksi synnytyskertomuksen läpikäynti jätetään neuvolaan. Neuvolan hoitajan kotikäynnillä sain kertoa synnytyksestäni, mikä oli hyvä mutta tietysti hän eikä myöhemmin neuvolalääkärikään osannut kommentoida synnytyksen aikaisia tilanteita (miksi jotain tapahtui, olisiko tiettyjä asioita voinut/pitänyt tehdä toisin jne).



Jos henkilökohtaiseen keskusteluun ei todellakaan ole aikaa, niin hyvähän sellainen olisi tehdä edes puhelimessa. Mieluiten tietysti tapaisi kätilön. Voi olla, että ihan heti synnytyksen jälkeen tai seuraavanakaan päivänä ei ole valmis kysymään kysymyksiä, ajatuksen ovat vielä sekaisin. Siksi jonkun edellä mainitsema mahdollisuus soittaa kätilölle tai mikse kätilön pikainenkin soitto joskus myöhemmin (henkilökohtaisen osastolla käynnin lisäksi) olisi upeaa.



Oma äitini kertoi, että häntä jäi minun synnytksestä vaivaamaan joku kätilön lausahdus ja hän olisi kovasti halunnut kysyä asiasta tarkemmin kätilöltä. Häntä siis hieman vieläkin, 31 vuoden jälkeen, mietityttää asia, vaikkei mistään vakavammasta jutusta edes ollut kysymys.



Olen koettanut korvata puuttuvaa oman (ihanan!) kätilön kanssa käytävää keskustelua vuodattamalla synnytystarinaa tosiaan mm neuvolan lääkärille mutta en kokenut siitä olevan minulle juuri apua, kuten jo mainitsinkin.



Tsemppiä opinnäytetyöhön, hyvä aihe sinulla. Viethän tämän asian tärkeyttä eteenpäin, jotta kätilöt suurenkin työpaineen alla jaksaisivat vielä keskustella synnyttäjien kanssa jälkikäteen. Ymmärrän kyllä, että heillä on usein todella kiire. Itselleni synnytyksen läpikäynti mahdollisimman tarkkaan olisi ollut tärkeää.

Kätilöni jäi pitkälle vapaalle synnytykseni jälkeen, joten ei ollut synnytyskeskustelua. Synnytykseni oli ns.erittäin helppo synnytys, 5t5min, josta oltiin n.20min sairaalassa ennen vauvan syntymää. Silti olisin kaivannut keskustelua, koin että olin hankala asiakas(halusin jakkaran)ja istukka ei lähtenyt ihan suosiolla(50min), jolloin kätilöt lietsoivat vähän " paniikkimielialaa" , vuoron perään runnoivat mahaani kilpaa ja luulin oikeasti että kohta tästä lähdetään jonnekin irroitukseen. Kaksi tuntia on kuulemma kuitenkin aikaa ennen kuin lähdetään käsin irroittamaan(neuvolan tädiltä kun kysyin), enkä tietääkseni edes vuotanut juuri verta, hemppakin oli seur.päivänä yli 120 ja kävelin heti synnytyksen jälkeen itse osastollekin. Rinnanpääni olivat matalat, eikä vauvaa saatu rinnalle salissa. Kahteen otteeseen kuulin ettei näillä imetetä ilman kumia, vaikka lopulta imetin 2v4kk ilman kumia...



Pää ei jotenkin ehtinyt koko hommaan mukaan, onneksi mies oli mukana ja hänen kanssaan käytiin läpi että mitä siinä oikein tapahtuikaan. Ammattilaisen näkemys olisi kuitenkin ollut kiva kuulla ja oikeasti äidit olisivat varmaan tosi otettuja kun kätilö toteaisi keskustelussa että " hienosti selvitty" tms., synnytyksen jälkeen kun olo ei ole mitenkään upea ja baby blues itkettää. Pienetkin jutut jäävät mieleen, synnytys on niin ainutkertainen juttu. Epikriisi on pyytämättä sairaalasta, nyt kun seur.synnytykseen on vain muutama kuukausi niin olen alkanut miettimään että pitäisi varmaan lukea tiedot ed.synnytyksestä.

Jouduin korkean verenpaineen vuoksi jäämään Keski-Suomen Keskussairaalan vuodeosastolle yöksi. Minut tutkinut naislääkäri teki elämäni kovakouraisimman sisätutkimuksen ja vuodin todella paljon verta. Yöllä sairaalassa todennäköisesti tuon kovakouraisuuden vuoksi limatulppa irtosi ja synnytys käynnistyi 2 viikkoa ennen laskettua aikaa.



Minulle tehtiin todellakin kaikki rutiinitoimenpiteet peräsuolen tyhjennyksestä, sikiökalvojen puhkaisusta aina oksitosiinitipan käyttöön synnytyksen aikana. Lopulta synnytys pysähtyi, koska lapsi oli väärässä tarjonnassa. Kauhea kätilö kannatti vielä hätäsektiota pystysuoralla leikkauksella mutta onneksi ihana mieslääkäri päätti tehdä pienen bikinirajaviillon, jota ei edes enää huomaa.



Järkytys oli kuitenkin suuri, kun sektioon päädyttiin 18 tunnin synnytyksen jälkeen kun kohdunsuu oli 8 cm auki...

KUKAAN EI EHDOTTANUT KESKUSTELUA/TULLUT KYSYMÄÄN HALUANI KESKUSTELLA SYNNYTYKSESTÄ 4 VRK:N SAIRAALASSAOLONI AIKANA, vaikka mielestäni olinkin poikkeuksellisen rankan synnytyksen läpikäynyt.



Nyt odotan toista lasta ja minua todellakin pelottaa aikaisempi kokemukseni siitä kuinka minua ensisynnyttäjänä kohdeltiin, meno on varmasti nyt vielä raaempaa. Aion vaatia keskustelutuokion tuon kauhean kätilön ja lääkärin kanssa, koska minusta he laistivat vastuustaan kun eivät suoraan synnytyksen jälkeen mahdollisuutta keskusteluun tarjonneet.

Tapahtui Keski-Suomen Keskussairaalassa 04/2004

Keskustelimme mieheni ja varsinaisen syntymän hetkellä läsnäolleen kätilön kanssa ennen kotiin lähtöä neljäntenä päivänä. Keskustelu oli hyödyllinen varsinkin synnytyksen jonkun verran dramaattisen lopun jälkeen (meinattiin joutua hätäsektioon, kun lapsen sydänäänet alkoivat tippumaan). Koko synnytyksen ajan paikalla ollut kätilöopiskelija ei valitettavasti päässyt paikalle keskusteluun.



Keskustelu lisäsi luottamusta kätilöiden ammattitaitoa kohtaan ja vastasi joihin minulle synnytyksestä avonaiseksi jäämiin kysymyksiin. Keskustelun lopuksi pidettiin vielä imetysasioiden kertaus tuokio, jonka opit ovat jääneet miehenikin mieleen. Eritysen iloinen olen tuosta vielä ennen kotiin lähtöä tapahtuneesta imetysohjauksesta, jossa kerrattiin mm. se kuinka toimia, jos tuntuu siltä, että maito tulo loppuu eli miten lisätä maidontuotantoa.



Olen menossa jälleen synnyttämään Tammisaareen. Erittäin hyvät ja positiiviset muistot jäivät ensimmäisestä synnytyksestä sieltä, varmaan osittain tuon synnytyskeskustelun ansiosta.

Mä synnytin kätilöopistolla. Synnytyksessä mukana ollut kätilö tuli keskustelemaan synnytyksestä 1-2 pv synnytyksen jälkeen. Muuten ihan hyvä, mutta olisin toivonut, että keskustelu olisi käyty myöhemmin, esim. muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, kun olin jo ehtinyt miettiä synnytystä enemmän... =)

Molemmilla kerroilla annettiin etukäteen omat paperit tutkittaviksi, jonka jälkeen niistä sai käydä juttelemassa kätilön kanssa ennen kotiinlähtöä. Kiva oli käydä läpi asioita, koska varsinkin toinen synnytys meni nopeasti. Ei pysynyt kärryillä, ehti säikähtää jne. Kaikki oli kiva nähdä paperilla. Kätilö oli kylläkin eri kuin synnytyksessä, joten hän oli lähinnä kuuntelijan ja ulkopuolisen asiantuntijan roolissa.



Puhelinkeskustelu ei olisi minusta kovin hyvä ajatus, koska silloin tulisi varmasti vähemmän juttelua kuin kasvokkain. Jäisi varmasti lähinnä tietojen kyselyksi.



Parannusehdotus: saisi tavata vielä edes jonkun synnytyksessä mukana olleen. Esim. muistikuvat omasta hätääntymisestä tms. voivat olla tosi hataria.

Elikkä synnytin KaKs:ssa alkuvuodesta ja synnärin ja kätilöiden toiminnasta ei ole muuta kuin positiivista palautetta.



Kanssani synnytys käytiin perusteellisesti läpi. Heti synnytyksen jälkeen seuraavana päivänä kävin synnytyskeskustelun synnytyksessä viimeisenä olleen kätilön ja lääkärin kanssa.



Lisäksi vielä keskustelin synnytyksestä kaksi kertaa kätilön kanssa, joka oli pisimpää mukana synnytyksessä. Ja vielä kotiutuspäiväni juttelin synnytyksestä osaston toisen lääkärin kanssa.



Joten todella perusteellisesti synnytys käytiin läpi, eikä mitään jäänyt hampaankoloon kaivelemaan. Kaiken lisäksi sain valita et haluanko tulla jälkitarkastukseen äitipolille, jolloin olisi vielä mahdollista keskustella synnytyksestä, jos siis on vielä tarvetta. En kumminkaan kokenut enää tarvetta keskustella ko.asiasta.



Että näin minun kohdalla !!!

-03 meni esikoiseni synnytys aika lailla erilailla kuin olin odotellut. Maanantaina menin runsaan lapsiveden takia käynnistykseen, ei tapahtunut mitään, tiistai huilattiin, keskiviikkona taas tippaan, ei tapahtunut mitään, paitsi että lääkäri illalla puhkaisi " vahingossa" kalvot. torstain ja perjantain välisenä yönä käynnistyi sitten omat supistukset ja synnärille pe aamuna, josta kiireelliseen sektioon iltapäivällä kun olin n. 6 cm auki ja pojan syke hävisi (ilmeisesti vauva oli jo niin kamalan väsynyt monen päivän rääkistä). Poika sai 10 pistettä ja on onneksi ollut ihan ok, itseltäni lähti 1,5 l verta eikä kohtu alkanut supistua ja sain poikani viereen vasta 5 h synnytyksen jälkeen eikä välillä kukaan käynyt sanomassa miten hän voi. Hoitajat patistivat seuraavasta päivästä lähtien itse hoitamaan vauvaa, jonka tunnollisesti teinkin sillä seurauksella että leikkaushaavaan tuli vaikka mitä jälkikomplikaatiota, hyytymää, vuotoa, ym. ja jouduttiin olemaan sairaalassa yli viikko synnytyksen jälkeen.

Täytin kyselylomakkeen täyteen tekstiä ja kysymyksiä ja joku kätilö kävi parina päivänä sanomassa että lomake on luettu ja että joku tulee vastailemaan kysymyksiin kun ehtii. Yksi kätilö tuli sängylleni istumaan lomakkeen kanssa päivää ennen kuin lähdin sairaalasta ja aloitti kysymysten läpikäynnin mutta sanoikin sitten saman tien että nyt pitää mennä jatkamaan töitä. Kukaan ei palannut asiaan sen jälkeen. Vielä nytkin kun odotan toista, äitipolin käynneillä on selvinnyt aina vain uutta asiaa synnytykseni kulusta jota minulle itselleni ei ole kerrottu ollenkaan, viimeksi viime viikolla, yli 2,5 v tapahtuman jälkeen sain kuulla lisää järkkyjä juttuja. Ja olen nyt rv 38 ja hirvittää tuleva synnytys ihan kamalasti ja edelliset tapahtumat pyörivät päässä jatkuvasti. Olen jo alkuraskaudesta alkaen puhunut ekan synnytyksen traumasta, mutta kukaan ei ole ottanut mitään kantaa. Saapi nähdä miten käy, nyt ainakin osaan pitää puoleni!

Synnytin Lohjalla 05/2006, muistaakseni kun palasin leikkaussalista, jossa minua oli kursittu 2 tuntia niin sen jälkeen taisi joku kysyä, että olisinko halunnut jutella... silloin se ei tuntunut ajankohtaiselta, koska olin vasta synnyttänyt pojan ja ollut ommeltavana ja en ollut nähnyt vauvaani kuin vain hetken synnytyksen jälkeen ja sekin oli helvettiä kun yrittivät samalla parsia minua kasaan ilman kunnon kivunlievitystä synnytyssalissa.



Neljä päivää vietin sairaalassa eikä kukaan tullut keskustelemaan synnytyksestä. Kolmantena päivänä olisin jo halunnut asiasta keskustella ja saada tietooni, että miksi olin revennyt niinkuin repesin.

Neljäntenä päivänä oli aivan ihana kätilö töissä, joka sitten lupasi selvittää synnytyksen kulun paikalla olleelta kätilöltä ja tämä sitten kävi sen kanssani lävitse.



Mielestäni olisi ollut tärkeää, että tuo synnytyksessä mukana ollut kätilö olisi käynyt synnytyksen kanssani lävitse vaikka 3:na tai 4:nä päivänä synnytyksestä tai sitten vaikka viikko synnytyksen jälkeen puhelimitse.



Muutenkin olisi mielestäni ollu tarpeellista, että äidin vointi ja leikkaushaavan ym. repeämisten ompelut olisi asianmukaisesti tarkistettu viimeistään lähtöpäivänä ilman että sitä olisi tarvinnut erikseen pyytää. En tiedä olisiko tuolla tarkistuksella, jos sen olisi tehnyt esim. gynekologi, vältytty siltä, että nyt joudun menemään korjausleikkaukseen yli 4 kuukautta synnytyksestä...

Vähän kummastuttaa, että loppuarviooni, jonka sain postitse, ei oltu kirjoitettu ollenkaan, että olivat ommelleet minua synnytyssalissa ilman kunnon puudutuksia ja vasta muutaman tikin jälkeen siirryttiin leikkaussaliin.



Itse olin vielä kirjallisesti ilmoittanut, että jos joudutaan ompelemaan niin haluan KUNNON puudutukset.



Sekin on alkanut mietityttämään, että kun synnytyssalissa oli jäänyt ompelussa onkaloita, joita sitten korjattiin leikkaussalissa ja 3 kuukautta tuon jälkeen gynekologin tarkistuksessa sain lähetteen korjausleikkaukseen, koska edelleen on jäänyt onkaloita, niin onko tässä nyt kyse liian vaikeasta " työmaastosta" vai ammattitaidon puutteesta???

Kaksi synnytystä, molemmat Kätilöopistolla.



Ensimmäinen synnytys Kätilöopiston tavallisella osastolla 5/2003. Sain joitakin päiviä synnytyksen jälkeen paperit synnytyksen kulusta luettavaksi ja kävin ne läpi myös kätilöni kanssa. Sinne oli aika tarkasti kirjattu kaikki asiat, joten ihan hyvä jälkimaku jäi vaikka kokemus oli rankka, esim. epiduraali ei oikein toiminut (jälkeenpäin olen tajunnut, että se taisi vain viivästyttää synnytystä), synnytys oli melko nopea ja erittäin kivulias. Keskustelu oli siis erittäin hyödyllinen.



Seuraava synnytykseni oli Kätilöopiston Haikaranpesässä 11/2005. Ennen synnytystä käytiin läpi edellistä synnytystä, joka oli mielestäni erittäin hyvä asia, ja mietittiin tätä seuraavaa. Sain esittää toiveitani ja pelkojani (esim. tästä epiduraalin toimimattomuudesta ja muistakin puudutteista). Toinen synnytys menikin sitten 2 tunnissa ja onneksi ei puudutteita ehditty laittaa, vaikka se kivuliasta olikin. Tämän synnytyksen jälkeen en ehtinyt käydä synnytyskeskustelua kätilön kanssa, sillä lähdimme osastolta alle vuorokauden sisällä kotiin. Vaikka kaikki meni paremmin kuin hyvin, olisin mielelläni käynyt synnytyksen vielä läpi kätilön kanssa, sillä se tapahtui niin nopeasti (olin sairaalassa alle tunnin ennenkuin lapsi oli jo syntynyt) etten oikein pysynyt kärryillä synnytyksen aikana. Mahdollisuus tähän keskusteluun olisi varmasti ollut jos olisimme olleet kauemmin osastolla ja ainoastaan tuo synnytyksen läpikäymättömyys harmittaa minua tässä toisessa synnytyksessä.



T:Akane

Harmittaa lukea kuinka tylysti ja välinpitämättömästi sinua on hoidettu. Mutta nyt et istu enää pähkälemässä ekaa synnytystä ja pelkäämässä seuraavaa, vaan tartut puhelimeen ja soitat synnärillesi. VAADIT päästä keskustelemaan edellisestä synntyksestäsi ennen seuraavaa. Se on sinulle järjestettävä, koska synnytystäsi ei käyty läpi ajallaan. Muutenkin, kaikki joilla jää aikaisemmasta synnytyksestä jotain kaivelemaan muistakaa, että jokaisella on oikeus pyytää tietoja ja päästä juttelemaan kokemuksetaan myöhemminkin, vaikka kuinka monen vuoden päästä tahansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Asia olisi hyvä saada läpikäytyä ennen seuraavaa synnytystä. Muuten voi olla, että aikaisemman synnytyksen huonot kokemukset aiheuttavat synnyttäjälle ylimääräistä stressiä, joka saattaa vaikeuttaa synnytystä.

Tsemppiä kirppu25, soita jo tänään!

Hei!

Synnytin TYKS:ssa v. 98 ainokaiseni ja täytyy sanoa, että koko kokemuksen ikävin puoli oli ikävä, etten sanoisi jopa melkein ilkeä kätilö. Synnytys kesti kaikkiaan n.15 tuntia ja tyksiin mennessäni vuorossa ollut kätilö oli aivan loistava. Tosi ystävällinen, jutteli, kehoitti kyselemään ja selvitti koko ajan missä mennään, antoi vaihtoehtoja esim. asennoille, otti asiakseen heti selvittää miksi synnytys yhtäkkiä pysähtyi (kävi ilmi, että virtsarakko täynnä, vaavi tiellä, ja näin molemmat " haittasivat" toisiaan), rakko tyhjennettiin ja homma alkoi taas edistyä, oli vain itseltä puhti pois jo siinä vaiheessa, sillä hommaa täystohinalla takana jo 12 tuntia (supistelua 5-10 min välein takana 3 vrk...). Ja siinä vaiheessa, kun eniten olisi tarvinnut kätilön " henkistä tukea" , vuoroon vaihtui tosi äkäinen komenteleva kätilö. Loppujen lopuksi synnytyshetkellä huoneessa oli 2 kätilöä, lauma opiskelijoita ja synnytyslääkäri. Kätilö sanoi mulle, että älä huuda (olin siinä vaiheessa ponnistanut 1,5 tuntia!) taisinpa aika kovalla äänellä sanoa, että kyllä huudan jos ei muu tunnu auttavan. Kun lapsi vihdoin saatiin maailmaan, kätilö alkoi " auttaa" istukkaa ulos ja, että sen jälkeen kohdun supistuminen sattui! Lisäksi repesin synnytyksen aikana 2.asteen repeämän, jota ei suinkaan parsinut kätilö, vaan lääkäriopiskelija, josta seurauksena alapäässä solmuja tusina, ja kävelykin oli vaikeaa useamman viikon. Mielestäni ammattikätilön olisi tullut vieressä seurata koko ajan mitä opiskelija tekee. Itselleni tuli sellainen olo, että minua ei kuunneltu ollenkaan vaan kätilö päätti täysin mitä tehdään. Lisäksi ompeleminen sattui ihan sairaasti. Ja kun suunnilleen kiljuin ääneen, kätilö vain ilmoitti, että ole hiljaa, tämä ei voi sattua kun sinut on puudutettu. HALOO! Miten joku toinen voi kertoa, että sinuun ei satu. Olin silloin niin nuori, etten tajunnut nostaa mekkalaa tavasta jolla minua kohdeltiin, mutta tänä päivänä kyllä osaisin vaatia jos ei muuta niin kunnioitusta mielipidettäni kohtaan. Kätilö kävi seuraavana päivänä luonani, kun olin toiselle kätilölle osastolla sanonut, että oli karmea kokemus, eikä koskaan enään ja ei ainakaan ko. kätilön kanssa. Hän pyyteli anteeksi käytöstään, hyvä niin.

Lisäksi, osastolla oli lastenhoitajaa ja vaikka minkälaista henkilökuntaa ja ainoa, joka tajusi 2. päivän iltapäivänä, että lapsiparkani ei ollut vielä keksinyt kuinka imetään, oli nuori kätilöopiskelija! Siitä suurkiitos hänelle. Oli varmaan koulussa kuunnellut mitä puhutaan.. Hän kun vähän avitti pienokaistani imemisessä, asetti alahuulen oikein, niin alkoihan homma sujua, ja lähdimmekin sitten pikapikaa kotiin.

Joten kokemus oli huono, enkä olisi itsekään osannut varmasti heti seuraavina päivinä kysyä/kommentoida tilannetta, vasta kuin näin jälkeen päin muistellen olisi kysymyksiä herännyt. Ehkä suurin puute minkä koin, oli sellainen inhimillinen empatia tämän jälkimmäisen kätilön kohdalla. Valitettavasti olivat kuin yö ja päivä ensimmäisen kanssa.

Tsemppiä opiskeluihisi ja muista kuunnella synnyttäjää :o)

Minusta olisi hyvä että synnytyksen hoitanut kätilö tulisi päivä/pari synnytyksen jälkeen juttelemaan synnyttäjän tuntemuksista.Sekin voisi olla vaikka niin että synnyttäjä pyytää halutessaan keskustelua.Ettei olisi automaatio kaikille synnyttäjille.Tiedän että lomien yms.työvuorojen takia aika mahdoton toteuttaa varmaankin.



Toinen vaihtoehto olisi että noin viikko synnytyksestä olisi " palaute" keskustelu synnyttäjän niin halutessaan.On sitä niin tunnekuohuissaan heti synnytyksen jälkeen,että mulla ois itkuksi menny..eli tuo myöhäisempi ajankohta olisi ollut antoisampi.



Itse koin rankan synnytyksen ja olisin halunnut keskustella siitä vielä jälkeenpäin.Pyysin kirjallisen selonteon synnytyksestäni,minkä sainkin ja mitä sitten kävin toisen kätilön kanssa läpi..



NKL:lla oli tosi kiire koko siellä olo aikanani.Siis kätilöillä ei tuntunut yksinkertaisesti olevan aikaa jäädä jutteleen.

Olisin kaivannut myös enemmän esim.imetysohjausta.Imetystä käsiteltiin kyllä neuvolassa,mutta niin paljon ennen synnytystä,etteipä juuri mitään enää muistanut..:(

Hulluinta NKL:lla oli se että he olisivat laittaneet meidät kotiin seuraavana päivänä synnytyksestä,koska oli niin täyttä! Täytyy sanoa että jäi aika " kakka" maku suuhun NKL;Lla olostani.Mutta laitan sen kiireen piikkiin,mikä oli siellä selkeästi havaittavissa.Kätilöistä ei siis mitään pahaa sanottavaa.

Itsellä meni muisti yhdessä synnytyksen vaiheista,joka oli pitkä ja rankka 21h..mieheni oli koko ajna mukana,mutta ei tietenkään osannut kertoa tarkasti mitä " häikkää" oli ollut. Keskellä yötä näin sitten vilauksen kätilöstä joka oli mukanani koko ponnistusvaiheen ja hetken ennen sitä. Kätilö oli synnytyksestä seuraavana yönä tuomassa jotain muuta synnyttäjää osastolle,huomasi minut käytävällä ja tuli kysymään kuinka olen voinut,toipunut ja onko mielessä mitään mikä jäi vaivaamaan. Silloin sain sitten kyseltyä kaikki asiat mitä mielessä vain liikkui... En usko että olisin itse mennyt kyselemään ellei tämä niin ihana kätilö olisi siitä huolehtinut. Onneksi tuli,sillä nyt on synnytyksestä vain hyvät muistot! Suuret kiitokset ihanalle kätilölle!! Mielestäni jos vain on mahdollista kätilö voisi tosiaan kysyä päivän parin päästä synnyttäneeltä kuulumisia ihan omasta aloitteestaan. Tuli tunne,että hän todellakin välittää potilastaan!