Lue keskustelun säännöt.
Muuttuuko muillakin näennäisesti fiksut miehet pikkuasioista raivopäisiksi?
29.09.2014 |
Laitettiin puolenyön jälkeen nukkumaan ja kun oioin tyynyäni, töytäisin vahingossa miestä kyynärpäällä naamaan. Tästä alkoi mieletön länkytys miten voin olla niin jumalattoman kömpelö ja mies lähti makkarista ovet paukkuen. Kävi vielä hetken ovella jatkamassa samaa, ennen kuin laittoi nukkumaan sohvalle. Minä jäädyn aina ihan totaalisesti huutamisesta, enkä pysty vastaamaan mitään, jonka mieskin tietää varsin hyvin.
Nyt aamulla lähti töihin sanaakaan sanomatta. Tiedän että töistä kotiin tullessa saattaa ihan normaalisti sanoa että olla tarkempi niiden raajojen kanssa, etten puhko silmiä. Siihen asti saan piehtaroida omassa kurjuudessani, miten voin olla niin kömpelö ja paska ihminen. Muutoin mies käyttäytyy niinkuin normaali aikuinen, mutta kun suuttuu niin silloin myös suuttuu.
Miten teillä muilla, onko erilaiset temperamentit kuin puolisolla?
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:42"]
Ihan älytön reaktio jostain yhdestä tönäisystä. Alkoholia taustalla? Mies saisi duuninsa päätteeksi tulla kukkapuskan kaa himaan ja pyydellä anteeksi omaa käytöstään. Toi on ihan ylimitoitettua kiukuttelua. En jäisi kauheasti miettimään, ainoa ongelma tässä on miehen lapsellisuus, ei vika naisessa..
[/quote]
Nyt kun muistelen, niin oli se ainakin muutaman kaljan juonut. Mutta en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota että alkoholi vaikuttaisi vihaisuuteen. Mies kuitenkin tissuttelee ruokajuomana kaljaa, ei niinkään juo kaatokännejä.
-ap
[/quote]
Alkoholi ottaa hermoille sen verran, että kilahduksia pienistä tulee.. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:24"]
Oiskohan sillä jotain muutakin tyytymättömyyttä, tuollainen ylireagointi pikkuvahingosta ei ole ihan normaalia. Vai satutitko oikein kunnolla, kova isku suoraan silmään tms?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:26"]
Ap:n mies kuulostaa todella lapselliselta ja vieläpä kusipäältä, kun tietää että vaimo kärsii. Toisekseen epäilen, että taustalla on oltava muutakin. Ei kukaan täysijärkinen yksinkertaisesti voi vaan noin seota tuollaisesta vahingosta, että mököttää vielä aamullakin. :O
[/quote]
En tiedä vaikuttaako tämä miehen vihaisuuteen, mutta ollaan pidemmän aikaa nahisteltu kotitöiden hoitamisesta. Minulla oli muutama pidempi työttömyysjakso aikaisemmin, jolloin luonnollisesti hoidin kaikki kotityöt. Nyt kun molemmat ollaan töissä, mies ei ole hoitanut osuuttaan ja olen toistuvasti saanut muistuttaa astioiden laittamisesta koneeseen, roskien viemisestä roskiin jne.
Nyt tuntuu että ehkä minun ei olisi koskaan pitänyt mistään kotitöistä hänelle sanoa, mutta toisaalta, en jaksaisi alkaa aikuisen miehen äidiksi. :(
-ap
[/quote]
Oletko kovakin nalkuttaja? Kyllähän se alkaa pitkän päälle jurppimaan hyväluontoisempaakin miestä.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 08:58"]
Laitettiin puolenyön jälkeen nukkumaan ja kun oioin tyynyäni, töytäisin vahingossa miestä kyynärpäällä naamaan. Tästä alkoi mieletön länkytys miten voin olla niin jumalattoman kömpelö ja mies lähti makkarista ovet paukkuen. Kävi vielä hetken ovella jatkamassa samaa, ennen kuin laittoi nukkumaan sohvalle. Minä jäädyn aina ihan totaalisesti huutamisesta, enkä pysty vastaamaan mitään, jonka mieskin tietää varsin hyvin.
Nyt aamulla lähti töihin sanaakaan sanomatta. Tiedän että töistä kotiin tullessa saattaa ihan normaalisti sanoa että olla tarkempi niiden raajojen kanssa, etten puhko silmiä. Siihen asti saan piehtaroida omassa kurjuudessani, miten voin olla niin kömpelö ja paska ihminen. Muutoin mies käyttäytyy niinkuin normaali aikuinen, mutta kun suuttuu niin silloin myös suuttuu.
Miten teillä muilla, onko erilaiset temperamentit kuin puolisolla?
[/quote]
Meillä mies alkoi tuollaiseksi siinä vaiheessa kun aloitti sivusuhteensa. Olin kömpelö, tyhmä, lahjaton, naurettava, ruma, mitä milloinkin. Mies katsoi mua usein, kuten olisin ollut jotain tavattoman halveksittavaa ja vastenmielistä. Hän sai huutoraivarit esimerkiksi sellaisesta, että yritin laittaa autonovea ulkoapäin kaksi kertaa kiinni, enkä silti saanut sitä vedetyksi kiinni (tila-auto). Olin tyhmä, imbesilli ja kömpelö.
Taustalla oli koko ajan miehen oma huono omatunto siitä, että hän petti minua.
[/quote]
Meillä oli ihan sama. Pienillä vihjeillä antoi ymmärtää, että olen ruma ja tyhmä ja tylsä ja lahjaton ja mitä vielä. Vinkit olivat meillä vaan niin pieniä, että aloin uskoa niitä. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, mistä oli kyse. Hän koki huonoa omaatuntoa, ja yritti tavallaan oikeuttaa puuhasteluaan tekemällä minusta puheissaan erilaista kuin todellisuudessa olin. Järkyttävää, että ihminen jota rakastaa, voi osoittautua sellaiseksi saastaksi. :(
[/quote]
Joo näin kävi mullekin, eikä tosiaan kyseessä ollut mies, joka olisi ollut sellainen naimisiin mennessämme. Oli tavallinen, rauhallinen, aika hiljainenkin, ei renttu, eikä mikään pelimies.
Mä tein virheen siinä, kun jäin kuuntelemaan haukkumisia. Aluksi tein sen pelkkää epäuskoisuutta, sillä olin utelias kuulemaan kuinka pitkälle mies voi mennä. Lopulta haukkumisista tuli jokapäiväisiä ja aloin uskoa miehen juttuihin siitä, että olen säälittävä ruma ämmä, joka ei osaa mitään ja jonka seura hävettää miestä. Tosi asiassa hän alkoi vältellä meidän yhdessä liikkumista, koska pelkäsi törmäävänsä sivusuhteeseensa.
Eron jälkeen en ole pystynyt enää tutustumaan kehenkään mieheen ja terapiasta huolimatta itsetuntoni on edelleen, lähes 9 vuoden jälkeen ihan nollassa.
Ap:lle annan siksi neuvoksi, että hakekaa apua teidän tilanteeseen, ennen kuin menetät itsearvostuksesi.
[/quote]
Entä jos mies olikin vain oikeassa ja olet ihan oikeasti säälittävä ruma ämmä? Vähän viittaa siihen sekin, että et ole saanut itsellesi melkein vuosikymmeneen miestä iskettyä.
No ei todellakaan ala vahingosta raivoamaan :o olen joskus lyönyt kädellä naamaan ja polkaissut haaraväliin sängyssä vaihdellessani asentoa :D on vaan vähän huokaissut ja sitten tietenkin olen pyydellyt anteeksi. Siihen hän vain naurahtaa "ei se mitään oon tottunut" ja sit "läpsinkin" jo muka tosissani et haista nyt. Ja sit hän kaappaa mut syliin ja uhkailee "lopeta tai pussaan" ja sit mä muka vihaisena "et uskalla" jne :P
Ei kyllä todellakaan raivoa. Emmä sietäis tollasta typerää kiukuttelua. Kuohahtaa voi, jos on semmonen temperamentti, mutta ei tommosesta asiasta mitään riitaa pysty kukaan järkevä ihminen kehittämään. Jos ei ite edes tajua pyytää anteeks turhanpäivästä raivostumista niin ovea näyttäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskohan sillä jotain muutakin tyytymättömyyttä, tuollainen ylireagointi pikkuvahingosta ei ole ihan normaalia. Vai satutitko oikein kunnolla, kova isku suoraan silmään tms?
Ap:n mies kuulostaa todella lapselliselta ja vieläpä kusipäältä, kun tietää että vaimo kärsii. Toisekseen epäilen, että taustalla on oltava muutakin. Ei kukaan täysijärkinen yksinkertaisesti voi vaan noin seota tuollaisesta vahingosta, että mököttää vielä aamullakin. :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai pyysit saman tien anteeksi, ap? Siitä et mainitse mitään.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:27"]
Kai pyysit saman tien anteeksi, ap? Siitä et mainitse mitään.
[/quote]
En ehtinyt kuin kysyä osuman jälkeen että mikä se oli, koska en heti tajunnut osuneeni mieheen. Heti alkoi niin kova länkytys että muutuin suolapatsaaksi. Meillä ei oikein riidoista tule mitään, kun halvaannun aina pelosta. :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 08:58"]
Laitettiin puolenyön jälkeen nukkumaan ja kun oioin tyynyäni, töytäisin vahingossa miestä kyynärpäällä naamaan. Tästä alkoi mieletön länkytys miten voin olla niin jumalattoman kömpelö ja mies lähti makkarista ovet paukkuen. Kävi vielä hetken ovella jatkamassa samaa, ennen kuin laittoi nukkumaan sohvalle. Minä jäädyn aina ihan totaalisesti huutamisesta, enkä pysty vastaamaan mitään, jonka mieskin tietää varsin hyvin.
Nyt aamulla lähti töihin sanaakaan sanomatta. Tiedän että töistä kotiin tullessa saattaa ihan normaalisti sanoa että olla tarkempi niiden raajojen kanssa, etten puhko silmiä. Siihen asti saan piehtaroida omassa kurjuudessani, miten voin olla niin kömpelö ja paska ihminen. Muutoin mies käyttäytyy niinkuin normaali aikuinen, mutta kun suuttuu niin silloin myös suuttuu.
Miten teillä muilla, onko erilaiset temperamentit kuin puolisolla?
[/quote]
Meillä mies alkoi tuollaiseksi siinä vaiheessa kun aloitti sivusuhteensa. Olin kömpelö, tyhmä, lahjaton, naurettava, ruma, mitä milloinkin. Mies katsoi mua usein, kuten olisin ollut jotain tavattoman halveksittavaa ja vastenmielistä. Hän sai huutoraivarit esimerkiksi sellaisesta, että yritin laittaa autonovea ulkoapäin kaksi kertaa kiinni, enkä silti saanut sitä vedetyksi kiinni (tila-auto). Olin tyhmä, imbesilli ja kömpelö.
Taustalla oli koko ajan miehen oma huono omatunto siitä, että hän petti minua.
Ihan älytön reaktio jostain yhdestä tönäisystä. Alkoholia taustalla? Mies saisi duuninsa päätteeksi tulla kukkapuskan kaa himaan ja pyydellä anteeksi omaa käytöstään. Toi on ihan ylimitoitettua kiukuttelua. En jäisi kauheasti miettimään, ainoa ongelma tässä on miehen lapsellisuus, ei vika naisessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:27"]
Kai pyysit saman tien anteeksi, ap? Siitä et mainitse mitään.
[/quote]
En ehtinyt kuin kysyä osuman jälkeen että mikä se oli, koska en heti tajunnut osuneeni mieheen. Heti alkoi niin kova länkytys että muutuin suolapatsaaksi. Meillä ei oikein riidoista tule mitään, kun halvaannun aina pelosta. :(
-ap
[/quote] Ei ole teidän suhteenne ollenkaan kunnossa, jos halvaannut pelosta. Pelko ja rakkaus eivät oikein sovi samaan suhteeseen. Surullista, että joudut pelkäämään miehesi reaktioita, parisuhteessa tulisi aina voida olla turvassa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 08:58"]
Laitettiin puolenyön jälkeen nukkumaan ja kun oioin tyynyäni, töytäisin vahingossa miestä kyynärpäällä naamaan. Tästä alkoi mieletön länkytys miten voin olla niin jumalattoman kömpelö ja mies lähti makkarista ovet paukkuen. Kävi vielä hetken ovella jatkamassa samaa, ennen kuin laittoi nukkumaan sohvalle. Minä jäädyn aina ihan totaalisesti huutamisesta, enkä pysty vastaamaan mitään, jonka mieskin tietää varsin hyvin.
Nyt aamulla lähti töihin sanaakaan sanomatta. Tiedän että töistä kotiin tullessa saattaa ihan normaalisti sanoa että olla tarkempi niiden raajojen kanssa, etten puhko silmiä. Siihen asti saan piehtaroida omassa kurjuudessani, miten voin olla niin kömpelö ja paska ihminen. Muutoin mies käyttäytyy niinkuin normaali aikuinen, mutta kun suuttuu niin silloin myös suuttuu.
Miten teillä muilla, onko erilaiset temperamentit kuin puolisolla?
[/quote]
Meillä mies alkoi tuollaiseksi siinä vaiheessa kun aloitti sivusuhteensa. Olin kömpelö, tyhmä, lahjaton, naurettava, ruma, mitä milloinkin. Mies katsoi mua usein, kuten olisin ollut jotain tavattoman halveksittavaa ja vastenmielistä. Hän sai huutoraivarit esimerkiksi sellaisesta, että yritin laittaa autonovea ulkoapäin kaksi kertaa kiinni, enkä silti saanut sitä vedetyksi kiinni (tila-auto). Olin tyhmä, imbesilli ja kömpelö.
Taustalla oli koko ajan miehen oma huono omatunto siitä, että hän petti minua.
[/quote]
Samat kokemukset täälläkin! Mies aloitti samanlaisen kiukuttelun pikkuasioista kuin nelivuotiaat kaupassa kun sivusuhde alkoi. Olin tyhmä, ruma, idiootti ja kaikki ne laatusanat joilla voi vaan naista kuvata pilkkaamismielessä. Lisäksi se ylimielisyys ja sellainen holhoavaisuus lisääntyi sekä päällekäyvä puhetapa. "Sä olet niin kauhean tyhmä, joten sä et voi ymmärtää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 08:58"]
Laitettiin puolenyön jälkeen nukkumaan ja kun oioin tyynyäni, töytäisin vahingossa miestä kyynärpäällä naamaan. Tästä alkoi mieletön länkytys miten voin olla niin jumalattoman kömpelö ja mies lähti makkarista ovet paukkuen. Kävi vielä hetken ovella jatkamassa samaa, ennen kuin laittoi nukkumaan sohvalle. Minä jäädyn aina ihan totaalisesti huutamisesta, enkä pysty vastaamaan mitään, jonka mieskin tietää varsin hyvin.
Nyt aamulla lähti töihin sanaakaan sanomatta. Tiedän että töistä kotiin tullessa saattaa ihan normaalisti sanoa että olla tarkempi niiden raajojen kanssa, etten puhko silmiä. Siihen asti saan piehtaroida omassa kurjuudessani, miten voin olla niin kömpelö ja paska ihminen. Muutoin mies käyttäytyy niinkuin normaali aikuinen, mutta kun suuttuu niin silloin myös suuttuu.
Miten teillä muilla, onko erilaiset temperamentit kuin puolisolla?
[/quote]
Meillä mies alkoi tuollaiseksi siinä vaiheessa kun aloitti sivusuhteensa. Olin kömpelö, tyhmä, lahjaton, naurettava, ruma, mitä milloinkin. Mies katsoi mua usein, kuten olisin ollut jotain tavattoman halveksittavaa ja vastenmielistä. Hän sai huutoraivarit esimerkiksi sellaisesta, että yritin laittaa autonovea ulkoapäin kaksi kertaa kiinni, enkä silti saanut sitä vedetyksi kiinni (tila-auto). Olin tyhmä, imbesilli ja kömpelö.
Taustalla oli koko ajan miehen oma huono omatunto siitä, että hän petti minua.
[/quote]
Meillä oli ihan sama. Pienillä vihjeillä antoi ymmärtää, että olen ruma ja tyhmä ja tylsä ja lahjaton ja mitä vielä. Vinkit olivat meillä vaan niin pieniä, että aloin uskoa niitä. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, mistä oli kyse. Hän koki huonoa omaatuntoa, ja yritti tavallaan oikeuttaa puuhasteluaan tekemällä minusta puheissaan erilaista kuin todellisuudessa olin. Järkyttävää, että ihminen jota rakastaa, voi osoittautua sellaiseksi saastaksi. :(
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:27"] Kai pyysit saman tien anteeksi, ap? Siitä et mainitse mitään. [/quote] En ehtinyt kuin kysyä osuman jälkeen että mikä se oli, koska en heti tajunnut osuneeni mieheen. Heti alkoi niin kova länkytys että muutuin suolapatsaaksi. Meillä ei oikein riidoista tule mitään, kun halvaannun aina pelosta. :( -ap [/quote] Ei ole teidän suhteenne ollenkaan kunnossa, jos halvaannut pelosta. Pelko ja rakkaus eivät oikein sovi samaan suhteeseen. Surullista, että joudut pelkäämään miehesi reaktioita, parisuhteessa tulisi aina voida olla turvassa.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Minunkin miehelläni on ollut tapana reagoida hyvin aggressiivisesti (enimmäkseen huutamalla) pikkuasioihin ja vaikka en oikeastaan pelkää turvallisuuteni puolesta, tunnetasolla se vie kyllä fiilikset pitkäksi aikaa ja avioliitto alkaa olla finito tuon takia. Olen puhunut asiasta ja mies yrittää aina hillitä itsensä, mutta temperamentti on järkyttävä (varsinkin väsyneenä ja nälkäisenä). Ei se ainakaan rakkaudentunteita herätä. Ennen lapsia ei ollut niin paha, mutta jotenkin liiat työt ja huonot yöunet ovat tuoneet hänestä esiin karmean kiukkupussin.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:27"] Kai pyysit saman tien anteeksi, ap? Siitä et mainitse mitään. [/quote] En ehtinyt kuin kysyä osuman jälkeen että mikä se oli, koska en heti tajunnut osuneeni mieheen. Heti alkoi niin kova länkytys että muutuin suolapatsaaksi. Meillä ei oikein riidoista tule mitään, kun halvaannun aina pelosta. :( -ap [/quote] Ei ole teidän suhteenne ollenkaan kunnossa, jos halvaannut pelosta. Pelko ja rakkaus eivät oikein sovi samaan suhteeseen. Surullista, että joudut pelkäämään miehesi reaktioita, parisuhteessa tulisi aina voida olla turvassa.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Minunkin miehelläni on ollut tapana reagoida hyvin aggressiivisesti (enimmäkseen huutamalla) pikkuasioihin ja vaikka en oikeastaan pelkää turvallisuuteni puolesta, tunnetasolla se vie kyllä fiilikset pitkäksi aikaa ja avioliitto alkaa olla finito tuon takia. Olen puhunut asiasta ja mies yrittää aina hillitä itsensä, mutta temperamentti on järkyttävä (varsinkin väsyneenä ja nälkäisenä). Ei se ainakaan rakkaudentunteita herätä. Ennen lapsia ei ollut niin paha, mutta jotenkin liiat työt ja huonot yöunet ovat tuoneet hänestä esiin karmean kiukkupussin.
[/quote]
Ja tiedän kyllä ettei kyse ole pettämisestä tai huonosta omastatunnosta vaan silkasta itsehillinnän puutteesta ja huonosta kotikasvatuksesta omassa lapsuudenkodissaan. On kyllä alkanut viime aikoina tajuta käytöksensä kohtuuttomuuden ja olen monesti nähnyt miten tekee paljon töitä hillitäkseen haluaan hyökätä stressitekijöitä vastaan vihalla. Säälittää oikeastaan koko mies, koska hän elää mielestäni aika onnetonta elämää oman vihanhallintaongelmansa takia.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:24"]
Oiskohan sillä jotain muutakin tyytymättömyyttä, tuollainen ylireagointi pikkuvahingosta ei ole ihan normaalia. Vai satutitko oikein kunnolla, kova isku suoraan silmään tms?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:26"]
Ap:n mies kuulostaa todella lapselliselta ja vieläpä kusipäältä, kun tietää että vaimo kärsii. Toisekseen epäilen, että taustalla on oltava muutakin. Ei kukaan täysijärkinen yksinkertaisesti voi vaan noin seota tuollaisesta vahingosta, että mököttää vielä aamullakin. :O
[/quote]
En tiedä vaikuttaako tämä miehen vihaisuuteen, mutta ollaan pidemmän aikaa nahisteltu kotitöiden hoitamisesta. Minulla oli muutama pidempi työttömyysjakso aikaisemmin, jolloin luonnollisesti hoidin kaikki kotityöt. Nyt kun molemmat ollaan töissä, mies ei ole hoitanut osuuttaan ja olen toistuvasti saanut muistuttaa astioiden laittamisesta koneeseen, roskien viemisestä roskiin jne.
Nyt tuntuu että ehkä minun ei olisi koskaan pitänyt mistään kotitöistä hänelle sanoa, mutta toisaalta, en jaksaisi alkaa aikuisen miehen äidiksi. :(
-ap
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 08:58"]
Laitettiin puolenyön jälkeen nukkumaan ja kun oioin tyynyäni, töytäisin vahingossa miestä kyynärpäällä naamaan. Tästä alkoi mieletön länkytys miten voin olla niin jumalattoman kömpelö ja mies lähti makkarista ovet paukkuen. Kävi vielä hetken ovella jatkamassa samaa, ennen kuin laittoi nukkumaan sohvalle. Minä jäädyn aina ihan totaalisesti huutamisesta, enkä pysty vastaamaan mitään, jonka mieskin tietää varsin hyvin.
Nyt aamulla lähti töihin sanaakaan sanomatta. Tiedän että töistä kotiin tullessa saattaa ihan normaalisti sanoa että olla tarkempi niiden raajojen kanssa, etten puhko silmiä. Siihen asti saan piehtaroida omassa kurjuudessani, miten voin olla niin kömpelö ja paska ihminen. Muutoin mies käyttäytyy niinkuin normaali aikuinen, mutta kun suuttuu niin silloin myös suuttuu.
Miten teillä muilla, onko erilaiset temperamentit kuin puolisolla?
[/quote]
Meillä mies alkoi tuollaiseksi siinä vaiheessa kun aloitti sivusuhteensa. Olin kömpelö, tyhmä, lahjaton, naurettava, ruma, mitä milloinkin. Mies katsoi mua usein, kuten olisin ollut jotain tavattoman halveksittavaa ja vastenmielistä. Hän sai huutoraivarit esimerkiksi sellaisesta, että yritin laittaa autonovea ulkoapäin kaksi kertaa kiinni, enkä silti saanut sitä vedetyksi kiinni (tila-auto). Olin tyhmä, imbesilli ja kömpelö.
Taustalla oli koko ajan miehen oma huono omatunto siitä, että hän petti minua.
[/quote]
Meillä oli ihan sama. Pienillä vihjeillä antoi ymmärtää, että olen ruma ja tyhmä ja tylsä ja lahjaton ja mitä vielä. Vinkit olivat meillä vaan niin pieniä, että aloin uskoa niitä. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, mistä oli kyse. Hän koki huonoa omaatuntoa, ja yritti tavallaan oikeuttaa puuhasteluaan tekemällä minusta puheissaan erilaista kuin todellisuudessa olin. Järkyttävää, että ihminen jota rakastaa, voi osoittautua sellaiseksi saastaksi. :(
[/quote]
Joo näin kävi mullekin, eikä tosiaan kyseessä ollut mies, joka olisi ollut sellainen naimisiin mennessämme. Oli tavallinen, rauhallinen, aika hiljainenkin, ei renttu, eikä mikään pelimies.
Mä tein virheen siinä, kun jäin kuuntelemaan haukkumisia. Aluksi tein sen pelkkää epäuskoisuutta, sillä olin utelias kuulemaan kuinka pitkälle mies voi mennä. Lopulta haukkumisista tuli jokapäiväisiä ja aloin uskoa miehen juttuihin siitä, että olen säälittävä ruma ämmä, joka ei osaa mitään ja jonka seura hävettää miestä. Tosi asiassa hän alkoi vältellä meidän yhdessä liikkumista, koska pelkäsi törmäävänsä sivusuhteeseensa.
Eron jälkeen en ole pystynyt enää tutustumaan kehenkään mieheen ja terapiasta huolimatta itsetuntoni on edelleen, lähes 9 vuoden jälkeen ihan nollassa.
Ap:lle annan siksi neuvoksi, että hakekaa apua teidän tilanteeseen, ennen kuin menetät itsearvostuksesi.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:42"]
Ihan älytön reaktio jostain yhdestä tönäisystä. Alkoholia taustalla? Mies saisi duuninsa päätteeksi tulla kukkapuskan kaa himaan ja pyydellä anteeksi omaa käytöstään. Toi on ihan ylimitoitettua kiukuttelua. En jäisi kauheasti miettimään, ainoa ongelma tässä on miehen lapsellisuus, ei vika naisessa..
[/quote]
Nyt kun muistelen, niin oli se ainakin muutaman kaljan juonut. Mutta en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota että alkoholi vaikuttaisi vihaisuuteen. Mies kuitenkin tissuttelee ruokajuomana kaljaa, ei niinkään juo kaatokännejä.
-ap