Muiden pään sisään pääseminen leimaantumalla

Hei,

Olen saanut muilta ihmisiltä herjaa, että minä kummittelen heidän mielessään koko lopun elämää kun leimaan itseni pukeutumisella ja monella muulla asialla. Olen ehkä jollain tapaa "pervo" kun minua ei hirveästi ole kiinnostaneet muut ihmiset. Vasta jälkikäteen tämä tapani erakoitua on alkanut hävettää. Moni ottaa tämän minun yksin viihtymiseni jonkinlaisena ihmisyyteen menevänä loukkauksena. Olen ilmeisesti ottanut jonkinlaista roolia muiden joukossa tällä tavalla ja moni kuvaa minua mauttomaksi kun en käyttäydy niin kuin ihminen. Tätä leimaantumista kuvataan myös jonkinlaiseksi sairaudeksi. Jään ilmeisesti pyörimään kiusallisella tavalla heidän mieliinsä. Murrosiässä pelikaverit sanoivat, että heidän päänsä sekoaa minusta kun pyörin heidän mielessään koko ajan. Apu valmentajakin oli samaa mieltä. En ole puhunut kuin kysyttäessä ja en ole hakeutunut muiden poikien sekaan oma aloitteisesti. Hävettää valtavasti. Minua on alettu vertaamaan jo koiraan opiskelukavereiden ja opettajien puolesta. Ymmärrän jälkikäteen miksi. En ole ollut tietoinen etiketistä. Tavallaan tämän järjen käytön ja siitä syntyneen itseluottamuksen myötä olen alkanut kiinnostumaan muista ikäisistäni. Pidin itseäni ennen heikkolahjaisena, joka ei osaa tutustua ihmisiin, mutta se olikin harhaluulo.

Käyn tällä hetkellä ammattikorkeakoulua. Pukeudun collegepaitaan, normikokoisiin farkkuihin ja lenkkareihin. Ilmeisesti nämä luokkalaiseni pukeutuvat hyvin muodikkaasti käyttämällä tennareita ja kapeita nilkkapituisia farkkuja. Itse olen lyhyt noin 170 cm pitkä mies niin minun täytyisi varmaan ostaa nuorten osastolta kapeita farkkuja. No nuorten farkut olisivat slim fit tyyliset farkut päälläni niin ei sekään oikein järkevältä kuulosta. Toki ne mahtuvat.

Onko kellään ehdotuksia miten voisin auttaa muita pukeutumisellani?