Munasolun luovuttajalle 3000€, jos lapsi saa alkunsa
Munasolun luovutukset klinikoiden kautta eivät tuota luovuttajalle, kuin hyvän mielen
He ovat ihania altruistisia ihmisiä.
Suomessa sukusolujen luovutus on kuitenkin melkoista arpapeliä ja hämärähommaa.
Yhä useampi kokee lapsettomuutta.
Tähän olisi Suomessakin havahduttava.
Olisi hyvä, jos luovuttajista ja saajista tiedettäisiin enemmän, että sopivat tyypit kohtaavat.
Onko sallittua etsiä luovuttajaa avoimella kirjeellä? Luovuttajalle sitten kohtuullinen palkkio asiasta.
Kommentit (29)
En aio luovuttaa.
Jos luovuttaisin, niin ehdottomasti vain erittäin korkeaa rahallista korvausta vastaan. Luovutus ei todellakaan ole mikään pikkujuttu, varsinkaan munasolujen.
Vierailija kirjoitti:
Mielellään luovuttaisin jos siitä saisi rahaa. Hyväntekeväisyyttä en harrasta, en kyllä tarvitse itsekään niitä munasoluja. Mutta periaatteesta en jaa niitä ilmaiseksi.
Minä voisin antaa ilmaiseksi jos ne tuli itse ulos ilman että minun tarvitsisi ottaa terveysriskejä ja piikittää hormooneja. Omaa terveyttäni en ala riskeeraamaan hyväntekeväisyytenä.
Sain kuopukseni v.91 ja silloin kävi mielessä munasolujen luovutus. En kuitenkaan ruvennutkaan siihen kun pelkäsin sitä toimenpidettä, missä munasolut kerätään. Silloin ehtona oli, että luovuttajalla on omia lapsia, mutta nykyäänkö voi lapsetonkin luovuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Sain kuopukseni v.91 ja silloin kävi mielessä munasolujen luovutus. En kuitenkaan ruvennutkaan siihen kun pelkäsin sitä toimenpidettä, missä munasolut kerätään. Silloin ehtona oli, että luovuttajalla on omia lapsia, mutta nykyäänkö voi lapsetonkin luovuttaa?
Voi luovuttaa lapseton myös, mutta mielellään ottavat sellaisen jolla on jo omia lapsia. Ainakin näin oli 7v sitten kun itse kävin luovuttamassa. Pitivät sitä ”varmempana”, että voi saada lapsia :)
Oon joskus harkinnut luovuttamista, mutta en sitten kuitenkaan. Olen vielä alle 30-vuotias, jolla on vakaa persoonallisuus, mielenterveys, keskimääräistä korkeampi äo, tähän ikään mennessä ei allergioita, silmälaseja tai minkäänlaista vaivaa, lisäksi ulkonäöllisestikin geenejä kehtaisi jakaa. Ja jo takana kaksi hyvin sujunutta raskautta, joista kaksi tervettä ja ihanaa lasta. Niinpä ajattelin jo, että voisin luovuttaa munasoluja. Perehtyessäni siihen kuinka ikävä prosessi olisi tulinkin toisiin aatoksiin ja päättelin, että kulukorvaukset eivät riittäisi. Tonnista tai kahdesta olisin kenties voinut aloittaa hormonikuurin ja kestää neulat. En ihan ilmaiseksi kuitenkaan. Mielestäni olisi kohtuullista, että terveyskartoitetut naiset voisivat lahjoittaa sukusoluja järkevää korvausta vastaan. Eipä siitä mikään bisnes tulisi jos säädettäisiin jokin maksimi määrä, minkä verran korvataan? Ei kai saman naisen luovuttamia soluja saisi tolkuttomasti viljelläkään? Loppu viimein huolestuin myös siitä kupataanko hedelmöityshoidoilla epätoivoisia vaihdevuosia eläviä pareja liikaa, joten omalta osalta jäi tähän kumminkin.
Hormoonihoitokierros ja punktio ei tunnu missään. Ihanaa, kun osa luovuttaa omiasn niille keillä ei ole omia.
Ei onnistu Suomessa. Täällä pidetään kiinni luovuttajan nimettömyydestä. Poikkeuksena ainoastaan jos luovuttaja on oma sisarus.
Altruistinen teko. Olisinpa itsekin aiemmin herännyt tähän asiaan.
Nykyään jo rikkaat ja kuuluisat etsivät Instagramin ja TikTokin kautta luovuttajia. Jenna Leelle olisi tarjottu 50 000 dollaria.