Luottaako ihmisiin, kaikki hylkäävät
Olen harjoitellut luottamaan. Terapeuttinikin on koko ajan kyseenalaistanut, onko luottamuspulallani todellisuuspohjaa.
"Sinun pitäisi avautua rohkeasti muille"
"se on riski, mutta myös mahdollisuus tulla rakastetuksi"
No mähän olen avautunut. Alkanut olla rehellinen. Seurauksena vanhojen kaverien kaikkoaminen, kun en enää miellytä heitä.
Uusissa piireissä, esim. eräällä kurssilla, oli aluksi ok avautua uusille ihmisille ja olen näyttänyt haavoittuvuuteni. Kurssin aihepiireinä on psykologia, itsetuntemus ja ihmissuhteet, joten itku on ollut minulla herkässä ja olen käynyt syviä asioita läpi. Nyt kuitenkin näyttää, että ihmiset tuolla kurssilla ovat alkaneet vältellä minua ja yksi poisti Fb-kavereista kertomatta syytä. Meillä on pienryhmäpuheluita lähijaksojen välillä. Nyt puheluumme osallistui vain minä ja yksi toinen henkilö. Tämä henkilö on ainut ryhmästä, joka on pitänyt yhteyttä kurssin ulkopuolellakin. Koen, että minua eristetään muista.
Tuntuu, että juuri tämän takia olen pitänyt kuorta yllä. Hylätyksi tulemisen pelko. Että minua ei hyväksytä aitona itsenäni.
Mutta jos ihmiset ovat tuollaisia susia, en heitä haluaisikaan miellyttää naamiollani.
Itkettää ja ahdistaa, olenko aina yksin? Tuntuu, että terapeuttinikin elää jossain ideaalisessa maailmassa.
Mieheni on ainoa, johon uskallan nyt luottaa. Mutta juuri se käytös, odotin hänen täyttävän kaikki sosiaaliset tarpeet, on johtanut aiemmin ongelmiin ja lähdin avautumaan muille.
Kommentit (27)
Feel the fear and do it anyway
Sanoi mun terapeutti
Ja neuvoi ottamaan yhteyttä erääseen, jonka kanssa oli väärinkäsitys. Tulos pitemmällä aikavälillä: hän osoittautuikin tyypiksi, joka tykkää roikottaa ihmisiä anteeksipyytelevässä asemassa ja pitää itse mykkäkoulua. Ei myönnä omia virheitään.
Ja minä olen meistä se, joka käy terapiassa.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:21"]Feel the fear and do it anyway
Sanoi mun terapeutti
Ja neuvoi ottamaan yhteyttä erääseen, jonka kanssa oli väärinkäsitys. Tulos pitemmällä aikavälillä: hän osoittautuikin tyypiksi, joka tykkää roikottaa ihmisiä anteeksipyytelevässä asemassa ja pitää itse mykkäkoulua. Ei myönnä omia virheitään.
Ja minä olen meistä se, joka käy terapiassa.
[/quote]
Kuka ammattilainen sanoo noin? Kuulostaa Sarasvuolta..
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:21"]Feel the fear and do it anyway Sanoi mun terapeutti Ja neuvoi ottamaan yhteyttä erääseen, jonka kanssa oli väärinkäsitys. Tulos pitemmällä aikavälillä: hän osoittautuikin tyypiksi, joka tykkää roikottaa ihmisiä anteeksipyytelevässä asemassa ja pitää itse mykkäkoulua. Ei myönnä omia virheitään. Ja minä olen meistä se, joka käy terapiassa. [/quote] Kuka ammattilainen sanoo noin? Kuulostaa Sarasvuolta..
[/quote]
Mitenköhän tunsit vetoa ko. tyyppiin alunperin..
Jo otsikkosi tuo mieleeni, että luot itse oman todellisuutesi sosiaalisissa suhteissa.
Et itse hyväksy itseäsi ja haet hyväksyntää muilta. Haet täytettä tyhjiöösi, joka ei koskaan voi korjaantua. Kukaan ei aikuiselle ihmiselle anna ehdotonta rakkautta, mitä vaille olet varmaan lapsena jäänyt. Näin ollen tulet aina pettymään.
Otsikkosi on itseään toteuttava ennuste.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:11"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:21"]Feel the fear and do it anyway Sanoi mun terapeutti Ja neuvoi ottamaan yhteyttä erääseen, jonka kanssa oli väärinkäsitys. Tulos pitemmällä aikavälillä: hän osoittautuikin tyypiksi, joka tykkää roikottaa ihmisiä anteeksipyytelevässä asemassa ja pitää itse mykkäkoulua. Ei myönnä omia virheitään. Ja minä olen meistä se, joka käy terapiassa. [/quote] Kuka ammattilainen sanoo noin? Kuulostaa Sarasvuolta..
[/quote]
Mitenköhän tunsit vetoa ko. tyyppiin alunperin..
[/quote]ehkä Se oot sinä itse, joka pitää mykkäkoulua. ET kestä myöntää, että olet oikeasti hyväksikäyttäjäkusipää. Ei kukaan jaksa yksipuolisesti kysellä koko ajan kuulumisia.
No hohhoijaa, en jaksaisi tuollaista jorinaa.
Luottamus ja omana itsenä oleminen on siinä mielessä ongelmallista, että se on toisille ihmisille helpompaa kuin toisille. On yksinkertaista neuvoa luottamaan ja "olemaan oma itsensä", mutta fakta on että kaikki eivät ole näiden "taitojen" suhteen samalla viivalla. Esimerkiksi ihminen jonka on helppo puhua kevyistä aiheista, hymyillä, olla iloinen, höpötellä niitä näitä... Todennäköisesti hänet hyväksytään "omana itsenään" helpommin kuin joku joka alkaa omana itsenään itkeskellä ja puhua vaikeista asioista. Ihmiset suht harvoin haluavat kohdata toisten vaikeita tunteita (poislukien erittäin läheiset suhteet), joten sinänsä ymmärrettävää että tuttavasi ottavat etäisyyttä.
Sama homma luottamuksen kanssa. Joku voi vaikka luottavaisena kutsua kahville tai tarjota apuaan muille - tällainen antaa hyvän vaikutelman, on ikäänkuin sosiaalista liimaa. Mutta luottamukseen pitäisi sisältyä myös taito suojella itseään ja sitä ei kaikilla ole. Jos antaa hyväksikäyttää itseään tai päästää epämiellyttävän tyypin liian lähelle, silloin ei luottavaisuudesta ole apua. Niillä ihmisillä jotka jatkuvasti saavat siipeensä ja viljelevät näitä "en koskaan luota, ihmiset ovat paskaa" kyse lienee itsesuojeluvaiston puutteesta. Harvoin oikea luottamuskaan on sellaista itsensä vereslihalle asettamista - enemmänkin kyse on "pintalakkauksesta" joka mahdollistaa onnistuneet sosiaaliset suhteet.
Terapeutit itse elävät todellakin siinä ideaalimaailmassa oman kokemukseni mukaan. "Hyvillä" terapeuteilla on yleensä aika ehjä sosiaalinen verkosto ja minäkuva, eivätkä he mitenkään voi eläytyä ongelmaisen ihmisen arkeen, vaikka sinänsä tietämystä psyyken rakenteista olisikin. Silloin ne neuvotkin jäävät tuolle paperinmakuiselle tasolle... "mitäs jos olisit oma itsesi, entäs jos ne ihmiset eivät hylkäisikään?". Siihen ei kukaan terapeutti ole tainnut pystyä vastaamaan, että mitäs jos se oma itse ei olekaan oikealla tavalla sosiaaliset normit täyttävä. (Tällöin kai suositellaan jotakin mt-diagnosoitujen vertaisryhmää...)